Kolumni: Piispainkokous esittää kahden avioliittokäsityksen mallia kirkkoon

Teksti Jussi Junni kuvat Antero Harju/Kirkon kuvapankki

Piispainkokous julkisti tänään esityksensä siitä, että kirkossa olisi jatkossa kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä – yksi, jonka mukaan avioliitto on vain miehen ja naisen välinen, ja toinen, jonka mukaan avioliittoon voidaan vihkiä kaikki parit sukupuoleen katsomatta. Edellyttäen toki edelleen, että molemmat ovat kirkon jäseniä ja käyneet rippikoulun.

Piispainkokouksen esityksen mukaan kirkkojärjestystä muutettaisiin siten, että sinne kirjataan kahden rinnakkaisen käsityksen rinnakkainelo ja papille oikeus valita, kumman käsityksen mukaan hän toimii. Taustalla on kirkolliskokousaloite, jossa piispainkokousta on pyydetty valmistelemaan esitys samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.

Näkökulmani tässä kirjoituksessa on se, millaisia vaikutuksia uudistuksella olisi kirkon henkilöstöön. En käsittele asiaa sen enempää kirkon jäsenten kuin kirkon opinkaan näkökulmasta. Näihin on jo moni ansioitunut kirjoittaja tarttunut muualla.

Esityksessä on hyvää se, että sillä pyritään nykyisestä pattitilanteesta eteenpäin. Kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen malli legitimoisi kummankin käsityksen olemassaolon kirkossa, kun nykyään kirkon virallinen käsitys avioliitosta on miehen ja naisen välinen. Näin sekä perinteisesti että uudistusmielisesti ajattelevilla on oikeus mielipiteeseensä kirkon virassa toimiessaan.

Uudistus parantaisi viranhaltijan oikeusturvaa. Tällä hetkellä samaa sukupuolta olevia pareja vihkivää pappia on mahdollista rangaista. Se, että näin ei toimita, perustuu nykyisellään vain tuomiokapitulien hyväntahtoisuuteen. Jatkossa papit voisivat vihkiä pareja vapaasti ilman pelkoa rangaistuksesta. Samoin ne papit, jotka eivät halua vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, voisivat jättää sen tekemättä.

Toisaalta mallia voi myös kritikoida henkilöstönäkökulmasta. Jatkossa olisi kirkkoherran vastuulla huolehtia siitä, että seurakunnasta löytyy aina joku pappi vihkimään samaa sukupuolta oleva pari. Tämä velvoite lienee useimmiten toteutettavissa, mutta paikoin se voi olla vaikeaa, jos seurakunnassa ei ole vakinaisesti yhtään pappia, joka vihkii samaa sukupuolta olevia pareja.

Kysymyksiä herättää myös mallin toteuttaminen käytännössä. Pitääkö papin ilmoittaa avioliittokäsityksensä esimerkiksi tuomiokapitulin rekisteriin? Millainen on papin oikeusturva, jos hän päättää vaihtaa avioliittokäsitystään? Kuinka usein pappi voi vaihtaa näkemystään ja sitä myöten virkavelvollisuuksiaan?

On myös kysyttävä, missä on koko muun henkilöstön näkökulma. Koskisiko kahden avioliittokäsityksen malli ainoastaan pappeja? Avioliittoon vihkimisten toimittamiseen osallistuvat myös kirkkomuusikot ja suntiot. On jossain määrin ongelmallinen ajatus, että avioliittokäsityksen valinnanvapaus koskisi ainoastaan pappeja.

Pappien ja kanttorien näkemyksiä samaa sukupuolta olevien vihkimiseen on selvitetty AKI-liittojen jäsentutkimuksissa neljän vuoden välein. Vuoden 2022 tutkimuksessa (s. 105) papeista 71 % ja kanttoreista 48 % kannatti samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä. Vihkimistä vastustavia oli papeista 21 % ja kanttoreista 43 %.

Vuonna 2002 rekisteröityneiden parisuhteiden siunaamista kannatti papeista 24 % ja vastusti 62 %. Kanttoreista on käytössä vuoden 2006 luvut, jolloin kanttoreista rekisteröityjen parisuhteiden siunaamista kannatti 22 % ja vastusti 67 %. Kahdessakymmenessä vuodessa asetelma on kääntynyt papeilla päälaelleen ja kanttoreistakin suurempi osa on samaa sukupuolta olevien vihkimisien kannalla kuin niitä vastaan.

Suunta näyttää minusta selvältä: kirkon henkilöstö kääntyy hitaasti sille kannalle, että avioliittoon vihitään kirkossa kaikki parit sukupuoliin katsomatta. Ilmiö on sama kuin on tähän asti ollut muissakin kirkolle vaikeissa prosesseissa, kuten eronneiden uudelleenvihkimisessä tai pappisviran avaamisessa myös muille kuin miehille.

On kuitenkin syytä kysyä, onko mieltä sementoida kahden avioliittokäsityksen malli kirkkojärjestykseen vähintäänkin vuosikymmeniksi. Vertailun vuoksi voidaan pohtia, olisiko nyt 2020-luvulla hyvä tilanne, jos meillä olisi kirkkojärjestyksessä kaksi eri virkakäsitystä, ja papit saisivat valita, kumpaa virkakäsitystä noudattavat.

Kirjoittaja on AKI-liittojen toiminnanjohtaja.