Kolumni: Ammattiliitot edistävät yhdenvertaisuutta
Työmarkkinajärjestöjen näkövinkkelistä kuluva hallituskausi poikkeaa useimmista edeltäjistään. Monet hallitusohjelmaan kirjatut uudistukset ovat herättäneet vastustusta laajassa joukossa kansalaisia.
Teksti Minna Raassina kuva Sirpa Mikkonen
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski ruoti työmarkkinajärjestöjen yhteiskunnallista vallankäyttöä pääkirjoituksessaan 12. tammikuuta.
Tämän keväistä vääntöä Kalliokoski pitää poikkeuksellisena. Hän päätyy pohtimaan ylipäätään poliittisen järjestelmän pelisääntöjä: Kuinka paljon kulloinenkin hallituspohja aikoo ja pystyy käyttämään valtaa ilman työmarkkinajärjestöjen myötävaikutusta? Hallituksen vaihtuessa myös näkökulmat vaihtuvat vääjäämättä. Toisin on kuitenkin työmarkkinajärjestöillä, jotka päätoimittajan mukaan pitävät linjansa vuodesta toiseen ja jopa vuosikymmenestä toiseen.
Kalliokoski laittaa väestön jakautumisen huono-osaisiin ja työllisiin melko vahvasti työmarkkinajärjestöjen vastuulle samoin kuin osan terveydenhuoltojärjestelmän epätasa-arvoisuudesta. Hän päätyy mm. seuraaviin väittämiin:
”(Siksi) työn syrjään päässeiden sosiaaliturva on hyvällä tolalla, mutta huono-osaisten on vaikea ponnistaa työelämään, koska työmarkkinajärjestöille tärkeät asiat etenevät helpommin kuin ne, jotka eivät järjestöjä niin kiinnosta. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen ei ole järjestöjen agendassa korkealla.”
Kalliokoski jatkaa vielä:
”Myös osan terveydenhuoltojärjestelmän epätasa-arvoisuudesta voi panna järjestöjen piikkiin. Terveillä työikäisillä on paras palvelu, sairaat ja moniongelmaiset saavat kärsiä jonoista ja repaleisesta hoidosta.”
Kävin läpi AKI-liittojen linjauksia Kalliokosken valitsemasta näkökulmasta. Jo strategiassamme painottuu yhdenvertaisuus.
Yhteiskuntapoliittisissa linjauksissa kiinnitetään huomio kannustinloukkujen purkamiseen ja rakenteellisiin muutoksiin tavoitteena se, että työ kannattaisi aina ottaa vastaan. Linjauksissa otetaan kantaa myös sosiaaliturvan väliinputoajien, sivutoimisten yrittäjien ja silpputyöntekijöiden tilanteeseen. Edelleen linjataan niin, että perheen perustamiseen ja pienten lasten hoitamiseen tulee olla riittävät taloudelliset edellytykset ja että oikeus hoitovapaaseen tulisi lisätä myös lapsen isovanhemmalle.
Koulutus- ja työllisyyslinjapaperissa todetaan, että henkisen pääoman kasvu on myös yhteiskunnan kehityksen kannalta olennainen päämäärä. Koulutustasoa nostamalla ja jatkuvaan oppimiseen panostamalla voidaan lisätä työllisyyttä. Kolmen koulutusasteen maksuton koulutus on jatkossakin korkean osaamistason pohjana ja sitä kautta pohjana Suomen menestykselle. Viimekuisen liittokokouksen hyväksymässä lisätekstissä tavoitteena on helpottaa työhaastatteluihin osallistumista ja tukea työllistymistä sitä kautta.
Tämän katsauksen perusteella antaisin liitoillemme kuitenkin varsin hyvän arvosanan.
Myös yhdenvertaisuusasiakirjassa linjataan, että heikommassa työmarkkina-asemassa olevien asemaan on kiinnitettävä huomiota työllistymisen tukemiseksi.
Analysoidessaan poliittista kenttää ja etsiessään epäkohtia toimittaja tekee tärkeää työtään. Tämän katsauksen perusteella antaisin liitoillemme kuitenkin varsin hyvän arvosanan. Kalliokosken peräänkuuluttama puolueettoman arvioitsijan toteuttama tulosten tarkastelu odottaa toistaiseksi vielä aikaansa.
Kirjoittaja on Suomen Kanttori-urkuriliiton ja AKI-liittojen puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
