Kolumni: Leikkauksia tulossa sote-järjestöille
Sote-alan järjestössä työskentelevä teologian maisteri Torsti Henttinen pohtii kirjoituksessaan, miten sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen tehtävät leikkaukset vaikuttavat toimintaan.
Teksti Torsti Henttinen kuvat Torsti henttinen, Pixabay
Sosiaalialan järjestöjen ”kissan päivät” lähestyvät loppuaan. Järjestöjen rahoitukseen on nimittäin suunnitteilla hieman vajaa 76 miljoonan euron leikkaus. Tämä tarkoittaa noin 20 % leikkausta vuonna 2027. Leikkaus oli kyllä odotettavissa, sillä ennen vuotta 2024 järjestöjen rahoitus tuli rahapelitoiminnan tuotoista, mutta tämäkin koettiin ongelmalliseksi: olivathan rahat nyhdetty peliriippuvaisten selkärangasta.
Tämä moraalinen ongelma saatiin tietysti poistettua sillä, että tulot kierrätetään valtion budjetin kautta. Nyt meillä sotejärjestöissä voidaan hymyillen sanoa, etteivät rahapeliongelmat ole rahoituksemme lähde. Samalla jäimme kuitenkin päättäjien armoille rahoituksen määrän suhteen.
Leikkauksia on siis tulossa. Itse suhtaudun skeptisesti siihen, että valtaosa yhdistyksistä onnistuisi löytämään korvaavaa rahoitusta. Säästöjä on siis etsittävä muualta. Toisten yhdistysten kanssa päällekkäisten toimintojen karsiminen tai jopa yhdistysten yhdistyminen voisivat olla toimia säästökeinoina. Yhdistyminen tosin tuo omat haasteensa, esimerkiksi siinä muodossa, miten jäsenet saadaan siirtymään uuteen yhdistykseen.
Työntekijöistä aiheutuvat kulut lienevät suurin siivu avustuksia saavien järjestöjen budjeteista, joten sieltähän säästöjä on etsittävä. Yhdistyksen perustoiminnasta ei voi mennä leikkaamaan, sen toteuttamista varten yhdistykset saavat rahoituksen. Uskon, että yhdistykset pyrkivät jatkamaan toimintaansa nykyisessä laajuudessaan, mutta pienemmillä työntekijäresursseilla.
Se on paljon vaadittu työntekijöiltä, joilla palkat eivät päätä huimaa. Vasta viime vuonna sosiaalialan järjestöjen TES:n vaativimman palkkaryhmän vähimmäispalkat nousivat yli 3000 euron. Lisäksi rahoittajan viesti on ollut se, että työoloja ei saisi parantaa esimerkiksi sillä, että ruokatauko kuuluu työaikaan. Veronmaksajien rahoja ei nimittäin saisi vastikkeetta tuhlailla. Lounassetelit sen sijaan katsotaan kohtuullisiksi kuluiksi.
Kirjoittaja on Suomen teologiliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
