Työajan jaksotusta sadan vuoden takaa
Kuopion vankilan saarnaajan päiväkirjat vuosilta 1923–1940 tarjoavat näkymän papin arkeen ja työajan jakautumiseen sadan vuoden takaa. Jumalanpalvelukset, sellikäynnit ja hartaushetket täyttivät vankilapapin viikon, jossa työ ja vapaa-aika sulautuivat yhdeksi seitsemänä päivänä viikossa.
Teksti Esko M. Laine kuvat Kuopion lääninvankilan seurakunnan arkisto
Pappien työajan käyttö herättää ajoittain keskustelua siitä, onko papin työ määriteltävissä yksittäisten työsuoritteiden avulla ja onko sen seuranta pappeuden luonteen mukaista. Kurkistus sadan vuoden taakse tarjoaa pohdiskeluun perspektiiviä.
Kuopion lääninvankilan seurakunnan arkistossa on säilynyt poikkeuksellinen vankilan saarnaajan päiväkirjojen sarja vuosilta 1923–1940. Siitä käy yksityiskohtaisesti ilmi, millaisia tehtäviä papit tekivät ja miten työaika jakautui niiden kesken.
Viikko alkoi jumalanpalveluksella sunnuntaisin. Ilman ehtoollista se kesti tunnin. Osallistuneiden luku ei kertaakaan jäänyt alle 200 vangin. Jumalanpalveluksia pidettiin juhla-aikoina ja myös muina viikonpäivinä. Työhön kuului lisäksi hartaushetkiä, jotka koostuivat ”uskonnollis-siveellisestä puheesta” ja virren veisuusta. Niitä järjestettiin säännönmukaisesti keskiviikkoaamuisin.
Työviikko oli seitsemänpäiväinen ilman vapaapäiviä ja lomia. Yhtenä päivänä vuonna 1923 pappi oli sairauden vuoksi estynyt virantoimittamisesta. Päivittäinen työaika vaihteli. Toisinaan se päättyi jo alkuiltapäivällä, joskus vasta iltakuudelta.
Arkipäivisin pappi tapasi vankeja säännöllisesti klo 11–13 tai 11-14. Sielunhoidolliset keskustelut merkittiin päiväkirjaan ”sellikäynteinä”. Näitä vierailuja kutsuttiin myös puhutteluiksi, mikä viittaa niiden vakavaan sävyyn. Vangit saattoivat lähestyä pappia lisäksi oma-aloitteisesti. Nämä keskustelut olivat satunnaisia ja kestivät keskimäärin tunnin.
Jo 1700-luvulla kerättiin varoja kirjojen hankkimiseksi vangeille. Kuopiossa vankilapappi piti kirjastoa sellikäyntien jälkeen iltapäivällä ja joskus myös aamupäiväisin. Kirjaston tarkoitus oli herättää vankeja miettimään tekojaan. Kirjastotehtäviin pappi käytti viikossa tunnista puoleentoista, yleensä tiistaisin.
Vangeille pidetty rippikoulu oli kausittaista. Osallistujia oli muutama kerrallaan. Toisinaan rippikoulutuntia jatkettiin, kun kirjasto suljettiin. Vankilassa järjestetyt konfirmaatiot näkyvät myös päiväkirjassa. Kuoroharjoituksia, joihin oli varattu puoli tuntia, oli harvoin.
Päiväkirjassa on merkintöjä myös hartauksien, saarnojen ja raporttien valmisteluun käytetystä ajasta. Saarnan parissa pappi ahkeroi kotona kaksi tuntia viikoittain. Sama aika kului myös tehtävien kirjaamisen. Työhän kuului myös hallinnollisia tehtäviä kuten osallistuminen johtokunnan kokouksiin sekä raporttien ja kirjastoluetteloiden laatiminen. Kirjaston järjestelemisen papit kirjasivat kansliatyöksi.
Työpäivä koostui lyhyistä rupeamista. Tehtäviä oli paljon ja ne veivät vapaa-ajan puuttuessa leijonanosan papin koko elämästä. Enemmän kuin itse työtehtävät, läsnäolo leimasi vankilapapin elämää. Rutiineista huolimatta työ tarjosi mahdollisuuden itsenäiseen, kokonaisvaltaiseen työotteeseen mutta edellytti tekijältään uhrautumista. Käsitys siitä, mitä kutsumus papilta edellytti ja millaisiin työmäärään se sitoutti, erotti selvimmin vanhan pappeuden siitä, mitä nykyisin pidetään kohtuullisena ja tavoiteltavana.
Kuva: Ote Kuopion lääninvankilan saarnaajan päiväkirjasta 1923–1926. Kuopion lääninvankilan seurakunnan arkisto.
