Kolumni: Täydestä sydämestä
Heinäkuu mielletään lomakuukaudeksi. Suomi on ”kiinni” ja matkailijat täyttävät suositut kohteet. Toki sesonkiajalla myös hyvin työllistävä vaikutuksensa siellä, missä ihmisiä liikkuu.
Teksti Minna Raassina kuva Savonlinnan kaupunki
Vähän aikaa sitten huomioni kiinnitti eräs tällaisen sesonkialan työntekijä. Ikänsä puolesta hän varmaankin voisi jo olla eläkkeellä, mutta työkunnossa ei ollut moitteen sijaa. Ennemminkin hän oli tehtävässään mallina nuoremmille tekijöille. Tämän ihmisen olemus ja täydestä sydämestä nouseva työote erottui joukosta.
Mikä hänessä sitten kiinnitti huomion? Hän ei missään nimessä ollut ”vain töissä täällä”. Hänestä huokui joka solulla paneutuminen asiaan ja oman tehtävänsä hoitaminen tavalla, josta koko tiimi saattoi hyötyä. Hänen intohimonsa näkyi sytyttävän myös työtovereita tekemään parhaansa. Tehtävässään tämä henkilö antoi oikeaan aikaan täyden tilan muille hoitaakseen sitten vuorollaan oman vuoronsa ihailua herättävällä taidolla, kokemuksella ja antaumuksella.
Enkä minä ollut ainoa, joka tämän ihmisen suorituksen ja intohimoisen työotteen oli noteerannut. Vaihdoin ajatuksia useiden ihmisten kanssa, joiden tiesin tällä työpaikalla vierailleen.
Niin ikään Frakfurter Allgemeine Zeitungin arviossaan Robin Passon nostaa esille sopraano Karita Mattilan osuuden Savonlinnan Oopperajuhlien Lohengrin-tuotannossa. Hän kirjoittaa, kuinka illan kohokohta monille oli Mattilan roolityö Ortrudina ja että työkokemus ikään kuin ruumiillistuu hänessä.
Voisiko oopperalaulajan intohimosta ottaa mallia omaan työhön?
Ainakin haluaisin niin. Olla läsnä hetkessä oma tehtävä kirkkaana mielessä, säilyen koko ajan avoimena reagoimaan ympäristön tapahtumiin. Koko ajan tietoisena omasta itsestään, tuntemuksistaan, vaikuttimistaan ja tästä käsin ammentaen läsnäoloa ja ymmärrystä, erityisesti tietoista toisen ihmisen hyväksyvää huomioimista ja kohtaamista. Rehellinen, mutta armollinen ja avoin suhtautuminen minuuteen tekemisen lähtökohtana.
Entäs pyrkimys huippusuoritukseen? Eikö se ole pahimmillaan loppuun kuluttava kuormitustekijä?
Laulajan työstä esiintymiset, joissa suoritusta väkisinkin mitataan, muodostavat ajallisesti pienen osan. Arki on tavallaan taustatyötä, enimmäkseen äänenhuoltoa ja ohjelmiston valmistamista: uuden omaksumista ja tutun kertaamista. Harjoitteluvaiheessa ei tarvitse olla yleisön edessä arvioitavana. Aikaa ja tilaa on oltava oman instrumentin hoidolle ja huollolle, johon myös henkinen puoli kaiken fyysisen tekemisen ohella erottamattomasti lukeutuu. Luulen, että pitkän uran tehnyt oopperalaulaja on väkisinkin joutunut työstämään paineensietokykyään, stressinhallintaansa ja resilienssiään tavalla, josta olisi annettavaa muittenkin alojen osaajille.
Kirjoittaja on Suomen Kanttori-urkuriliiton ja AKI-liittojen puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
