AKI-liittojen väistyvän toiminnanjohtajan Jussi Junnin mukaan edunvalvonta, vaikuttaminen ja johtaminen ovat ennen kaikkea ihmissuhdetyötä
Jussi Junni aloitti AKI-liittojen toiminnanjohtajana vuonna 2014 ja koki tuolloin täyttävänsä suuret saappaat. 12 vuotta myöhemmin hän listaa onnistumisikseen palkkaratkaisut, lisäarkivapaan ja mediaseksittömän yhteistoimintalain.
Teksti Ella luoma kuvat ilari huhtasalo
Jussi Junni on toiminut AKI-liittojen toiminnanjohtajana lähes 12 vuotta. Kun hänet valittiin tehtävään, hän koki täyttävänsä suuret saappaat. Junni oli toiminut muutamia vuosia pappisliiton alaosaston hallituksessa ja varavaltuutettuna, mutta kirkon työelämäasiat olivat tulleet tutuiksi etenkin seurakuntapapin työssä.
”Olen aina tuntenut paloa korjata työelämän epäkohtia ja olla osa muutosta”, Junni toteaa. Se oli yksi keskeisimpiä syitä hakeutua töihin AKI-liittoihin, johon kuuluvat pappisliitto, kanttori-urkuriliitto ja teologiliitto.
Junni kuvaa ensimmäistä vuottaan opetteluähkystä selviämiseen. Työyhteisöön oli alusta alkaen helppo solahtaa.
”Olen aina saanut hirveän hyvää tukea työyhteisöltä ja hallitukselta.”
Toiminnanjohtajana Junni on ollut vastuussa henkilöstöstä, taloudesta, hallinnosta ja kantanut päävastuun vaikuttamistoiminnasta. Työssä on saanut sopeutua jatkuviin ulkoapäin tuleviin muutoksiin: AKI-liittojen henkilöstörakenne on muuttunut, taloushallinto pitänyt digitoida, tuli koronapandemia ja Ukrainan sota.
Vuonna 2013, juuri ennen kuin Junni oli aloittanut työt, kirkon virkasuhdeoikeus muuttui. Sitä ennen kirkkoherroja tai kappalaisia ei voinut irtisanoa, eikä papeilla ollut työn alkaessa koeaikaa.
”AKI-liitoissa muutos on tarkoittanut sitä, että tarve juristipalveluille on lisääntynyt vuosi vuodelta. Ennen käytimme ostopalvelujuristia, nykyään kaksi työmarkkinajuristia hoitavat oikeusjuttuja ja välillä tuntuu, ettei sekään riitä.”
Kirkon kentällä on ollut muutenkin isoja lakihankkeita, ja tarve liiton palveluille on kasvanut jatkuvasti. Samaan aikaan resurssit ovat pienentyneet. Junni näkee sen haasteena myös tulevaisuudessa. Myös ammattiliittojen vaikuttaminen on muuttanut muotoaan.
”Ennen tehtiin keskitettyjä sopimuksia, joista viimeisin oli kilpailukykysopimus eli kiky. Kun Akava oli hyväksynyt kiky-sopimuksen, se vietiin kirkon kentälle suunnilleen sellaisenaan. Nykyään käydään enemmän liittokohtaisia neuvotteluja.”
Junnin mukaan ennen työelämämuutoksista neuvoteltiin valtionhallinnon kolmikannassa sillä tavalla, että työryhmässä oli aina valtion, työantajan ja työntekijän edustus. Näiden kolmen tahon piti saavuttaa konsensus. Sipilän ja Orpon hallituksien aikana kolmikanta on tarkoittanut sitä, että järjestöjä eli työntekijäosapuolta kuullaan, mutta hallitus toteuttaa uudistukset erimielisyydestä huolimatta.
”Fokus on siirtynyt enemmän epäsuoraan poliittiseen vaikuttamiseen.”, Junni sanoo: ”Päättäjien tapaamiseen ja lobbaamiseen. Kabineteissa vaikutetaan suoraan ministereihin ja erityisavustajiin. Se on näkymättömämpää.”
Junnin mukaan ammattiliitot tekevät paljon töitä sen eteen, että saavat tavoitteensa puolueiden ohjelmiin.
”Se on iso kysymys mistä näin pieni liitto saa resurssit tämän kaltaiseen vaikuttamistyöhön ja missä asioissa meitä halutaan kuulla. Kirkko nähdään valtakunnan politiikassa omana outona autonomisena toimijana, johon on parempi olla koskematta.”
Junni kokee onnistuneensa toiminnanjohtajana erityisesti siinä, että AKI-liitot on onnistunut neuvottelemaan tuntuvia palkankorotuksia, samaan hengellisen työn tekijöille lisäarkivapaan ja kirkkoon lakisääteisen yhteistoiminnan.
”Vuosina 2022–2024 saimme kirkkoon muutaman erittäin hyvän palkkaratkaisun, joiden eteen tuli tehtyä paljon töitä”, Junni toteaa.
Sipilän hallituksen työaikalain kokonaisuudistuksen vanavedessä alettiin puhua siitä, että myös hengellisessä työssä siirryttäisiin työaikaan. Vaikka kysymys on aina jakanut AKI-liittojen jäsenistöä, AKI-liittojen valtuusto äänesti vuonna 2014 sen puolesta, että liitto alkaa ajaa työaikaa myös kirkkoon. Kokonaista työaikauudistusta ei saatu tehtyä, mutta liittojen asettama paine sai aikaan muun muassa sen, että arkipyhästä tehtävästä työstä sai lisäarkivapaan. Junnin mukaan siitä on saatu paljon kiitosta.
”Onnistumisissa ei voi koskaan ottaa sulkaa vain omaan hattuun, vaan kaikki on yhteistyön tulosta ja sen ansiota, että saadaan luotua kunnolla ryhmäpainetta”
Junni kertoo olevansa ylpeä lakisääteisestä yhteistoiminnasta eli siitä, että työnantajat neuvottelevat henkilöstön edustajien kanssa ennen yt-neuvotteluita. Se saatiin kirkkoon vuoden 2026 alusta. Sitä ennen kirkossa oli ollut vain sopimus, jonka työantajaosapuoli olisi voinut irtisanoa milloin vain.
”Tämähän ei ole millään tavalla mediaseksikäs asia, enkä ole kokenut, että missään jaksettaisiin innostua yhteistoiminnasta. Mutta me lobbasimme sitä Rinteen hallituksen ohjelmaan. Se parantaa monella tapaa luottamusmiesten toimintamahdollisuuksia työpaikalla, nimenomaan näissä yt-tilanteissa.”, Junni kertoo.
Korona-aika vaikutti Junnin mukaan AKI-liittoihin paljonkin. Tuli etätyö, lukuisat jatkuvasti muuttuvat ohjeistukset ja paljon lomautuksia, myös kirkossa.
”Keväällä 2020 neuvoteltiin paljon ja jäsenkentältä tuli kysymyksiä lomautuksiin liittyen. Jouduimme myös muuttamaan 700 hengen kirkkomusiikkisymposiumin 2 viikon varoitusajalla kokonaan etätyötapahtumaksi. Siitäkin selvittiin jotenkin.”
Hän muistelee myös etäpikkujouluja:
”Ne olivat elämäni karuimmat pikkujoulut, kaikki kotonaan ja yhteydessä Teamsin välityksellä, omaa syötävää, skumppalasi ja joku Kahoot- tietovisa.”
Junnin seuraajalle jää haasteeksi Junnin mukaan AKI-liittojen talous, jatkuvasti hajanaisempi viestinnällinen kenttä ja tekoäly. Seurakuntien talouden heikentyessä, myös pappien ja kanttorien määrä vähenee, mikä vaikuttaa ammattiliittoon.
”Teologiliitto kasvaa hitaasti, mutta teologien järjestäytymisaste on pienempi kuin pappien ja kanttorien ja monet teologit liittyvät muihin liittoihin”, Junni sanoo.
Jussi Junni siirtyy AKI-liittojen toiminnanjohtajan tehtävistä Veronmaksajain keskusliiton toiminnanjohtajaksi. Hän jää kaipaamaan työkavereita, loistavaa päättäjäyhteisöä ja kollegiaalista Akava-yhteisöä. Työ AKI-liitoissa on opettanut hänelle ennen kaikkea johtamista ja vaikuttamistoimintaa.
”Edunvalvonta, vaikuttaminen ja johtaminen ovat ensisijaisesti ihmissuhdetyötä”, Junni sanoo:
”Ne perustuvat siihen, että pystyy hoitamaan pitkäjänteisesti suhteita samojen ihmisten kanssa. Jos harjoittaa huonoa ja epäasiallista vaikuttamistoimintaa sillä voi saada jonkun lyhytaikaisen ratkaisun, mutta pitkällä aikavälillä kantaa huonompaa. Jos johtaa vain asioita eikä ihmisiä, se ei tuota parasta mahdollista hedelmää. Vuorovaikutus ja hyvinvointi ovat tärkeitä asioita työyhteisössä.”
Junnin mukaan AKI-liitoilla on loistava työkulttuuri missä ihmisillä on hyvä olla töissä ja ihmiset auttavat toisiaan. Hän toivoo, että myös uusi toiminnanjohtaja vaalii sitä. Hän kannustaa vaalimaan myös ulkosuhteita:
”Mitä laajemmat verkostot on ja mitä aktiivisemmin niitä ylläpitää, sitä paremmin saa vaikutusta aikaan. Se vaatii sitä, että joutuu olemaan pois toimistolta jonkun verran.”
Junnin mukaan myös jäsenrajapinnan kehittämistä kannattaa miettiä.
”Korona muutti monella tapaa järjestöjen kulttuuria ja hävitti vanhoja kohtaamisten mahdollisuuksia. Kauheasti mitään ei ole tullut tilalle. Jäsenet haluavat kokea kuuluvansa kollegiaaliseen yhteisöön.”
Junnin mukaan työelämä on isossa murroksessa ja sen säätelykehikkoa halutaan muuttaa.
”Työntekijöiden kohdalla se tarkoittaa sitä, että ne mitä on joskus saavutettu, ne ei välttämättä säily ikuisesti. Ainoa tapa vaikuttaa siihen on, että meillä on tällaiset liitot, jotka pystyvät joukkovoimalla nostamaan esiin tärkeitä kysymyksiä ja vaikuttaa niihin.”
