Kolumni: Kirkko läsnä arjen ja juhlan keskellä – riittävätkö resurssit?
Kirkko on monelle tärkeä osa elämän suuria juhlahetkiä, mutta riittävätkö seurakuntien resurssit tukemaan näitä ainutlaatuisia hetkiä? Työntekijöiden arkea kuormittavat monet haasteet, ja ensi vuoden suunnittelussa on syytä miettiä, miten turvata tarvittavat resurssit, kirjoittaa Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Teksti Riitta Haapa-aho kuvat Pixabay
Viimeinen kesäkuukausi on jäänyt taakse, ja syyskauden toiminta on kaikkialla jo hyvässä vauhdissa. Katse suuntautuu ensi vuoteen, mutta sitä ennen kannattaa vielä hetki tarkastella mennyttä kesää.
Oma kummityttöni aloitti ensimmäisen luokan, ja osallistuimme hänen kotiseurakuntansa järjestämään kouluun lähtevien siunaamiseen. Se oli mukava ja lämminhenkinen tilaisuus, mutta ennen kaikkea koskettava hetki. Vasta hetki sitten tuo pieni kastettiin, ja nyt hän on jo iso koululainen.
Ensi kesänä vanhempi kummilapseni menee toivottavasti rippikouluun, ja pääsemme juhlimaan hänen konfirmaatiotaan. Vain hetki sitten jaoin hänelle opettavaisesti omia mielipiteitäni, ja nyt hän on teini-ikäinen, jolla on omat, itsenäiset ajatuksensa.
Juhlasankareille ja heidän läheisilleen kirkolliset toimitukset ovat ainutlaatuisia ja merkityksellisiä.
Näille juhlasankareille ja heidän läheisilleen kirkolliset toimitukset ovat ainutlaatuisia ja merkityksellisiä. Kastetaan vain kerran, siirrytään eskarista kouluun vain kerran, ja ripille päästään vain kerran. Nämä tilaisuudet herättävät muistoja ja tunteita.
Kirkon työntekijöille nämä tilaisuudet ovat arkea, osa jokapäiväisiä työtehtäviä muiden joukossa. Vaikka ihmisten merkityksellisiin juhliin osallistuminen on ehdottomasti seurakuntatyön palkitsevinta sisältöä, olemme läsnä ensisijaisesti virkamme vuoksi.
Osataanko seurakunnissa arvostaa näitä työtehtäviä riittävästi ja pohtia niitä erityisesti juhlaväen näkökulmasta? Valitettavan usein näihin kesäisiin työtehtäviin ei ole riittävästi aikaa tai voimia panostaa. Riparilta tullaan väsyneinä ja kaikkensa antaneina kotiin, ja jo muutaman päivän päästä pitäisi konfirmoida nuorten joukko. Seuraavalla viikolla on koululaisten hartaustilaisuus, mutta puolet työntekijätiimistä on yhä lomilla tai leirivapailla. Silloin ei auta muu kuin hoitaa ”koulureppujuttu” mahdollisimman hyvin, vaikka voimat ovat vähissä.
Kun seurakunnissa nyt suunnitellaan ensi vuotta, on tärkeää varata riittävästi rahaa ja aikaa ensi kesän merkityksellisiin hetkiin.
Kirjoittaja on Pappisliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
