Mikä ihmeen ”Jobi”?
Jobi on lainasana englannista. Kielitieteilijöiden mukaan se esiintyy muodossa jobbe ensimmäisen kerran kirjallisessa lähteessä vuonna 1557. Sana tarkoitti alun perin työn osaa, työtehtävää tai urakkaa.
Teksti Esko M. Laine kuva Kuva-arkisto
On arveltu, että jobi olisi johdettu sitä muistuttavista sanoista gobbe tai gob, mitkä tarkoittavat puolestaan lumppua tai massaa, ehkä myös sen käsittelyä, työstön ensimmäistä vaihetta. Se puolestaan tunnetaan ensimmäisen kerran Wycliffen Raamatun käännöksestä vuodelta 1382.
Myöhemmin jobi sai uusia merkityksiä. Keskienglannissa sillä viitattiin usein säilytysastiaan, ruukkuun tai vaasiin. Merkityksen työtehtävä tai urakan osa se sai 1600-luvulla. Pepysin päiväkirjassa 1660-luvulla sana tarkoitti tehtävää tai liiketointa, rahansiirtoa tai ”afääriä”, joka tehtiin maksua vastaan tai sen toivossa. Tästä päästiin helposti siihen, että 1694 sillä viitattiin ensimmäisen kerran liiketoimeen eli businekseen. Sanan nykyinen merkitys ”työpaikka” tunnetaan vasta amerikanenglannista vuodelta 1858.
Brittein saarilta pohjoismaihin
Jobi rantautui Brittein saarilta Ruotsiin 1870-luvulla. Eräässä tekstissä sillä viitattiin tuolloin uudenlaiseen työhön, kansanvalistukseen tai ”sen kaltaiseen jobiin”. Hieman myöhemmin, 1890-luvulla sanalla tarkoitettiin englannin mallin mukaisesti urakkatyötä tai liiketoimea. Samaan aikaan vakiintuivat ruotsiin myös tekijään viittaavat johdannaiset jobber ja jobbare. Adjektiivina jobbig (hankala, työläs, vaikea) sana löysi puhujat vasta myöhemmin.
Ruotsista Jobi jatkoi matkaansa myös Suomeen. Autonomian ajan alun sanomalehdissä se tosin viittasi aluksi vain Vanhan testamentin hahmoon (Job), jonka sanoja siteerattiin usein hautajaisteksteissä. Sanasta johdettu jobbari oli sekin sanomalehtien sivuilla myöhäinen vieras. Valvoja-lehti luonnehti marraskuussa 1902 Darwinin kehitysopista innostuneita jobbareiksi ja jingoiksi, mikä lienee sanan ensiesiintymä suomalaisessa mediassa.
Sanalla oli tuohon aikaan selvästi paha kaiku. Eräässä artikkelissa huhtikuussa 1906 Etelä-Suomi-lehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessa paheksuttiin torpparien vapauttamista, sillä sen seurauksena kirjoittaja uskoi päätilojen päätyvän joko ilmaiseksi tai mitättömästä hinnasta ”jobbarien käsiin”. Sanan pejoratiivinen sävy käy ilmi myös Uudessa Suomettaressa toukokuussa 1907 julkaistussa teatterikritiikissä, jossa erästä näytelmän hahmoa luonnehditaan ”jokapäiväiseksi sieluksi ja tavalliseksi jobbariksi”, joka on ”varma, tyly ja käskevä”.
Maakauppiaassa 1909 jobbari rinnastettiin keinottelijoihin ja spekulantteihin. Sana esiintyy myös 1900-luvun sosialistilehdissä muun muassa Työmiehessä 1911 viittaamassa Chicagossa vangittuun hämärään liikemieheen. Tampereen Sanomissa 1916 esiintyi myös rinnakkaismuoto jobbaaja, joka tarkoitti innokasta ja itsepäistä jonkin hankkeen tai ajatuksen puolestapuhujaa.
Jobi sopii verkkolehden nimeksi
Sanan lukuisista merkityksistä monet sopivat uuden verkkolehden nimeksi. Kyse ei ole päätoimisesta työstä vaan ennemmin urakasta ja osatyöstä. Verkkolehti on ajattelun ensimmäinen vaihe: sen ideat tulevat valmiiksi lukijan mielessä ja ajatuksissa. Innokkaita toimittajat ovat ja varmasti uuden kimpussa. Verkossa kirjoitukset ovat myös luettavissa kuin säilytysastiassa säilytettävät printatut lehdet – mutta kieroilevan huijarin saati spekulantin viittaa toimittajat kieltäytyvät ottamasta harteilleen nyt ja tulevaisuudessa.
