Kolumni: Työmarkkinoita tulee uudistaa sopien, ei sanellen
Sanelupolitiikan vuoksi tarpeellistenkin uudistusten tekeminen voi aiheuttaa epävakautta työmarkkinoille.
Teksti Janne Keränen kuva Aki-liitot
Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan. Blogisarjassa tai muissa Jobin kolumneissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Jobin tai sen julkaisijoiden yhteistä linjaa.
Työmarkkinatalvi on ollut aivan poikkeuksellinen. Hallituksen työmarkkinapoliittisten uudistusten – tai niiden tekotavan – vuoksi on järjestetty laajoja poliittisia työtaisteluja.
Hallitus perustelee toimiaan halulla varmistaa Suomen kilpailukyky ja hyvinvointivaltion rahoitus. Tavoite on hyvä. Hyvinvointipalvelut on turvattava, jotta vaikeuksiin joutuneista voidaan pitää huolta. Tämä periaate on juurtunut syvälle suomalaisten arvoihin. Siksi on huolestuttavaa, että vaikka hallitus tekisi myös tarpeellisia uudistuksia, sen menettelytavat saattavat aiheuttaa työmarkkinoille pitkäaikaista epävakautta.
Poliitikot ovat yleensä pitäneet etäisyyttä työmarkkinoihin – hyvästä syystä. Työmarkkinoiden sääntelyä ei tule altistaa päivänpolitiikalle ja populismille. Suomella ei ole varaa siihen, että hallituskoalitioiden vaihtuessa myös työelämän sääntely alkaa vaihdella lyhytjänteisesti.
”Uudistukset, joihin työmarkkinaosapuolet eivät yhdessä sitoudu, jäävät pysyvästi aiheuttamaan työmarkkinoille epävakautta. ”
Toinen vakava riski on, että hallituksen toimet johtavat sovittelutoiminnan rapautumiseen. Valtakunnansovittelijan valtuuksien rajaaminen palkankorotusten osalta tekisi sovittelusta hyödytöntä etenkin julkisen sektorin matalapalkkaisten ja naisvaltaisten alojen näkökulmasta. Seurauksena ei ole matalampi palkkataso vaan se, että julkinen sektori muuttuu työtaisteluherkäksi; palkankorotusten vuoksi on käytännössä pakko ryhtyä työtaisteluihin.
Uudistukset, joihin työmarkkinaosapuolet eivät yhdessä sitoudu, jäävät pysyvästi aiheuttamaan työmarkkinoille epävakautta. Sopiminen luo pohjan ennustettavuudelle ja vakaudelle, jotka ovat elintärkeitä sekä yrityksille että investoinneille ja viime kädessä valtion taloudelle.
Työmarkkinoita tulee uudistaa, mutta sopien, ei sanellen. Siksi toivon, että työmarkkinaosapuolet ja hallitus keskustelisivat uudistuksista ja niiden toteutuksesta.
Kirjoittaja on Suomen kirkon pappisliiton puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
