Unelma kevyestä kirkosta
Yhdessä nauraminen on kevyttä ja ihanaa, ja tervettä eskapismia kriisiytyneestä maailmasta, kirjoittaa Amanda Hiekkataipale kolumnissaan.
Yhdessä nauraminen on kevyttä ja ihanaa, ja tervettä eskapismia kriisiytyneestä maailmasta, kirjoittaa Amanda Hiekkataipale kolumnissaan.
”Sä oot pärjännyt hyvin ja toi sun työ on niin tärkeää. Totta kai sä saat jatkaa siinä!” todettiin minulle jälleen kerran muutama päivä sitten, kun pohdin ääneen määräaikaisen työsuhteeni tulevaisuutta.
Seurakuntatyön ja sairaalamaailman välillä on hämmästyttävä yhteneväisyys, molemmissa ympäristöissä koetaan vahvaa hierarkiaa ja etenemismahdollisuuksien puutetta, kirjoittaa Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Sote-alan järjestössä työskentelevä teologian maisteri Torsti Henttinen pohtii kirjoituksessaan, miten sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen tehtävät leikkaukset vaikuttavat toimintaan.
Hos oss i vår församling är det just nu som intensivast i de sista förberedelserna inför påsken. Det är säkert på samma sätt i de flesta församlingarna, skriver Ann-Mari Karlsson.
Arjen kohtaamisten kautta on avautunut näkymä siitä, miten sekä lapset että aikuiset voivat löytää paikkansa kirkossa, pohtii Martti Hertteli kolumnissaan.
Työmarkkinajärjestöjen näkövinkkelistä kuluva hallituskausi poikkeaa useimmista edeltäjistään. Monet hallitusohjelmaan kirjatut uudistukset ovat herättäneet vastustusta laajassa joukossa kansalaisia.
Vaikka strategia puhuu monista tärkeistä teemoista, sen ytimessä piilee näky, jota ei jostain syystä sanota ääneen.
Sanelupolitiikan vuoksi tarpeellistenkin uudistusten tekeminen voi aiheuttaa epävakautta työmarkkinoille.
Omaa resilienssiäni vahvistava voima piilee tavassani ottaa vastaan elämän haasteita pieninä palasina. Tämä lähestymistapa on opettanut minulle, miten voimme kasvaa ja selviytyä kuormittavista tilanteista askel kerrallaan.
Virkavapaalla työntekijöiden panos on avautunut erityisellä tavalla, kun seurakunta on ollut enemmän yhteisö kuin työpaikka.
Kaikessa karuudessaan se on lause, jonka olen itse joskus sanonut ja jota minulle on huokailtu.
Meillä jokaisella on ollut oma polkumme kirkolliseen koulutukseen, ja sitä kautta työelämään. Meistä tuli erästä suomalaista muusikkoa mukaillen kanttoreita, virkamiehiä, diakoneja, nuorisotyönohjaajia, pappeja, urkureita, diakonissoja, teologeja, kasvatuksen, diakonian, teologian ja kirkkomusiikin asiantuntijoita.