Kolumni: Seurakunnilla ei ole varaa käyttäytyä näin typerästi
Opintoihin kuuluva työharjoittelujakso on seurakunnille erinomainen mahdollisuus osoittaa, miten loistava työyhteisö se voi olla. Tätä tilaisuutta ei tule ohittaa, jotta saamme tulevaisuudessakin työntekijöitä kirkkoon, kirjoittaa Tiina Haukijärvi kolumnissaan.
Teksti Tiina Haukijärvi kuvat Tiina Puputti
Olin juossut sairaalan käytävää potilaan luota toiselle, letkuttanut antibiootteja ja yrittänyt pysyä ohjaajani ohjeiden perässä. Vessatauolla nojasin otsaani kylmään kaakeliin ja itkin. Sitten huuhdoin kasvoni jääkylmällä vedellä ja jatkoin loputtomalta tuntuvaa yövuoroani. Aamuneljältä ohjaajani työpari tuli pyytämään minulle armoa: ”Älä rääkkää tuota tyttöä noin, ihan pahaa tekee katsoa.” Ohjaajani vilkaisi minua penseästi ja jätti rauhaan. Hetkeksi.
Harjoitteluni loppukeskustelussa hän totesi: ”Olin vittumainen ohjaaja, mutta sillä tavalla te nuoret opitte.” Minä opin sen, että selviän monenlaisista työtehtävistä, mutta tällaisesta en halua joutua selviytymään. Sain tuon ensimmäisen sairaalaharjoitteluni jälkeen monta korjaavaa kokemusta hoitotyöstä, mutta nuo viikot jättivät jälkensä.
Seurakunnilla ei ole varaa käyttäytyä näin typerästi. Työharjoittelujakso on seurakunnille tuhannen taalan paikka osoittaa, miten loistava työyhteisö se voi tekijälleen olla. Me tarvitsemme jokaista opiskelijaa, joka vaivautuu kulkemaan kohti kirkollista ammattia opintojensa kautta.
Ottakaa vastaan opiskelijoita, antakaa heille kaikki se tuki ja apu, jota he tarvitsevat matkalla kirkon työhön.
Siksi olin järkyttynyt ja surullinen, kun minuun otti yhteyttä diakoniopiskelija, joka oli hyvissä ajoin ottanut yhteyttä kahteen seurakuntaan työharjoittelua mielessään ja jäänyt ilman vastausta. Emme saa käyttäytyä opiskelijoita kohtaan näin välinpitämättömästi.
En sano, että jokaisen työntekijän pitäisi olla valmis ohjaamaan opiskelijaa milloin vain. Sain tuntea nahoissani sen, mitä tarkoittaa, kun ohjaaja ei halua ohjata opiskelijaa. Opiskelijan ohjaus vaatii perehtymistä, aikaa, osaamista ja motivaatiota.
Kirkon tulevaisuuden vuoksi pyydän: ottakaa vastaan opiskelijoita, antakaa heille kaikki se tuki ja apu, jota he tarvitsevat matkalla kirkon työhön. Ja maksakaa ohjaajille tuntuva korvaus siitä panoksesta, jonka he antavat. Se on pieni hinta siitä, että kirkko saa itselleen työntekijöitä myös tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on Diakoniatyöntekijöiden Liiton puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
