Hyvä renki, mutta huono isäntä
Tänä kesänä istuessani laiturilla uimavalvojana rippileirin loppupuolella havahduin ajattelemaan, kuinka mukava on olla leirillä, joka on huolella valmisteltu.
Teksti Henri Mäki-Kahma
Leirin positiivinen imu oli vienyt minutkin mukanaan, ja tunnelma oli sellainen, ettei tarvinnut kuin ”pitää ja päästää”. Toki tälläkin leirillä nuoret välillä testasivat rajojaan, mutta napakka ohjaus leirin alkuvaiheessa kantoi pitkälle, ja loppuleiri sujui kuin tanssi.
Ajatukseni eivät kuitenkaan pyörineet niinkään itse leirin ympärillä kuin sen valmistelussa. Syynä lienee se, että hetkeä aiemmin uimavalvontaparina ollut kesätyöntekijä kysyi tulevaisuuttaan ajatellen, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon, jos hänenkin vastuulleen joskus tulisi rippileirin ohjelma- ja turvallisuusvastaavan tehtävä.
Kerroin hänelle pääpiirteissään valmisteluprosesseista ja vastuista, joita tehtävään kuuluu. Puhuin myös avoimesti siitä, että hyvin valmisteltu leiri vaatii aikaa, tiedon keräämistä monista eri lähteistä sekä sen analysointia ja jäsentämistä helposti käytettävään muotoon. Yksi esimerkki tästä ovat ruoka-aineallergiat. Niiden vuoksi tulee usein soitettua nuorten koteihin ja kysyttyä tarkentavia tietoja, joiden pohjalta tehdään lisämerkintöjä keittiölle sekä päivitetään lääkelistoja. Jos nuorella on esimerkiksi vaikean pähkinäallergian vuoksi adrenaliinikynä mukana, tiedon on oltava kaikkien tarvittavien tahojen saatavilla.
Samassa keskustelussa nousi puheeksi myös tekoälyn käyttö työelämässä. Jossain vaiheessa nämä kaksi aihetta yhdistyivät mielessäni.
Entä jos?
Entä jos muutaman vuoden kuluttua voisin vain ilmoittaa kirkon sisäiselle tekoälylle, että riparin valmistelu alkaa taas? Tekoäly käynnistäisi prosessin hakemalla rippikouluryhmän tiedot järjestelmästä. Sen jälkeen se voisi kysyä, lähetetäänkö huoltajille tarkentavia kysymyksiä allergioista, terveystiedoista ja muista leirin kannalta olennaisista asioista.
Vastaisin: ”Lähetä vain.”
Parin viikon kuluttua tekoäly ilmoittaisi vastausten saapuneen ja kysyisi, haluanko sen laativan turvallisuusasiakirjan, riskikartoituksen, bussilistan, kuljetustilaukset, lääkelistan, allergialistan sekä lähettävän tarvittavat tiedot suoraan leirikeskuksen keittiölle. Lopuksi se voisi tehdä vielä majoituslistan vaikkapa kaveritoiveiden perusteella.
Mahdollisuudet tuntuvat lähes rajattomilta. Jo nykyisellään tekoäly voisi eri järjestelmiä yhdistämällä hoitaa suuren osan leirin valmisteluista. Oma tehtäväni olisi lähinnä tarkistaa työn lopputulos ja tehdä tarvittavat korjaukset tai täsmennykset.
Ajatukseni eivät pysähtyneet tähän.
Voisiko tekoäly huolehtia myös isospalkkioiden maksamisesta? Voisiko se syksyllä pyörittää kouluikäisten kerhotoiminnan ilmoittautumiset, osallistujalistat, allergiatiedot, hankintalistat ja kaiken sen infrastruktuurin, joka muodostaa suuren osan työni arjesta? Jos näin olisi, käyttäisin mielelläni enemmän aikaa lasten ja nuorten kohtaamiseen kuin loputtomien listojen ja tietomäärien hallintaan.
Tästä ajatukset laajenivat muihin ammattiryhmiin. Voisiko työajattomien työntekijöiden kalentereihin rakennettu tekoäly kertoa seurakunnan toimistosihteerille, että papilla, jolle hän on varausta tekemässä, ei ole aikaa toimituskeskustelulle ennen kyseistä toimitusta, mutta toisella papilla kyllä olisi aikaa toimitukselle sekä toimituskeskustelulle.
Ajattelisin myös, että kanttorit ilahtuisivat ratkaisusta, jossa siunaustilaisuutta varattaessa tekoäly lisäisi automaattisesti kalenteriin tarvittavan harjoitteluajan sen mukaan, mitä musiikkia tilaisuudessa on toivottu esitettäväksi. Samalla se voisi toimittaa nuotit sähköpostiin tai tulostaa ne valmiiksi.
Entä voisiko diakoniatyössä tekoäly jo ajanvarausvaiheessa kartoittaa asiakkaan tilannetta, hakea yhteistyökumppaneiden sivuilta tarvittavat tiedot ja lomakkeet sekä valmistella vaihtoehtoja työntekijän käyttöön? Silloin aikaa jäisi enemmän siihen tärkeimpään eli ihmisen kohtaamiseen.
Parhaimmillaan tekoäly voisi myös auttaa meitä hallitsemaan työkuormaa. Se voisi ehdottaa valmistelu- ja varautumisaikoja kalentereihin heti, kun olemme järjestämässä tapahtumaa tai projektia. Se voisi myös estää meitä varaamasta liikaa työtä itsellemme. Kun joku yrittäisi sopia kokousta työntekijälle, jonka päivä venyy jo valmiiksi iltayhdeksään asti, tekoäly voisi todeta yksinkertaisesti: tähän ei enää mahdu mitään.
Hyvä renki, mutta huono isäntä.
Sellaisena näkisin tekoälyn työelämässä. GDPR on yksi asiaan liittyvistä kynnyskysymyksistä, mutta onko se lopulta este vai vain hidaste?
Tällä hetkellä käytän tekoälyä niin laajasti kuin nykyiset puitteet sallivat. Esimerkiksi tämänkin kolumnin syötän Copilotille ja pyydän sitä korjaamaan kirjoitusvirheet sekä parantamaan luettavuutta. Lopputuloksena tekoäly ehdottaa ja tuottaa, mutta minä arvioin, hyväksyn tai muokkaan. Prosessi jatkuu niin kauan, kunnes työn jälki vastaa omaa käsitystäni laadusta.
Lopuksi jää vielä yksi päivän polttava kysymys:
Mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi, jotta yllä kuvattu haavekuva olisi todellisuutta viiden vuoden kuluttua?
Kirjoittaja on Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.