Kolumni: Helsingin seurakuntien strategiaa ohjaa näky, josta ei puhuta sen oikealla nimellä
Vaikka strategia puhuu monista tärkeistä teemoista, sen ytimessä piilee näky, jota ei jostain syystä sanota ääneen.
Teksti AMANDA HIEKKATAIPALE kuva Antti Rintala
Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan. Blogisarjassa tai muissa Jobin kolumneissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Jobin tai sen julkaisijoiden yhteistä linjaa.
Helsingin seurakunnat ovat saaneet uuden strategian ohjaamaan toimintaansa vuosille 2024–2027. Strategia liittyy paikallistasolla seurakuntien omiin strategioihin sekä valtakunnalliseen Ovet auki- ohjelmaan. Painopistealueiksi uuteen strategiaan on nostettu seuraavat kokonaisuudet:
- Toimimme monikielisenä hengellisenä yhteisönä
- Olemme merkityksellinen nuorille aikuisille
- Vahvistamme hyvän tekemisen verkostoja
- Rakennamme toivon teoilla parempaa huomista
Strategia pilkkoutuu edelleen tavoitteisiin, toimintaan ja mittareihin. Puhutaan auttamistyöstä, yhteiskuntarauhan rakentamisesta, kotoutumisen tukemisesta, eriarvoisuuden ehkäisemisestä, yhteiskunnallisissa kysymyksissä vaikuttamisesta ja todetaan, että “annamme äänen yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville ja tuemme heitä kasvattamaan omaa osallisuuden kokemustaan”.
Uskallan väittää, että jokainen diakoniaa työkseen tekevä tunnistaa nämä tavoitteet osaksi arkista työkenttäänsä. Miksipä ei tunnistaisi, sillä jotkut strategian lauseista ovat kuin suoraan diakoniatyöntekijän eettisistä ohjeista.
Miksi ei todeta avoimesti, että Helsingin seurakuntien strategia pohjaa vahvaan diakoniseen näkyyn?
Vuonna 2023 Helsingin hiippakunnassa oli 221 899 diakonisesti tilastoitua kohtaamista. Monipuolinen diakoninen auttamistyö on sitkeästi yksi tärkeimmistä kirkkoon liittymisen ja siihen kuulumisen syistä.
Diakonia rakentaa positiivista mielikuvaa kirkosta myös niille, jotka eivät ole jäseniä. Keskustelin vaativaa viestinnän asiantuntijatyötä suuressa kansainvälisessä järjestössä tekevän ystäväni kanssa diakoniasta ja uudesta strategiasta. Hän on eronnut kirkosta jo vuosia sitten, mutta totesi, että jos diakoniasta viestittäisiin laadukkaasti, hän voisi harkita jäseneksi palaamista. Lisäksi hän sanoi, että yksikään pappi ei tule saamaan häntä palaamaan kirkkoon. Karu, mutta ymmärrettävä statement.
Kun diakoniset kohtaamiset ovat sekä määrällisesti että strategisesti osoitettavissa kirkkomme kivijalaksi, kysynkin: miksi strategiassa ei todeta avoimesti, että Helsingin seurakuntien strategia pohjaa vahvaan diakoniseen näkyyn?
Kirjoittaja on Diakoniatyöntekijöiden Liiton varapuheenjohtaja.
Korjaus 29.2.2024: Korjattu tilastotieto vuoden 2023 diakonisista kohtaamisista.
Jobin toimitus on julkaissut kommentin tätä tekstiä koskevaa palautetta koskien. Löydät Jobin toimituksen kommentin 1.3.2024 tästä klikkaamalla.
