Ubi panis, ibi patria – työperäinen maastamuutto eilen ja tänään

Teksti Joanna Töyräänvuori

Kirjoittaessani tätä muutaman kilometrin päässä Tarsoksen kaupungista omien työkuvioideni vietyä minut Lähi-itään mietin luonnollisesti Paavalia, yhtä maailmanhistorian tunnetuimmista siirtotyöläisistä tai työperäiseen maastamuuttoon ajautuneista matkaajista. Roomalaisessa Koile-Syyrian maakunnassa nykyisen Etelä-Turkin alueella syntynyt Paavali, syntyjään Saulus, oli lähtenyt jo nuorena Jerusalemiin opiskelemaan juutalaista lakia ja otettuaan vastaan uuden duunin Damaskon tiellä vietti lopun elämäänsä matkustaen työn perässä ympäri itäistä Välimerta ja Itä-Rooman provinsseja. Vaikka tiedämme Paavalin liikkeistä enemmän kuin monien muiden muinoin eläneiden ihmisten elämästä, ei työn perässä tai työn vuoksi muuttaminen kuitenkaan edes muinoin ollut harvinaista. Suomalaisessa kontekstissa eräs varhaisista tiuhaan työn perässä muuttaneista ja monia paikkoja näkemään päässeistä duunareista oli pernajalaisen talopojan poika Mikael Agricola, joka jopa kuoli keskellä työmatkaa Moskovaan, Kustaa Vaasan lähettämänä rauhanneuvottelijana.  

Vaikka työn perässä on jouduttu muuttamaan jo ammoisista ajoista – kausittainen muuttaminen ravinnonlähteiden perässä on yksi varhaisimmista ihmisen elinkeinoista ja kausittainen muuttoliike kuului olennaisena osana metsästäjä-keräilijöiden elämänrytmiin – vaikuttaa siltä, että AKI-liittojen jäsenistä Suomen teologiliiton jäsenet joutuvat muuttamaan työn perässä erityisen paljon, varsinkin Suomen ulkopuolelle. Työperäinen maastamuutto ei ole uusi asia mutta huolimatta teknologiasta, joka nykyään mahdollistaa yhteistyön yli mittavien etäisyyksien, on se kuitenkin lisääntynyt. Teologiliiton jäsenistössä on monia lähetys- ja muissa järjestöissä työskenteleviä ulkomaantyöntekijöitä ja mitä kauemmaksi ja pidemmäksi aikaa työrupeama vie kotikonnuilta, voi alkaa mietityttämään, että mitä hyötyä on kuulua liittoon maassa, jonne ei välttämättä koskaan enää palaa – ei, vaikka (alkuperäisen) Sinuhen lailla sydän kokisi ainaista kaipuuta takaisin. Ammattiliittoon kuuluminen toisessa maassa kuin missä työn tekeminen tapahtuu ei olekaan ihan yksinkertainen kysymys.

Vaikka ulkomaantyöntekijät tulisivatkin eri maista ja kulttuureista, yhdistää heitä silti moni asia ja erityisesti samanlainen elämäntilanne

Kansainvälisillä kielillä työperäisistä maastamuuttajista tai ulkomaantyöntekijöistä puhutaan nimityksellä expat, josta on myös yritetty muodostaa uudissanaa ekspatriaatti. Ulkomaantyöntekijät muodostavat usein ekspatriaattien yhteisöjä kohdemaassaan, jotka eivät koostu pelkästään heidän omista kotimaistaan muuttaneista työntekijöistä vaan kaikkien kohdemaahan muualta muuttaneiden yhteisöstä. Näissä yhteisöissä on usein käytössä paikallisen kielen sijaan englanti lingua francana, kaikille yhteisenä kielenä. Libanonissa, jossa itse työskentelen, käytetään yhteisenä kielenä myös entisen siirtomaaisännän kieltä ranskaa. Tällaisten yhteisöjen muodostuminen on luonnollinen prosessi, sillä vaikka ulkomaantyöntekijät tulisivatkin eri maista ja kulttuureista, yhdistää heitä silti moni asia ja erityisesti samanlainen elämäntilanne. Ulkomaantyöntekijät erottaa siirtotyöläisistä se, että työkomennuksen ainakin uskotaan olevan väliaikainen ja paluun kotimaahan vielä joskus koittavan – vaikka toisinaan ulkomaantyöntekijästä tuleekin siirtotyöläinen ajan myötä. Monesti yhteen maahan työtä tekemään lähteneet saattavat muuttaa ensimmäisestä kohdemaasta toiseen, mitä kutsutaan kiertomuutoksi.

Ulkomaantyöntekijöitä on karkeasti jaoteltuna kahta eri tyyppiä: suomalaisille työnantajille työskenteleviä lähetettyjä työntekijöitä, joille on maksettava vähintään suomalaisen työehtosopimuksen mukainen palkka, sekä ulkomaisille työnantajille työskenteleviä varsinaisia ulkomaantyöntekijöitä. Ulkomaantyöntekijän työnantajan kotimaa vaikuttaa erityisesti siihen, mihin maahan työntekijä maksaa veroja eikä lähetetyn työntekijän verokuviot ole aivan yksinkertainen himmeli. Työnantajan kotimaa vaikuttaa myös ammattiliiton jäsenmaksuihin, sillä STL:ssa varsinaiset jäsenet, jotka työskentelevät ulkomailla suomalaisen työnantajan palveluksessa maksavat jäsenmaksua 30 €/kk ja kuuluvat työttömyyskassaan kun puolestaan ulkomaisen työnantajan palveluksessa työskentelevät ulkomaantyöntekijät maksavat jäsenmaksua 15 €/kk eikä jäsenmaksu sisällä työttömyyskassan jäsenyyttä. Tässä saattaa piillä oletus siitä, että ulkomaisen työnantajan palveluksessa työskentelevät todennäköisemmin jäävät pysyvästi kohdemaahansa tai että he eivät hyödy liiton jäsenyydestä samalla tavalla kuin suomalaiselle työantajalle työskentelevät lähetetyt työntekijät. Tämä on sellainen kysymys, jota varmasti joudumme tulevaisuudessa pohtimaan enemmän, sillä hyvin todennäköisesti molempien joukkojen edustajien määrä tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan.

Ammattiliiton jäsenyys voi toimia linkkinä suomalaiseen työelämään mutta sen lisäksi jäsenyys antaa keinon tukea sekä omaa liittoa että ammattiyhdistystoimintaa Suomessa ylipäänsä

Suomalaisia asuu pysyvästi Suomen ulkopuolella noin neljännesmiljooona ja suomalaisten muutto ulkomaille on tilastollisestikin lisääntynyt viime vuosina. Suomalaistaustaisia ihmisiä on maailmalla jo lähes 1,5 miljoonaa eli saman verran kuin pääkaupunkiseudulla on asukkaita. Keskimäärin Suomesta muuttaa ulkomaille noin parituhatta henkeä vuosittain, suurin osa naapurimaa Ruotsiin ja ylivoimaisesti eniten muihin EU-maihin ja Pohjois-Amerikkaan. Koska STL:n jäsenistössä on monia järjestöissä työskenteleviä, vielä näiden urapolku usein myös Afrikkaan ja Aasiaan, joissa työskenteleminen voi poiketa radikaalistikin länsimaisesta työkontekstista lakien, verotuksen ja työnsuojelukysymysten suhteen.

Työperäistä maastamuuttoa on kutsuttu myös ”aivovuodoksi,” erityisesti jos se koskee akateemisesti koulutettuja työntekijöitä. Tällä viitataan ilmiöön, jossa alkuperämaa menettää osaavaa työvoimaa ja kohdemaa hyötyy osaavan työvoiman saamisesta itselleen, ja näin ollen työperäinen maastamuutto nähdään jonkinlaisena nollasummapelinä. Alkuperämaat saattavat kuitenkin myös hyötyä ulkomaantyöntekijöistä, jotka Maailmanpankin mukaan lähettävät alkuperämaihinsa kehitysapuun verrattuna moninkertaisen määrän varoja. Kysymys ei olekaan aina siitä, että mitä lähtömaalla tai vaikka omalla ammattiliitolla on annettavana lähtijälle vaan mitä itse voi tehdä niiden ihmisten hyväksi, joiden luota on lähtenyt. Ammattiliiton jäsenyys voi toimia linkkinä suomalaiseen työelämään mutta sen lisäksi jäsenyys antaa keinon tukea sekä omaa liittoa että ammattiyhdistystoimintaa Suomessa ylipäänsä.

Vaikka Nasaretin naapurista kotoisin ollut Joona yritti paeta omaa työkomennustaan jalkautumalla ilmeisesti nimenomaan Tarsosta kohti purjehtivaan laivaan, vei tämän urapolku profeetan kuitenkin Tigris-joen rannalle Niniveen asti. Tulevaisuutta on kuitenkin vaikea ennustaa, emmekä me ulkomaan työkomennuksella olevat työntekijät Joonan, Paavalin tai Mikaelin tavoin tiedä, jäämmekö pysyvästi ulkomaille vai tuleeko meistä aikaa myöten paluumuuttajia. On kuitenkin lohdullista tietää, että liitto on kuitenkin jossain siellä ajamassa myös meidän asioita ja että säilyttämällä liiton jäsenyyden myös me olemme osa kollektiivisen neuvotteluoikeuden ylläpitämistä ja työelämän joukkovoiman osoittamista.

Kirjoittaja on Suomen Teologiliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.