Matti Rönkä: Mitä kirkon pitäisi tehdä, että siitä uutisoitaisiin positiivisesti?
Jokin on huonosti, jos hyviä asioita pitää kertoa uutisina, arvioi Matti Rönkä, joka kertoi elämänsä virrestä Viikin kirkossa järjestetyssä tilaisuudessa. Katso Röngän haastattelu Jobista!
Teksti Johan Savola kuvat ja video Johan Savola
Helsingissä, Viikin kirkossa, järjestettiin Elämäni Virsi -ilta 18.1.2025. Samanlaisia tilaisuuksia on viime vuoden aikana järjestetty useammassa seurakunnassa. Konseptissa on yhdenmukaisuuksia Ylellä esitettyyn tv-sarjaan Elämäni biisi.
Kuten Elämäni biisi -ohjelmassa, virsitilaisuudessakin on joukko ihmisiä, jotka ensin kertovat vihjeen omasta elämänsä virrestään. Sitten virret lauletaan ja vihjeen kertoneet arvaavat kenen virsi mahtaakaan olla kyseessä. Myös yleisö voi osallistua arvuutteluun ja lopulta panelistit paljastavat elämänsä virren.
Viikin kirkon iltaan osallistui myös hiljattain eläkkeelle jäänyt uutistoimittaja Matti Rönkä. Hänen elämänsä virreksi paljastui virsi 571, eli suvivirsi. Perusteluissaan Rönkä kertoi, että häntä virren historia puhutteli erityisen voimakkaasti.
– 1600-luvun lopulla Suomessa oli valtavat nälkävuodet. Kesä ei tullut pariin vuoteen. Juhannuskirkkoon mentiin jäitä pitkin. Sitten tuleekin kesä. Ruoho viheriää ja laiho kasvaa laaksossa… Kaksi vuotta nälkävuosien jälkeen tämä virsi tulee virsikirjaan. Se ei ole vaan sellainen, että ”kevät tuli”.
Pääsin myös haastattelemaan Matti Rönkää samassa tilaisuudessa. Näin kirkon kentältä asiaa katsellessani minua kiinnosti kysyä entiseltä uutistoimittajalta kirkon julkisuuskuvasta ja erityisesti siitä, mitä kirkossa pitäisi tapahtua, että siitä positiivisesti uutisoitaisiin?
Katso videolta Matti Röngän haastattelu!
Muuten, oma elämäni virsi on virsi 525. Erityisesti minua puhuttelee sen neljäs säkeistö:
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
