Kolumni: Turvallinen rippikoulu kaikille
Rippikoulut ovat olleet tänä kesänä valitettavan paljon esillä epämiellyttävien tapahtumien vuoksi. Tilanteet ovat olleet niin vakavia, että työntekijöitä on jouduttu poistamaan leireiltä. Mistä tämä johtuu ja miten voimme varmistaa, että rippikoulu on turvallinen paikka nuorille, pohtii Anna Kärri kolumnissaan.
Teksti Anna Kärri kuva KNT
Kuluneena kesänä on uutisoitu poikkeuksellisen paljon rippikoulussa sattuneista epämiellyttävistä tapahtumista. Nämä tapahtumat eivät ole olleet vain pieniä rikkomuksia, vaan tilanne on johtanut siihen, että työntekijöitä on poistettu leiriltä turvallisuusuhkien vuoksi.
Keskustelu aiheesta on käynyt vilkkaana monella tasolla. On pohdittu, johtuvatko nämä tilanteet nuorten mielen hyvinvoinnin haasteista vai työntekijöiden osaamisen puutteesta. Mielestäni emme kuitenkaan voi sysätä vastuuta aikuisten käytöksestä nuorten harteille. Nuorten, oli heidän elämäntilanteensa mikä tahansa, on voitava luottaa siihen, että kirkko on paikka, jossa he ovat turvassa. Valitettavasti näin ei aina tällä hetkellä ole. Tähän meidän on kiinnitettävä huomiota ja ryhdyttävä muuttamaan tilannetta.
Miten tämä sitten tehdään?
Rippikoulussa on aina oltava mukana kasvatuksen ammattilainen. Nuorisotyöntekijä on nuoruuden asiantuntija ja kohtaamisen erityisosaaja. Osaamisemme rippikouluista on vertaansa vailla, ja se tulee myös tunnistaa.
Jos emme aidosti kuule nuoria ja heidän pohdintojaan, emme voi väittää, että kirkko on avoin kaikille.
Työntekijät tarvitsevat koulutusta nuorten kohtaamiseen sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiin. Emme voi kirkossa enää sulkea silmiämme tai kääntää selkäämme näiltä aiheilta, jotka ovat nuorille merkittäviä. Jos emme aidosti kuule nuoria ja heidän pohdintojaan, emme voi väittää, että kirkko on avoin kaikille.
Leirille ei myöskään voida lähteä niin, että ohjaajat tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa vasta leirin alkaessa. Leirin suunnitteluun, työntekijätiimin ryhmäytymiseen ja yhteiselle keskustelulle esimerkiksi turvallisemman tilan periaatteista on varattava riittävästi työaikaa. Leiristä tulee turvallisempi kaikille – leiriläisille, isosille ja työntekijöille – jos se on hyvin suunniteltu, työntekijät ovat sopineet yhteisistä pelisäännöistä ja tuntevat toisensa.
Jotta rippikoulu säilyisi tulevaisuudessakin kirkkomme lippulaivana, emme voi enää toimia ”niin kuin ennenkin on toimittu”. Meidän on muututtava maailman ja nuorten mukana ja tehtävä kirkostamme turvallinen paikka jokaiselle nuorelle.
Kirjoittaja on Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
