Hyvä renki, mutta huono isäntä
Tänä kesänä istuessani laiturilla uimavalvojana rippileirin loppupuolella havahduin ajattelemaan, kuinka mukava on olla leirillä, joka on huolella valmisteltu.
Puheenvuoro
Kesä lyhyt, muistijälki pitkä
Teksti Riitta haapa-aho Omat kokemukseni seurakuntien kesätyöstä juontavat yli 15 vuoden päähän. Opiskeluaikoina työskentelin useissa…
Ihana kamala loma – sinun puolestasi säädetty
”Tarttis toisen loman, että ehtisi palautua lomilta,” on usein kuultu läppä työpaikoilla lomilta paluun yhteydessä ja vaikka se usein saattaakin kertoa onnistuneesta lomasta ja vaikeudesta orientoitua takaisin arkeen, kun on ns. heitetty ”aivot narikkaan,” saattaa siinä myös olla totta toinen puoli.
Pääsenkö minäkin?
Muistatko kun lapsena odotit jotain oikein paljon? Vaikkapa kaverin synttäreitä. Ja kuinka odottavan aika tuntui tosi pitkältä?
Kun nöyryyden ihannointi kadotti diakoniasta johtajuuden – diakonian käsitteen kriittistä arviointia
Millaista diakoniaa kirkossa oikeastaan arvostetaan – hiljaista palvelemista vai myös vastuullista johtamista? TT, dos. Esko Ryökäksen tutkimus haastaa totutut käsitykset ja kutsuu tarkastelemaan kriittisesti, miten historian ideologiat yhä vaikuttavat tapaan ymmärtää diakoniaa tänään.
Seurakuntavaalit ovat työelämävaalit
Yhä enenevissä määrin seurakuntien viestinnässä on alkanut näkyä syksyllä pidettävät kirkollisvaalit. Ehdokasasettelu seurakuntaneuvostoihin ja kirkkovaltuustoihin päättyy 15. syyskuuta ja ihmisiä houkutellaan nyt ehdolle.
Pitääkö olla huolissaan? – Henri Mäki-Kahman mukaan Kirkkohallituksen muutosneuvottelut eivät lupaa hyvää kirkon koulutustaakan purkamiselle
Kirkon työntekijän arjessa on kirjoittajan mukaan paljon sellaista, johon peruskoulutus ei välttämättä vastaa, joten täydentävälle koulutukselle on kriittinen tarve.
Päivi Räsänen sai tuomionsa – saako pappi edelleen saarnata, mitä henki antaa puhuttavaksi?
Petja Kopperoinen pohtii, voiko pastori syyllistyä rikokseen saarnastuolissa tai nuorisotyöntekijä iltahartaudessa. Miten kirkon työntekijä välttää maallisen oikeuden piiskaniskut?
Hyvä pomo, paha pomo – johtajuuden kriisi maailmanjärjestyksen järistessä
Johtajana voi toimia kuka vain, mutta mitä vaatii tulla hyväksi johtajaksi. Joanna Töyräänvuori pohtii, millainen on hyvä johtaja, ja miten sellaiseksi tullaan.
Kohti leirikesää!
”Iskä voidaanko sun töitten jälkeen käydä sit uimassa ja grillata pihalla”, saattaisi kuulua jälkikasvun kysymys kesällä isän työhön lähtiessä. Ja vastaus ”Katsotaan joo, mut iskä tulee töistä viikon päästä” vetää mielen helposti matalaksi.
Rautakankeen en samaistu – Geraldine Granger, hänen kaltaisensa minä haluan olla
Kirjoittajasta ei pitänyt tulla pappia, mutta sellainen hänestä kuitenkin tuli hieman varkain.
Koulutus ei ole kauppatavaraa
Kirkko ei erityisesti kilpaile palkalla eikä eduilla. Nyt kirkon tärkeä vetovoimatekijä on uhattuna.
Olipa kerran työntekijä ja sitten hän lähti
Nyt kerron sinulle tarinan seurakunnasta ja voit itse seurata sitä kirjastasi. Kun kuulet tämän äänen: ”BLING”, sinun on aika kääntää sivua. Nyt aloitamme.
Kuuleeko kukaan?
Toimivan ryhmädynamiikan piirre on kokemus kuulluksi tulemisesta ja vaikuttamismahdollisuuksien tasapuolisuudesta.
Kommentti: Työaika ei vielä tullut hengelliseen työhön
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden oikeudellinen päättely perustui pitkälti työnantajan selvitysten toistamiseen. Asian vieminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi suotavaa, mutta ratkaisua saataisiin silti odottaa jopa 2030-luvulle.
Kanttorin joulutyö – pelkkä hyvä tahto ei riitä
Vaikka joulumusiikki ja juhlan sanoma koetaan merkityksellisiksi ja innostaviksi, kasvaa kanttorin joulun työmäärä helposti kohtuuttomaksi. Joulutyön kuormittavuus puhuttaa kanttoreita ja on johtanut jopa alanvaihtoihin. Kanttori-urkuriliiton ohjeistus tahtoo työhön inhimillisyyttä, selkeyttä ja parempaa yhteistä suunnittelua, jotta joulu olisi juhla myös kanttorille.
Rohkeus ei riitä, tarvitaan parempaa työelämää
Työelämän ongelmien hoitoon olisi löydettävä muita ratkaisuja, kuin pois töistä jääminen, kirjoittaa Jonna Tolonen lukijakolumnissaan.
Vaalien jälkipuintia
Pappisliiton valtuuston vaaleja on uudistettu kahdeksan vuoden aikana ja ehdolle asettumisen kynnystä on laskettu. Mitä opittiin ja miten liittojen vaalikulttuuri voi vuonna 2025?
Vastuullinen sijoittaminen, yhteisvastuu ja vastuu yhteisöstä
Teologeilla yleissivistäväksi kehuttu koulutus, joka soveltuu eettisten pulmien ratkomiseen. Sijoittamisen eettisyyteen liittyviä kysymyksiä eivät yrityksissä ratko eetikot tai moraalifilosofit vaan ekonomit ja liikemiehet.
Museokierros Verlan puuhiomossa muistuttaa, ettei mikään tule työelämässä ilmaiseksi
Liitto neuvottelee ja turvaa. Järjestäytymisen merkitys korostuu informaatiotulvassa eikä työelämä ole tulemassa lähiaikoina valmiiksi.
Kaikkien aikojen matka
Rippikoulu houkuttelee kirkkoon uusia jäseniä, mutta iso joukko jättää kirkon täysi-ikäisyyteen mennessä. Ikäryhmäkohtaisissa tilastoissa on kuitenkin nähtävissä valopilkku, eikä sen perusteella sovi vähätellä kirkon työtä lapsien ja varhaisnuorten kanssa.
Ubi panis, ibi patria – työperäinen maastamuutto eilen ja tänään
Yhä useampi suomalainen teologi ja järjestötyöntekijä löytää itsensä työskentelemässä ulkomailla. Liitto voi toimia tärkeänä linkkinä kotimaahan ja suomalaisen työelämän turvaverkkoihin – silloinkin, kun sydän ja työ ovat kaukana.
Seurakunnissa tapahtuu ihmeitä, mutta jäävätkö ne piiloon?
Monet ruohonjuuritason onnistumiset jäävät vain paikalliseen tietoon. Karkkilan enkelit sekä muut paikalliset onnistumiset pitäisi saada entistä paremmin yhteiseen käyttöön.
Lehtien arkistoista löytää perspektiiviä jatkuvalle huolipuheelle
Vanhojen kaivelu antaa perspektiiviä, mutta haastaa myös ihmettelemään, miksi jotkin asiat ovat ikuisesti vinossa.
Me tehtiin tää leirikesä!
Poissa kotoa, mutta kesästä nauttien – Leirityötä tehdään jatkuvalla sykkeellä sekä isolla vastuulla. Mika Ahjosaari kertoo, miksi kirkon nuorisotyössä saa olla ylpeä leirikesän jäljiltä.
Min väg till kantor
Musiken har varit en viktig del av mitt liv sedan barndomen, och drömmen om att bli kantor väcktes redan under skriftskolan. Genom målmedvetna studier och värdefulla vikariat har jag utvecklats till en mångsidig kyrkomusiker. I dag arbetar jag som kantor i Jakobstads svenska församling, där jag får kombinera undervisning, körverksamhet och gudstjänstliv varje vecka.
Miksi kannattaa kuulua liittoon? – Näkymiä historian hämäristä
Ammattiliittojen juuret löytyvät kauempaa historiasta kuin saattaisi olettaa. Ajassa, jossa pakkotyöt teetettiin tarkoituksella sokaistuilla, kirjoitettiin myyttejä jumalien lakosta.
Musiikki on luovuttamaton osa kirkossa – entä musiikin asiantuntijat?
Kirkkomuusikit kantavat seurakuntaelämästä isoa vastuuta, mutta heidän äänensä kuuluu yhä harvemmin päätöksenteossa. Käynnissä olevat henkilöstövähennykset ja uuden kirkon strategian valmistelu ilman musiikin asiantuntijoita herättävät kysymyksiä alan tulevaisuudesta. Onko kirkolla todella varaa unohtaa yksi sen vaikuttavimmista työmuodoista?
”Minun kauttani pappisvirka on inhimillinen, ihmistä lähelle tuleva” – Elämän viimeisillä hetkillä pappi tuo turvaa
Kirjoittajan mukaan papin voimavara on, että hän on yhtä aikaa instituution henkilöitymä, mutta samalla inhimillinen ihminen.
”On tärkeää, että emme ala jankata samoja kommentteja” – Henri Mäki-Kahma haluaa diakonaattikeskusteluun uutta suuntaa
Kirjoittajan mukaan valtaosa kirkon kasvatuksen ammattilaisista haluaa päästä osaksi diakonaattia.
Jos kirkko ei uskalla puolustaa heikoimpia, mitä se silloin puolustaa?
Kirkolta odotetaan arvojohtajuutta, mutta vaikuttaminen yhteiskunnassa koetaan usein riskialttiiksi. Silti juuri tässä piilee kirkon ydintehtävä: puolustaa ihmisarvoa ja heikoimpia. Vaikeneminen ei ole neutraalia – se on kannanotto, ja siksi kirkon on rohjettava puhua.
Liiton hallinnossa näin, miten valtavan työn palkankorotukset vaativat
Liittojen edunvalvonta on jatkuvaa vuoropuhelua työnantajien kanssa sekä jäsenten tukemista. Oikeudenmukaisen työelämän rakentaminen tänään ja tulevaisuudessa vaatii resursseja, mutta vielä enemmän kirpaisisi edunvalvonnan loppuminen.
Kiirettä pitää – vai pitääkö?
Kiirepuhe voi luoda mielikuvan tehokkuudesta. Onko työyhteisössä turvallista sanoa, että töitä on sopivasti?
Kudelmat pitkistä langoista
Kirkko voi visioida matalan kynnyksen toimintaa, pohtia julkisuuskuvaa tai perustaa työryhmiä, mutta on lopulta työntekijöistä kiinni olemmeko palveluorganisaatio vai osana ihmisten arkea.
Ipsissima verba – sanojen merkitys algoritmien viidakossa
Neuvostoliittolaisista puheenparsista Instagramin kiertoilmaisuihin, valtaapitävillä on intressi hallita tapaamme käyttää kieltä. Ei ole lainkaan yhdentekevää miten työmarkkinajärjestönä tai työntekijöinä puhumme asioista
Skriftskolan hos oss och hos er, lika men ändå olika?
Hur vi lägger upp undervisningen, hur lägren genomförs och när konfirmanderna lär känna sin församling varierar stort. Skriftskolan ser olika ut i olika församlingar, även om vi alla utgår från samma riktlinjer. Ann-Mari Karlsson reflekterar vad som fungerar bäst för både ungdomarna och dem som leder dem.
Mistä on hyvinvoiva kanttori tehty?
Iskikö toimitusten suma voi kesken suuren kuoroprojektin. Entä tarvitsevatko kaikki työalat kanttoria samalla viikolla? Innostava ja monipuolinenkin työ kuormittaa. Hyvin suunniteltu työ jättää aikaa harjoittelulle ja uuden luomiselle.
Vetovoimaa ja pitovoimaa
Siinä missä yhdet työn osa-alueet ovat iän karttumisen myötä tuntuneet raskaammilta, on toisista löytynyt uusia ulottuvuuksia. Vaihtelevat haasteet, sitoutunut työnantaja sekä uran mittaan laajentunut näkökulma työalaan ovat luoneet paljon puhuttua pitovoimaa.
Diakonissat sielunhoitajina ja sairaanhoitajina
Kun Helsingin Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1867, sen tavoitteena oli paitsi sairaanhoito myös hengellinen tuki potilaille. Sielunhoito oli osa diakonissojen työtä.
Kirkon uusi sopimus – hyvä vai huono?
Leirityön kasvava kuormittavuus ja jatkuva tavoitettavana oleminen kuormittavat hengellisessä työssä. Kun kirkossa kehitetään henkilöstön pito- ja vetovoimaa, pitää henkilöstön tarpeet ottaa vakavasti.
Tämän tapetit ja viherkasvit opettivat minulle rauhantyöstä
Kukkaruukku pöydänkulmalla ei yksin riitä työhyvinvoinnin tukemiseen, mutta pienilläkin asioilla on merkitystä!
Ota vastaan katumuksen merkki
Tuhkakeskiviikon rituaaliselfie naurattaa. Samalla voi nähdä kristityt yhteisessä joukossa katsomassa samaan suuntaan.
Tärkeä, vaikea kysymys
Kiire, työmäärä, työssäjaksaminen, lakkautettavat virat. Ilot kollegoista, työn merkityksestä, kuoroista ja etuoikeudesta tehdä musiikkia työkseen. Vaasan kanttoripäivillä oivalsin, että on yhä tärkeämpää kysyä mitä kuuluu ja antaa itsellään aikaa kuulla vastaus.
Yksinäisyyden torjunta ei paikkaa sosiaaliturvaan ja kansalaisjärjestöjen rahoitukseen tehtyjä leikkauksia
Samalla kun kansallista yksinäisyyden vastaista toimintaohjelmaa esitellään, huolettavat sosiaaliturvaan ja kansalaisjärjestöjen rahoitukseen tehdyt leikkaukset diakoniatyötä tekeviä. Voitaisiinko järjestää luento, jonka aikana päättäjät kuuntelevat ja me päivittäin yksinäisyyttä työssämme kohtaavat kerromme, miten heidän päätöksensä vievät ihmisiä erilleen toisistaan.
Minä olen…
Kutsut ovat kuljettaneet äänentoiston parista autoalalle, lastensuojeluun ja takaisin kirkon työhön. Moneen kutsuun on vastattu ja monta on jäänyt väliin. Kutsu toi myös KNT:n puheenjohtajaksi. Mihin seuraava kutsu kuljettaa?
Mihin akavalaiset julkisalojen työntekijät tarvitsevat järjestövalmiutta?
JUKOn periaate sopimusneuvotteluissa on edetä aina neuvotellen ja sopien. Vastaan saattaa kuitenkin tulla tilanne, jossa sopimukseen ei ole mahdollista päästä neuvottelemalla. Silloin tarvitaan liittojen ja niiden jäsenten joukkovoimaa, pohtii järjestöpäällikkö Minna Holm kolumnissaan.
Toivelista vuodelle 2025
Toiveiden kirjaaminen tuntuu lohdulliselta ajassa, jossa maailma näyttäytyy varsin kaoottisena ja hallitsemattomana paikkana. Toiveiden toteutuminen ei ole pelkästään minusta kiinni, mutta voin osaltani edistää niiden toteutumista valinnoillani, toiminnallani ja käytökselläni.
Kolumn: Beslut, samarbete och gemenskap – reflektioner från två årtionden i styrelsen
Vi närmar oss igen den tiden på året då det är dags att se tillbaka på det gångna året. För mig betyder det att när detta år är slut är också min period i KNT:s styrelse över efter många år konstaterar Ann-Mari Karlsson.