Kolumni: Työntekijästä seurakuntalaiseksi – kokemuksia vauva-ajalta
Virkavapaalla työntekijöiden panos on avautunut erityisellä tavalla, kun seurakunta on ollut enemmän yhteisö kuin työpaikka.
Teksti Riitta Haapa-aho kuvat Selja Koponen, Pixabay
Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan. Blogisarjassa tai muissa Jobin kolumneissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Jobin tai sen julkaisijoiden yhteistä linjaa.
Pian yhdeksän kuukauden ajan olen keskittynyt uuden perheenjäsenen hoitamiseen ja ollut poissa työkuvioista. Virkavapaa on vapauttanut aikaa ja intoa osallistua oman kotiseurakuntani elämään. Yksi arkeni kohokohdista on ollut viikoittainen vauvakerho. Joulun alla innostuin mukaan laulamaan kanttorin vetämään projektikuoroon.
Uudessa elämäntilanteessa aloin muutenkin tutkia eri harrastusvaihtoehtoja. Vauvaperheille on tarjolla monenlaista aktiviteettia. On vauvajumppia, -uinteja ja -muskareita, mutta eri organisaatioiden palvelut ovat toinen toistaan hintavampia. Seurakunta on yksi niistä harvoista tahoista, joka tarjoaa harrastusmahdollisuuksia ilmaiseksi. Toki seurakunnan jäsenet maksavat tästä tarjonnasta kirkollisveroa, mutta seurakuntakotien ovilla ei kysellä jäsenkorttia.
Näitä seurakunnan maksuttomia palveluja toteuttavat ammattitaitoiset ja koulutetut työntekijät. Missä kaltaiseni keskinkertainen laulaja pääsee korkeakoulutetun musiikin ammattilaisen ohjaukseen ilman laulukokeita tai osallistumismaksuja? Missä vauvani voi osallistua leikkihetkeen, jota ohjaa kokenut lastenohjaaja? Seurakunta tarjoaa luotettavaa keskusteluapua, henkistä ja taloudellista tukea sekä virikkeitä erilaisiin elämäntilanteisiin. Yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja opistoista valmistuneiden työntekijöiden monipuolinen osaaminen on tarjolla kenelle tahansa maksutta.
Parin viikon päästä valitaan kirkkomme uudet vaikutusvaltaisimmat päättäjät. AKI-liittojen tavoitteet kirkolliskokousvaalissa 2024 painottavat kirkon henkilöstön merkitystä. Kirkko tarvitsee jatkossakin ammattitaitoista ja koulutettua työvoimaa, jonka hyvinvoinnista pidetään huolta. Toivottavasti tulevat kirkolliskokousedustajat näkevät, miten arvokasta ja ainutlaatuista seurakuntien laaja-alainen osaaminen on. Itselleni työntekijöiden panos on avautunut erityisellä tavalla nyt, kun seurakunta on ollut enemmän yhteisö kuin työpaikka.
Kirjoittaja on Suomen kirkon pappisliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
