Seurakuntavaalit ovat työelämävaalit
Yhä enenevissä määrin seurakuntien viestinnässä on alkanut näkyä syksyllä pidettävät kirkollisvaalit. Ehdokasasettelu seurakuntaneuvostoihin ja kirkkovaltuustoihin päättyy 15. syyskuuta ja ihmisiä houkutellaan nyt ehdolle.
Teksti Riitta haapa-aho
Kirkon yhteisessä viestinnässä kehotetaan antamaan äänen kuulua ja toistetaan kolmiosaisia iskeviä sloganeita, kuten ”uskottu, toivottu, rakastettu” tai ”ihana, ihmeellinen, ihminen”. Seurakunnat pyrkivät myös informoimaan selkeästi siitä, mihin kaikkeen seurakunnan luottamushenkilö pääsee vaikuttamaan.
Tulevan nelivuotiskauden aikana seurakunnissa luodaan jälleen uusia paikallisia strategioita. Strategia on sodanjohdollinen termi. Se tarkoittaa suunnitelmaa, jolla päämäärä saavutetaan ja sota voitetaan. Strategia vaatii aina toimeenpanijan ja toteuttajan. Vaikka luottamushenkilöt pääsevät vaikuttamaan tulevaisuuden ja toiminnan suunnitteluun, he eivät varsinaisesti toteuta sitä. Sen sijaan laadittu strategia sitoo ja ohjaa seurakunnan johtoa ja työntekijöitä. Seurakuntien maallikkopäättäjät ratkaisevat, millä resursseilla ja painopisteillä työyhteisö taistelee.
Seurakuntavaalien mainostuksen tihentyessä toivoisin näkeväni enemmän muistutusta siitä, että työntekijöiden ja työyhteisön hyvinvointi on pitkälti kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen käsissä. Luottamushenkilöt päättävät siitä, mihin panostetaan, mihin kirkollisverorahoja laitetaan ja mistä tiloista luovutaan. He päättävät, miten paljon käytetään rahaa työhyvinvointiin ja mikä on työntekijöiden koulutusbudjetti. He valitsevat, keitä uusia työntekijöitä palkataan ja millä hinnalla. Nämä kaikki päätökset vaikuttavat erityisesti niihin ihmisiin, jotka ovat seurakuntatyönantajan palkkalistoilla.
Kun ehdokasasettelu viimein syyskuussa päättyy, toivoisin näkeväni vaalilistoilla erityisesti ihmisiä, jotka tietävät ja tunnistavat tämän vaikutusvaltansa. Seurakuntaneuvostot ja kirkkovaltuustot työskentelevät tiiviissä yhteistyössä seurakuntien johtajien kanssa. Mikään ei edellytä luottamushenkilöä osallistumaan seurakuntansa toimintaan ja tutustumaan sen muihin työntekijöihin. Siispä toivoisin näkeväni ehdolla ihmisiä, jotka arvostavat oman alueensa työntekijöitä ja ovat kiinnostuneita heidän työstään ja hyvinvoinnistaan. Toivoisin, että seurakuntavaalien äänestyksen päätyttyä ja uusien luottamuselinten aloittaessa toimintansa myös työntekijät voivat kokea olevansa uskottuja, toivottuja ja rakastettuja sekä ihania, ihmeellisiä ihmisiä.
Kirjoittaja on Pappisliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
