Vaalien jälkipuintia
Pappisliiton valtuuston vaaleja on uudistettu kahdeksan vuoden aikana ja ehdolle asettumisen kynnystä on laskettu. Mitä opittiin ja miten liittojen vaalikulttuuri voi vuonna 2025?
Teksti Riitta Haapa-aho
Marraskuun alkupuolella sekä Pappisliitossa että Kanttori-urkuriliitossa käytiin valtuustovaalit. Tulevat päättäjät on nyt valittu – onnittelut kaikille valtuutetuille!
Tänä vuonna vaaleissa tehtiin kaksi merkittävää uudistusta. Vaaliprosessi kesti huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin ennen. Aikaisemmin pääasiallinen vaalitiedotuksen väylä on ollut Crux-lehti, ja vaali on edennyt paperisen median ilmestymisaikataulujen mukaan. Aluksi on täytynyt tiedottaa lähestyvästä vaalista sekä mahdollisuudesta asettua ehdolle, sen jälkeen ehdokkaista ja lopuksi vaalituloksesta. Koko prosessi on kestänyt puolisen vuotta, ja uudet valtuutetut ovat olleet tiedossa vasta vuodenvaihteen jälkeen. Nyt vaaleja mainostettiin syyskuussa ja lopputulos virallistettiin jo kaksi viikkoa sitten.
Toinen merkittävä muutos tehtiin asettumisessa ehdolle. Vielä kahdeksan vuotta sitten käydyissä vaaleissa oli käytössä ehdokaslistat. Kynnys lähteä mukaan vaaliin oli monelle korkea. Piti olla joku tuttu tai tutuntuttu, jonka kautta listalle saattoi päästä. Neljä vuotta sitten ehdokaslistoista luovuttiin ja pyrittiin siten helpottamaan ehdolle asettumista. Mukaan saattoi lähteä yksin, kuitenkin aina jonkun suosittelemana. Ehdokasasettelu valitettavasti epäonnistui tuolloin ja ehdokkaita oli vähemmän kuin aikoinaan listavaaleissa.
Vaikka ehdokkaita oli yleisesti hyvin tarjolla, Pappisliitossa jouduttiin kuitenkin käymään sopuvaali kahdessa hiippakunnassa. Oulusta ja Lapualta välimatka Helsingin Pasilaan on valitettavasti ilmeisen pitkä.
Tällä kertaa kuka tahansa ammattiyhdistystoiminnasta kiinnostunut pystyi ilmoittautumaan ehdolle, ilman tukijoukkoja tai listoja. Aluksi ehdokasasettelu näytti haastavalta. Viesti ei tuntunut tavoittavan, vaikka vaalia kyllä rummutettiin lukuisissa uutiskirjeissä ja sosiaalisen median väylissä. Onneksi tiedotus lopulta tuotti tulosta ja ehdokkaita oli huomattavasti enemmän kuin viime vaaleissa. Esimerkiksi sekä Mikkelin että Espoon hiippakunnissa oli molemmissa 11 ja Tampereella kymmenen pappisehdokasta havittelemassa hiippakuntien kahta paikkaa.
Ehdolle lähti paljon uusia nimiä, jotka eivät ole aikaisemmin istuneet valtuustossa. Viimeinkin helppous asettua ehdolle kantoi hedelmää ja rohkaisi uusia toimijoita tulemaan mukaan. Pappisliitossa 23 valtuutetusta ainoastaan viisi on vanhoja. Käsittääkseni myös Kanttori-urkuriliitossa kävi samankaltainen uudistuksen tuuli.
On hyvä, että uusi valtuusto on tiedossa jo nyt hyvissä ajoin, ennen alkavaa nelivuotiskautta. Alkuvuonna liitossa ehditään hyvin perehdyttää uudet päättäjät ennen varsinaisia kokouksia.
Seuraavaa vaaliprosessia varten on hyvä huomioida tämän vaalin onnistumiset ja toisaalta myös vaikeudet. Vaikka ehdokkaita oli yleisesti hyvin tarjolla, Pappisliitossa jouduttiin kuitenkin käymään sopuvaali kahdessa hiippakunnassa. Oulusta ja Lapualta välimatka Helsingin Pasilaan on valitettavasti ilmeisen pitkä.
Ehdokasasettelusta voi päätellä, että yleisesti ammattiliitossa toimiminen ja työelämään vaikuttaminen nähdään tärkeänä ja mielekkäänä. Äänestysaktiivisuuden toivoisi toki olevan suurempi, Pappisliiton varsinaisten jäsenten äänestysprosentti oli 25 % ja Kanttori-urkuriliiton 30 %. Ainakin molemmissa liitoissa voitettiin seurakuntavaalien äänestysaktiivisuus kirkkaasti.
Kirjoittaja on Suomen kirkon pappisliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
