Kovaan käyttöön singahtanut UT2020-käännös oli Tuomas Juntusen elämän paras työhomma – ”Erityisen hyvää palautetta on saanut äänikirja, jonka lukija on näyttelijä Krista Kosonen” 

Uuden testamentin uusi käännös on luontevaa nykykieltä. Käännöstyöhön osallistui moniammatillinen ketterä porukka. Parikymppinen mallilukija helpotti työtä, vaikka asetti myös rajoituksia. 

Teksti Tuija Metsäaho kuvat Suomen Pipliaseura

Kun Uusi testamentti 2020 -käännös ilmestyi vuonna 2020, se lähti välittömästi kovaan käyttöön. Uutta Raamatun käännöstä avattiin raamattu.fi-osoitteessa noin 300 000 kertaa.

Vuoden kuluttua ilmestymisestä UT2020-käännökselle oli kertynyt jo puoli miljoonaa yhteenlaskettua käyttäjää. Näin kuvaa Pipliaseuran viestinnän ja varainhankinnan johtaja Terhi Huovari, joka toimi hankkeessa projektinjohtajana. 

– Erityisen hyvää palautetta on saanut äänikirja, jonka lukija on näyttelijä Krista Kosonen.  

UT2020 on saatavana myös painettuna kirjana yleisön pyynnöstä. 

Käännöksen kieliasiantuntija, FT Tuomas Juntunen Pipliaseurasta, kuvaa käännösprojektia suunnattoman mielenkiintoiseksi.  

Juntunen sai työpöydälleen alkukielestä eli koineekreikasta käännetyn raakaversion, jota hän työsti hyvälle suomen kielelle. Raakaversion kieli oli ”melko erikoista”. 

– Henkilökohtaisesti projekti oli mieluisa ja tuli sopivaan paikkaan työelämässä. Meillä oli pieni ja ketterä porukka, eikä jääty jankkaamaan asioita. Esilukijoilta saatu palaute otettiin huomioon ja tehtiin tarvittavat muutokset. Ekumeenisen ohjausryhmän kanssa ei tullut ristivetoa. Tämä oli elämäni paras työhomma. 

Kieliasiantuntija Tuomas Juntuselle käännöksen tekeminen oli erittäin palkitsevaa.

Parikymppinen mallilukija helpotti työtä 

Huovari kertoo, että projektin juuret vievät vuoteen 2015, jolloin reformaation merkkivuosi oli lähestymässä. Huolellisen pohjatyön ja asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen ryhdyttiin rakentamaan käyttäjäkeskeistä kääntämisen mallia.  

– Yleensä raamatunkääntämisessä mietitään kollegoita, mutta nyt mietittiin vastaanottajia, hän tähdentää.  

Käännöksen helpottamiseksi luotiin parikymppinen mallilukija Elisa. Tutkimuksissa on todettu, että 20-vuotiaat eivät tunne hyvin maatalous- ja luontosanastoa tai uskonnollista erityiskieltä. Lauserakenteisiin ja sanoihin kiinnitettiin huomiota, jotta käännöstä on helppo lukea puhelimesta ja helppo kuunnella. 

Mallilukija helpotti Juntusen mukaan käännöstyötä. 

– Konkreettisen hahmon avulla pystyi suhteuttamaan käännösperiaatteita, jotka olivat aika tiukat. Mallilukija Elisa toi omia rajoituksia ja hankaluuksiakin, mutta oli hyödyllinen. 

Projektin alusta asti käännöksiä testattiin kaikenikäisillä lukijoilla. Periaatteena oli, että se, mikä on ymmärrettävää parikymppisille, on ymmärrettävää myös heitä vanhemmille. Palautteen perusteella tekstiä muokattiin. Loppuvaiheessa kuka tahansa sai osallistua avoimeen nettikyselyyn.  

Aiemmissa käännöksissä käytetty muoto irstailija muuttui Juntusen mukaan räväkämmäksi sanaksi eli huoripukiksi.

Käännöksessä käytetään ronskeja sanoja ja poljennollisia runoja 

Juntunen kertoo, että alkukielessä käytetään paikoin melko ronskia tai karkeaakin kieltä, jota on aiemmista käännöksistä karsittu pois.  

– Pyrin tuomaan tätä esille, mutta osa yrityksistä kilpistyi – ei tälleen sentään voi sanoa. Mutta joitain kohtia sain läpi. Ilmestyskirjan puolella Babylonin kaupunkia on aiemmin kutsuttu sanalla portto, nyt se muutettiin muotoon huora.

Aiemmissa käännöksissä käytetty muoto irstailija muuttui Juntusen mukaan räväkämmäksi sanaksi eli huoripukiksi.

Hän kertoo, että Paavalin 1. kirjeessä kuvataan rakkauden ylistystä häissä ja käytetään muotoilua pamahtava pelti, joka sittemmin on muutettu muotoon särähtävä soitin.  

Käännösperiaatteisiin kuului, että sanojen piti esiintyä Kielitoimiston sanakirjassa, mutta joitain poikkeuksia sallittiin.  

– Ilmestyskirjassa on väijypaikka-sana, joka ei mutinoitta istunut käännökseen ja joka ei esiinny Kielitoimiston sanakirjassa. Se sai kuitenkin jäädä.  

Mukana on tuttua sanastoa, kuten usko ja armo. Käännöksessä sanaa armo käytetään kapeammin kuin aiemmin. Sitä käytetään oikeuskontekstissa, eli kun joku armahdetaan. Juntunen kuvaa, että Jumalan armosta käytetään myös hyvyyttä. Uskon rinnalla puhutaan luottamuksesta ja uskollisuudesta.  

Kännykältä lukeminen ja kuuntelu vaikuttivat myös kieleen. 

– Virkkeessä sai olla enintään yksi sivulause, ja kiilalauseita piti välttää. Tästä ihanteesta piti välillä tinkiä, jotta saatiin sujuvuuden takia notkeampi virke väliin.  

Kieliasiantuntijaa ja kirjallisuusihmistä elähdytti erityisesti se, kun onnistui kirjoittamaan luontevan kuuloisen repliikin. Juntunen mietti johtolauseiden sekä repliikkien suhdetta ja rytmitti niitä. Hän halusi panostaa runojen kääntämiseen ja teki osasta poljennollisia.

– Tuntuu hyvältä, että olen saanut olla tekemässä tätä. UT2020 kestää vertailun ja on luontevaa nykykieltä, Juntunen sanoo. 

Siellä on mukana helmiä, kuten kohta, jossa opetuslapset kävelevät Emmauksen tiellä ja toteavat, että sydämemme olivat ihan liekeissä.  

Käännökset rikastuttavat seurakuntaelämää 

Kasvatuksen seurakuntapastori Heikki Mujunen Rantakylän seurakunnasta on käyttänyt uutta käännöstä vuoden 1992 raamatunkäännöksen rinnalla rippikoulussa.  

Hän kertoo, että isoskoulutuksen ja rippikoulujen leirijumalanpalveluksessa UT2020 on ollut kohtuullisessa käytössä, ja myös äänikirjaa on kuunneltu. Mujusen mukaan nuoret ovat ottaneet uuden käännöksen vastaan neutraalisti. 

Hän arvioi, että uusi käännös on mahdollisesti lisännyt kiinnostusta Raamattua kohtaan. Toisaalta hän toteaa, että jos ihmisellä on sanan nälkä, käännös ei vaikuta siihen. 

Kirkollisesti teos on saanut myös kritiikkiä. 

– Vanhurskas-sanan poistaminen ei ole ihan pieni asia. Se haastaa myös pappien ja työntekijöiden teologista asiantuntemusta ja raamatuntulkintaa. 

Hän kuitenkin painottaa, että erilaiset käännökset rikastuttavat seurakuntaelämää.  

– Tykkään käännöksestä, koska se on arvostettu. Siellä on mukana helmiä, kuten kohta, jossa opetuslapset kävelevät Emmauksen tiellä ja toteavat, että sydämemme olivat ihan liekeissä.  

VT2028 on tulossa täyttä höyryä

Terhi Huovari tarkentaa, että tarkoitus oli tehdä ymmärrettävä käännös, joka on rikasta suomea. 

– Sitä on helppo lukea ja kuunnella. UT2020 on ekumeeninen ja edistää Raamatun käyttöä. Se on seuraavan sukupolven lapsuuden Raamattu. 

Koska käännöksen vastaanotto oli niin hyvä, evankelis-luterilainen kirkko näki tarpeelliseksi käännättää myös Vanhan testamentin. 

– VT2028-käännös käy täyttä höyryä. Tähän mennessä on julkaistu Mooseksen 1. kirja, Jobin kirja ja Psalmit.  

Myös sävellysorientoituneet kanttori-urkurit ovat olleet Pipliaseuraan yhteydessä ja pyytäneet käyttölupia uusiin käännöksiin tehtyihin sävellyksiinsä – lupia on herunut. 

Kahden ja puolen vuoden projekti

UT2020 on Suomen Pipliaseuran Uuden testamentin uusi käännös koineekreikasta suomen kielelle. Se on ensimmäinen raamatunkäännös, joka on käännetty alkukielestä mobiilikäyttäjille, myös kansainvälisesti. 

UT2020 julkaistiin lokakuussa 2020 Piplia-sovelluksessa sekä osoitteessa www.raamattu.fi. Itse käännöstyö tehtiin tiiviisti 2,5 vuoden aikana. 

UT2020-käännöksen erityislaatuna on, että se käännettiin ajatellen vastaanottajaa, joka on samaan aikaan puhelimen käyttäjä, tekstin lukija tai kuuntelija.  

Tavoitteena oli tuottaa ymmärrettävä ja rikas nykysuomen käännös, joka on mahdollisimman uskollinen alkutekstin merkityksille ja jota voi lukea ilman Googlea, sanakirjaa tai välitöntä teologin apua. (piplia.fi)