Kanttorin joulutyö – pelkkä hyvä tahto ei riitä
Vaikka joulumusiikki ja juhlan sanoma koetaan merkityksellisiksi ja innostaviksi, kasvaa kanttorin joulun työmäärä helposti kohtuuttomaksi. Joulutyön kuormittavuus puhuttaa kanttoreita ja on johtanut jopa alanvaihtoihin. Kanttori-urkuriliiton ohjeistus tahtoo työhön inhimillisyyttä, selkeyttä ja parempaa yhteistä suunnittelua, jotta joulu olisi juhla myös kanttorille.
Teksti Maiju Helin
Kanttorin joulu alkaa varhain. Usein jo elo-syyskuussa kuorokauden alkaessa joulun ajan ohjelmisto on mietitty, nuotit tilattu ja tarvittavat sovitukset työn alla. Joulua valmistellaan pitkään ja hartaasti, niin kuin suureen juhlaan kuuluukin. Kun sitten ensimmäisenä adventtina Hoosianna on saatu laulettua, ollaan jo maitohapoilla. Maalliset murheet kuten oman joulun valmistelu saavat jäädä. Monella tässä kohtaa mielessä on vain se, miten selvitä joulun yli. Työtä riittää ja uusia varauksia putkahtelee kalenteriin kuin sieniä sateella. Tuntuu hienolta, että musiikkia toivotaan ja halutaan, mutta toisaalta kiukuttaa: eivätkö työtoverit näe kanttoreiden joulutyön kuormaa? Moni kanttori kokee, että joulun ajan työmäärä on liian suuri, jopa kohtuuton. Puhuminen asiasta tuntuu hankalalta, liian usein saa vastaukseksi kevyesti heitetyn lausahduksen: ”Se on kuule, ammatinvalintakysymys”. Tuntuu unohtuvan, että joulun aika on erityistä aikaa myös kanttorille, siis sille ihan tavalliselle ihmiselle kanttorin ammattiroolin takana.
Joulutyö puhuttaa kanttorikuntaa, joka vuosi. Tänä vuonna Kanttori-urkuriliiton hallitus päätti auttaa kanttoreita ja valmisteli ohjeistuksen kanttorin joulutyöhön. Ohjeistuksen tavoitteena on, että kanttorit voisivat tämän ohjeistuksen avulla viedä omissa seurakunnissa eteenpäin joulutyön hyvää valmistelua ja samalla avata asiaa esihenkilöille, jotka kanttoreiden työvuoroja tekevät. Tarve ohjeistukselle on selkeä, sillä joulutyöjakso on yksi merkittävimmistä osista kanttorin työtä. Joulutyön kuormittavuus on saanut kanttoreita jopa jättämään työnsä ja vaihtamaan alaa. Kiire on läsnä kanttorin työssä koko joulujakson ajan. Joulutyön ohjeistusta laatineessa työryhmässä oli mukana kanttoreita erilaisista seurakunnista ja eri puolilta Suomea, jotta näkökulma joulutyöhön olisi mahdollisimman laaja. Hämmästyttävästi kuitenkin ongelmakohdat olivat yhteneväisiä riippumatta siitä, mistä seurakunnasta oli kyse.
On vaarana, että pyhäpäivistä tulee ylipitkiä päiviä, sillä musiikilliset toiveet ovat juhlapyhissä vaativampia kuin arkena ja tilaisuudet vaativat enemmän valmistautumista.
Joulun ajan työstä puhuttaessa asian tekee haastavaksi se, että suurin osa kanttoreista pitää joulua tärkeänä ja työskentelyä jouluna mielekkäänä. Joulumusiikki innostaa ja inspiroi, jouluksi on sävelletty upeaa kirkkomusiikkia. Moni kanttori nauttii joulusta ja kokee merkitykselliseksi saada työskennellä joulunpyhinä. Voi jopa ajatella, että on kanttorina etuoikeutettu, kun saa olla upean musiikin ja joulunsanoman ympäröimänä kauniissa kirkossa, omassa työssään. Joulun ajan tilaisuuksissa kanttori saa parhaimmillaan kokea viettävänsä myös omaa jouluaan kristittynä. Ehkäpä juuri tämä, tekee joulutyön rajaamisesta kanttoreille vaikeaa.
Kanttorit ovat pieni ammattiryhmä verrattuna muihin kirkon työntekijäryhmiin. Tämän vuoksi yhdellä kanttorilla on joulunpyhinäkin yleensä enemmän tilaisuuksia kuin esimerkiksi papeilla. On vaarana, että pyhäpäivistä tulee ylipitkiä päiviä, sillä musiikilliset toiveet ovat juhlapyhissä vaativampia kuin arkena ja tilaisuudet vaativat enemmän valmistautumista. Kanttorille tulisikin järjestää riittävästi aikaa musiikin harjoitteluun sekä yksin että yhdessä kuorojen ja muiden muusikoiden kanssa myös joulukaudella. Eikä siinä vielä kaikki, vaan tämän lisäksi pitäisi huolehtia siitä, ettei koko marras-joulukuu olisi pelkkää iltatyötä ja pitkiä päiviä. Tämä ei ole helppoa, sillä joulu tulee kaiken muun työn päälle hautajaiset ja kokoukset on hoidettava, vaikka onkin joulu. Onneksi on seurakuntia, joihin on keksitty palkata apuvoimaksi joulukanttori!
Oman elämän, työn ja vapaa-ajan sekä työn ja perhe-elämän yhteen sovittaminen on joulun aikaan vaikeaa. Kanttori on koko ajan väärässä paikassa: kun on töissä, pitäisi olla valmistelemassa omaa joulua ja kun on kotona, pitäisi olla harjoituttamassa kuoroa jouluaamua varten. Riittämättömyyden tunne iskee.
Hahmottelin joskus erään kollegani kanssa mallia, jossa kaikki seurakunnan työntekijät jaettaisiin joulun ajaksi kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä toteuttaisi käsillä olevan juhlan, toinen ryhmä hoitaisi ”perustehtävää” eli kaikkea sitä mikä pyörii joulusta huolimatta. Kolmas ryhmä keskittyisi miettimään seuraavan vuoden joulua ja kiinnittäisi huomiota niihin kohtiin, jotka eivät nyt toimi, mutta saadaan uudella mallilla toimimaan seuraavana vuonna. Tämän mallin etuna olisi se, että kukaan ei näänny joulutyön alle. Ongelma puolestaan on se, että tämä malli ei toimi yhden kanttorin seurakunnassa. Mallin vahvuus on, että joulun pyhinä, kun väki suurin joukoin saapuu kirkkoon, on paikalla levännyt ja rauhassa työnsä valmistellut kanttori. Lisäksi toiminta kehittyy vuosi vuodelta toimivammaksi ja seurakuntalaisia paremmin palvelevaksi. Moniammatillisen tiimin etuna on myös se, että opimme koko ajan toisiltamme ja tietoisuus toisten työalojen joulun ajasta kasvaa.
Oman elämän, työn ja vapaa-ajan sekä työn ja perhe-elämän yhteen sovittaminen on joulun aikaan vaikeaa. Kanttori on koko ajan väärässä paikassa: kun on töissä, pitäisi olla valmistelemassa omaa joulua ja kun on kotona, pitäisi olla harjoituttamassa kuoroa jouluaamua varten. Riittämättömyyden tunne iskee. Kanttorien joulutyö -ohjeistuksessa nostetaan esille se, että kaikille tulisi järjestää jonkinlainen mahdollisuus myös omalle joulun vietolle. Lyhytkin aika omalle joululle on tärkeää ja lisää jaksamista työssä. Kohtuullisen uudet arkipyhätyöstä saatavat hyvitykset tuntuvat mukavalta bonukselta, kun on urakoinut pitkän joulujakson. On kuitenkin huomattava, että nuo vapaat tulisi saada pitää mahdollisimman pian arkipyhätyön jälkeen ja vastaavanlaisena päivänä esimerkiksi sunnuntaina tai lauantaina. Jos jouluaaton korvausvapaan saa pitää vasta maaliskuussa jonakin maanantaina, se ei ihan vastaa tarkoitustaan.
Kun katson taaksepäin, toivon, että olisin voinut olla useammin kotona ja läsnä joulun hetkissä, jotka eivät enää palaa.
Millä sitten kanttorin joulutyöstä tulee hyvä? Hyvä etukäteissuunnittelu on ratkaisun avain. On pohdittava etukäteen yhdessä koko työyhteisön kanssa, miten joulunajan tilaisuudet järjestetään ja jos määrä näyttää jo suunnitteluvaiheessa kohtuuttomalta on syytä palkata sijaisia. Jos kanttori on koko joulun ajan töissä, on huomioitava riittävä vapaa pyhien jälkeen ja tietysti myös joulukuussa tulee olla viikonloppuvapaa, vaikka kuinka kiire olisi. Ilman riittävää lepoa ei jaksa. Yhteisen ymmärryksen lisääminen siitä, miten paljon ennakkotyötä musiikin valmistelu vaatii auttaa varmasti yhteisessä suunnittelussa. Kanttori ei muutu joulunakaan jukeboxiksi, vaikka joskus Kauneimmat joululaulut tilaisuudessa se siltä saattaa näyttää.
Moni kanttori sanoo, että joulussa on parasta se tunnelma ja ihmisten kohtaaminen joulun sanoman äärellä. Vaikka töissä olisi kuinka kivaa, työstä kuuluu saada kohtuullinen korvaus. Luulen, että joulunajan työtä on vaikea mitata rahassa, sen arvo on jossain aivan muualla. Tämän vuoksi meidän on tärkeä etsiä keinoja, joilla kanttorien joulutyö pysyy mielekkäänä ja inhimillisenä. Itse saan nauttia tänä vuonna ensimmäisestä kokonaan vapaasta joulusta kahteen kymmeneen vuoteen. Kun katson taaksepäin, toivon, että olisin voinut olla useammin kotona ja läsnä joulun hetkissä, jotka eivät enää palaa. Nyt lapseni on jo aikuinen ja joulumme toisenlainen.
Kirjoittaja on Suomen Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
