Kolumni: Miten viettää isänpäivää?
Isänpäivää vietetään sunnuntaina, ja monissa seurakunnissa se näkyy perhemessujen muodossa. Mutta kenelle isänpäivän jumalanpalvelus on suunnattu – heille, jotka juhlivat, vai niille, joille päivä herättää kipua? Kirkon tehtävä voisi olla tarjota turvapaikka molemmille, pohtii Riitta Haapa-aho kolumnissaan.
Teksti Riitta Haapa-aho kuvat Arkisto
Sunnuntaina juhlitaan isänpäivää. Nopealla googlauksella voi huomata, että sen kunniaksi monissa Suomen seurakunnissa vietetään perhemessua. Kirkollisella kielellä perhemessu tarkoittaa erityisjumalanpalvelusta, jonka kohderyhmänä ovat lapsiperheet, joissa on alakouluikäisiä tai nuorempia lapsia. Miksei jokainen jumalanpalvelus voisi olla suunnattu perheille? Ja miten oikeastaan määritellään perhe – näistä molemmista kysymyksistä voisi kirjoittaa kokonaan omat kolumninsa.
Nyt kuitenkin jäin pohtimaan, miksi ja miten isänpäivää vietetään seurakunnissa. Monin paikoin isänpäivään (tai keväiseen äitienpäivään) voi liittyä odotettuja ja onnistuneita paikallisia perinteitä. Seurakunnissa voi olla valmiina hyviä ja toimivia käytäntöjä, joista ei tietenkään kannata luopua.
Niissä seurakunnissa, joissa tällaisia tapoja ei ole valmiina, olisi kuitenkin hyvä arvioida kriittisesti maallisten merkkipäivien viettoa. Keitä kirkon tulisi erityisesti kutsua yhteyteensä tällaisina juhlapyhinä? Heitäkö, jotka on aamulla herätetty onnittelulauluilla ja lasten askartelemilla korteilla? Vai heitä, jotka ovat menossa nauttimaan sunnuntaibrunssia perheen ja sukulaisten kanssa?
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. Jos isänpäivä on syystä tai toisesta raskas, juuri kirkko voisi olla turvallinen pakopaikka. Jumalanpalveluksessa ei välttämättä tarvitse juhlia ja muistaa isiä, vaan voi rauhassa viettää tavallista helluntain jälkeistä aikaa. Isänpäivä voidaan kyllä mainita, ja erityisesti se kannattanee huomioida esirukouksessa.
Kirjoittaja on Pappisliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
