Koulutus ei ole kauppatavaraa
Kirkko ei erityisesti kilpaile palkalla eikä eduilla. Nyt kirkon tärkeä vetovoimatekijä on uhattuna.
Teksti Riitta haapa-aho
Yksi kirkon merkittävistä vetovoimatekijöistä tähän asti on ollut koulutus. Kirkko ei erityisesti kilpaile palkalla, työajalla, työsuhde-eduilla tai työterveyshuollolla. Kuitenkin oman kokemukseni mukaan kouluttautumiseen on aina suhtauduttu myönteisesti.
Vaikka seurakuntien talous heikkenee ja koulutusmäärärahoja joudutaan pakosti supistamaan, yhteinen tahtotila on ollut pitää kiinni työntekijöiden mahdollisuudesta kehittää itseään ja työtään. Työn ohessa on mahdollista suorittaa tutkintoja ja käydä laadukkaissa ammatillisissa koulutuksissa. Uusia ja tuoreita ideoita haetaan erilaisilta neuvottelupäiviltä.
Nyt tämän tärkeän ja kenties ainoan veto- ja pitovoimatekijän tulevaisuus on erityisen uhattuna. Taannoin päättyneiden yt-neuvotteluiden tuloksena Kirkkohallitus leikkaa erityisesti koulutuksesta.
Papiston kouluttautumisen kannalta merkittävä muutos tapahtui jo neljä vuotta sitten, jolloin vietettiin viimeiset, kaikkia hiippakuntia yhdistävät synodaalikokoukset.
Eri työalojen neuvottelupäivät ovat jäämässä historiaan, ellei toiminnoille löydy muita jatkajia. Todennäköisesti esimerkiksi hiippakunnat yrittävät paikata syntynyttä vajetta erilaisilla paikallisilla koulutuspäivillä ja työyhteisöille räätälöidyillä koulutuksilla. Talous on kuitenkin tunnetusti tiukassa kaikilla.
Papiston kouluttautumisen kannalta merkittävä muutos tapahtui jo neljä vuotta sitten, jolloin vietettiin viimeiset, kaikkia hiippakuntia yhdistävät synodaalikokoukset. Tälle kokoontumiselle, jossa yhdistyy syvällinen teologinen pohdinta ja pappisviran iestä kannatteleva kollegiaalisuus, arvokkain vastine on Pappisliiton järjestämät valtakunnalliset Papiston päivät. Niitä vietetään jälleen ensi syksynä Helsingissä, ja ilmoittautuminen päiville on käynnissä.
Papiston päivien teemana on tänä vuonna arvojen markkinat. Mitä ovat kirkon arvot? Mikä on luovuttamatonta ja mikä muuttuvaa? Tätä pääsemme pohtimaan yhdessä mielenkiintoisten luentojen, laadukkaiden kanavien ja henkevien kahvitaukokeskusteluiden lomassa.
Kun taloudessa tekee tiukkaa, kirkko työnantajana joutuu pohtimaan, mikä on koulutuksen arvo. Mitä merkitsee pappien kokoontuminen yhteen, oppimaan uutta, jakamaan ajatuksia, saamaan ideoita omaan arkeen ja virkistäytymään yhdessä kollegojen kanssa. Sillä kaikella on arvo, jonka ei pitäisi olla kaupan.
Syksyä odotellen, toivottavasti tapaamme!
Kirjoittaja on Pappisliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
