Kohti leirikesää!

”Iskä voidaanko sun töitten jälkeen käydä sit uimassa ja grillata pihalla”, saattaisi kuulua jälkikasvun kysymys kesällä isän työhön lähtiessä. Ja vastaus ”Katsotaan joo, mut iskä tulee töistä viikon päästä” vetää mielen helposti matalaksi.

Teksti Mika ahjosaari

Tämä keskustelu lienee taas todellisuutta monen seurakuntien leirityötä tekevän kotona. Aika monessa ammatissa kesäpäiviin jää paljon aikaa tehdyn työpäivän jälkeen, mutta sangen monelle kirkossa työnteko kesällä tarkoittaa sitä, että pois ollaan 24/7. Ja vaikka kuinka leirityöstä pitäisikin ja päivittäin pääsee valmiiseen ruokapöytään ynnä muuta, on tuo aika aina pois muusta elämästä, esimerkiksi perheen tai ystävien kanssa vietetystä ajasta.

Kun lapsi alkaa ymmärtää rahan merkitystä, niin hän saattaisi käydä kyselemään että ”No mut saa kai siitä sentään paljon rahaa?” Eikä tässäkään kovin hymyssä suin pääse selittämään, että ”No saahan siitä päivärahan. Tai vastaavan suuruisen verollisen korvauksen, jos leiripaikka sattuu olemaan lähellä kotia”. En tunne yhtään upseeria että voisin tämän esimerkkivertailun varmistaa, mutta jos Googleen on uskominen, niin upseerin harjoituskorvaus leiristä päivärahan lisäksi, on noin sata euroa vuorokaudelta. Ja luonnollisesti lauantailta 25 % ja sunnuntailta 50% korotettuna.

Toinen, ehkä oleellisempi lapsen jatkokysymys voisi olla myös ”Että oothan sitten seuraavan viikon vapaalla, jos ekaksi oot viikon töissä?” Ja siihen pääseekin sitten vastaamaan, että ”No itseasiassa saan tästä leirityöaikahyvityksenä kaksi leirivapaata”. Ja lapsihan tätä käy ihmettelemään, kun kaverin äiti on ruotsinlaivalla töissä ja on viikon työn jälkeen aina viikon vapaalla. Helppo ois yhtyä tuohon lapsen ihmettelyyn.

Kirkossa tehtävän leirityön korvattavuus nousi taas tässä kuluneilla viikoilla tätä työtä tekevien ammattilaisten keskusteluun sosiaalisen median kanavilla. Eikä se ihme ole. Jotain tälle pitäisi tehdä. Ja mielellään aika pian.

Kirjoittaja on Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.