Liittojen edunvalvonta on jatkuvaa vuoropuhelua työnantajien kanssa sekä jäsenten tukemista. Oikeudenmukaisen työelämän rakentaminen tänään ja tulevaisuudessa vaatii resursseja, mutta vielä enemmän kirpaisisi edunvalvonnan loppuminen.
Siinä missä yhdet työn osa-alueet ovat iän karttumisen myötä tuntuneet raskaammilta, on toisista löytynyt uusia ulottuvuuksia. Vaihtelevat haasteet, sitoutunut työnantaja sekä uran mittaan laajentunut näkökulma työalaan ovat luoneet paljon puhuttua pitovoimaa.
Kiire, työmäärä, työssäjaksaminen, lakkautettavat virat. Ilot kollegoista, työn merkityksestä, kuoroista ja etuoikeudesta tehdä musiikkia työkseen. Vaasan kanttoripäivillä oivalsin, että on yhä tärkeämpää kysyä mitä kuuluu ja antaa itsellään aikaa kuulla vastaus.
Toiveiden kirjaaminen tuntuu lohdulliselta ajassa, jossa maailma näyttäytyy varsin kaoottisena ja hallitsemattomana paikkana. Toiveiden toteutuminen ei ole pelkästään minusta kiinni, mutta voin osaltani edistää niiden toteutumista valinnoillani, toiminnallani ja käytökselläni.
Vi närmar oss igen den tiden på året då det är dags att se tillbaka på det gångna året. För mig betyder det att när detta år är slut är också min period i KNT:s styrelse över efter många år konstaterar Ann-Mari Karlsson.
Hengellinen musiikki on ollut vuosisatojen ajan osa suomalaista kulttuuriperintöä. Kun koulut luopuvat hengellisestä musiikista, kuka opettaa seuraaville sukupolville virret ja hengelliset laulut, pohtii Maiju Helin kolumnissaan.
Isänpäivää vietetään sunnuntaina, ja monissa seurakunnissa se näkyy perhemessujen muodossa. Mutta kenelle isänpäivän jumalanpalvelus on suunnattu – heille, jotka juhlivat, vai niille, joille päivä herättää kipua? Kirkon tehtävä voisi olla tarjota turvapaikka molemmille, pohtii Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Så har hösten igen kommit så långt att det är dags att fira kyrkans ungdomsarbetets dag. Dagen firas den 17.10. och då uppmanar jag dig att färga din sociala media i blått, säger ungdomsarbetsledare Ann-Mari Karlsson.
Vaikka vanhat sanonnat kehottavat vaatimattomuuteen, on tärkeää osata arvostaa omaa ammattitaitoaan ja kertoa siitä avoimesti. Kinnulan kanttorina työskentelevä Martti Hertteli pohtii kolumnissaan kanttorin työn monipuolisuutta.
Valtion budjettileikkuri viuhuu sokkona sinne tänne, ja diakoniatyön tarve on suurempi kuin koskaan. Kuitenkin samaan aikaan kirkko vähentää asiantuntijavoimiaan. Kuka auttaa auttajia, pohtii Amanda Hiekkataipale kolumnissaan.
Hyvin laadittu työpaikkailmoitus on työnantajan käyntikortti, joka voi ratkaista sen, hakeeko osaaja paikkaa vai ei, kirjoittaa Tiina Haukijärvi kolumnissaan.
Kirkko on monelle tärkeä osa elämän suuria juhlahetkiä, mutta riittävätkö seurakuntien resurssit tukemaan näitä ainutlaatuisia hetkiä? Työntekijöiden arkea kuormittavat monet haasteet, ja ensi vuoden suunnittelussa on syytä miettiä, miten turvata tarvittavat resurssit, kirjoittaa Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Rippikoulut ovat olleet tänä kesänä valitettavan paljon esillä epämiellyttävien tapahtumien vuoksi. Tilanteet ovat olleet niin vakavia, että työntekijöitä on jouduttu poistamaan leireiltä. Mistä tämä johtuu ja miten voimme varmistaa, että rippikoulu on turvallinen paikka nuorille, pohtii Anna Kärri kolumnissaan.
Heinäkuu mielletään lomakuukaudeksi. Suomi on ”kiinni” ja matkailijat täyttävät suositut kohteet. Toki sesonkiajalla myös hyvin työllistävä vaikutuksensa siellä, missä ihmisiä liikkuu.
Opintoihin kuuluva työharjoittelujakso on seurakunnille erinomainen mahdollisuus osoittaa, miten loistava työyhteisö se voi olla. Tätä tilaisuutta ei tule ohittaa, jotta saamme tulevaisuudessakin työntekijöitä kirkkoon, kirjoittaa Tiina Haukijärvi kolumnissaan.
Juhannuksena töissä, ei kai kirkon työntekijä muuta kaipaisikaan – vai miten se meneekään, pohtii Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Yhteistyön ja yhdessä tekemisen mahdollisuudet ovat olleet ajatuksissani viime kuukausien ajan. Nykyisin, kun elämme muuttuvissa ja epävarmoissa oloissa, yhteistyön merkitys on entistäkin tärkeämpää, kirjoittaa Anna Kärri.
Skolavslutningen närmar sig med stormsteg och med det också lägersäsongen i församlingarna skriver Ann-Mari Karlsson.
Pienen seurakunnan selviäminen yksin käy vuosi vuodelta hankalammaksi. Mitä seurakuntien yhdistyminen voi tarkoittaa työlle, pohtii Martti Hertteli kolumnissaan.
Yhdessä nauraminen on kevyttä ja ihanaa, ja tervettä eskapismia kriisiytyneestä maailmasta, kirjoittaa Amanda Hiekkataipale kolumnissaan.
”Sä oot pärjännyt hyvin ja toi sun työ on niin tärkeää. Totta kai sä saat jatkaa siinä!” todettiin minulle jälleen kerran muutama päivä sitten, kun pohdin ääneen määräaikaisen työsuhteeni tulevaisuutta.
Seurakuntatyön ja sairaalamaailman välillä on hämmästyttävä yhteneväisyys, molemmissa ympäristöissä koetaan vahvaa hierarkiaa ja etenemismahdollisuuksien puutetta, kirjoittaa Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Sote-alan järjestössä työskentelevä teologian maisteri Torsti Henttinen pohtii kirjoituksessaan, miten sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen tehtävät leikkaukset vaikuttavat toimintaan.
Hos oss i vår församling är det just nu som intensivast i de sista förberedelserna inför påsken. Det är säkert på samma sätt i de flesta församlingarna, skriver Ann-Mari Karlsson.
Arjen kohtaamisten kautta on avautunut näkymä siitä, miten sekä lapset että aikuiset voivat löytää paikkansa kirkossa, pohtii Martti Hertteli kolumnissaan.
Työmarkkinajärjestöjen näkövinkkelistä kuluva hallituskausi poikkeaa useimmista edeltäjistään. Monet hallitusohjelmaan kirjatut uudistukset ovat herättäneet vastustusta laajassa joukossa kansalaisia.
Vaikka strategia puhuu monista tärkeistä teemoista, sen ytimessä piilee näky, jota ei jostain syystä sanota ääneen.
Sanelupolitiikan vuoksi tarpeellistenkin uudistusten tekeminen voi aiheuttaa epävakautta työmarkkinoille.
Omaa resilienssiäni vahvistava voima piilee tavassani ottaa vastaan elämän haasteita pieninä palasina. Tämä lähestymistapa on opettanut minulle, miten voimme kasvaa ja selviytyä kuormittavista tilanteista askel kerrallaan.
Virkavapaalla työntekijöiden panos on avautunut erityisellä tavalla, kun seurakunta on ollut enemmän yhteisö kuin työpaikka.
Kaikessa karuudessaan se on lause, jonka olen itse joskus sanonut ja jota minulle on huokailtu.
Meillä jokaisella on ollut oma polkumme kirkolliseen koulutukseen, ja sitä kautta työelämään. Meistä tuli erästä suomalaista muusikkoa mukaillen kanttoreita, virkamiehiä, diakoneja, nuorisotyönohjaajia, pappeja, urkureita, diakonissoja, teologeja, kasvatuksen, diakonian, teologian ja kirkkomusiikin asiantuntijoita.