Piispainkokous hyväksyi diakonisen viran teologisen perustan
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous on linjannut, että kirkossa on piispan ja papin virkojen rinnalla erillinen hengellinen vihkimysvirka, diakoninen virka. Päätös tehtiin piispainkokouksen kokouksessa 2. kesäkuuta 2026.
Teksti toimitus kuva kirkon materiaalipankki
Piispainkokous hyväksyi kokouksessaan diakonisen viran teologisen perustan ja päätti pyytää kansliaansa valmistelemaan yhteistyössä Kirkkohallituksen kanssa kirkolliskokoukselle konkreettisen esityksen diakonisesta virasta.
Kyse laajemmasta hengellisestä virasta
Piispainkokous korostaa, että diakoninen virka ei tarkoita pelkästään diakoniatyön tehtävää, vaan laajempaa hengellistä vihkimysvirkaa. Linjauksessa diakoniseen virkaan kuuluu keskeisesti sosiaalis-karitatiivinen ulottuvuus eli lähimmäisenrakkauteen perustuva palvelutehtävä.
Tämä ulottuvuus voi kuitenkin toteutua eri tavoin kirkon eri työaloilla. Piispainkokous esittää, että diakoniseen virkaan liitetään jatkossa diakonian viranhaltijoiden lisäksi myös nuorisotyönohjaajat, varhaiskasvatuksen ohjaajat ja lähetyssihteerit.
Piispainkokouksen pääsihteerin Kari Kopperin mukaan kyse on ennen kaikkea olemassa olevan käytännön selkeyttämisestä.
Diakoninen virka on kirkossa ollut olemassa, mutta sen teologiset perusteet eivät ole olleet selkeästi määriteltyjä.
Pitkä valmistelu ja teologinen työ taustalla
Päätöstä edelsi usean vuoden valmistelutyö. Piispainkokous asetti tammikuussa 2024 työryhmän selvittämään diakonaattiuudistuksen teologista perustaa sekä siihen liittyviä käytännön kysymyksiä.
Työryhmän tehtävänä oli tarkastella muun muassa kirkon tehtävää, diakonian roolia, kirkon virkarakennetta sekä sitä, mitä diakonisella viralla tarkoitetaan ja millaisena se tulisi ymmärtää. Tarkastelussa käsiteltiin myös niin sanottua kolmisäikeistä virkakäsitystä, jossa piispan ja papin rinnalle hahmotetaan kolmas virka.
Joulukuussa 2024 valmistuneessa selvityksessä työryhmä esitti vaihtoehtoa, jossa diakonaatti ymmärretään kirkon laaja-alaisena palveluvirkana. Selvityksen mukaan hengellinen vihkimysvirka voisi muodostua kolmesta toisistaan erillisestä virasta: piispan, papin ja diakonisesta virasta.
Työryhmän työ jatkui vuosina 2025–2026, jolloin sen ehdotuksia täsmennettiin ja arvioitiin muun muassa kirkon hallinnon, talouden ja edustuksellisuuden näkökulmista. Lopullinen ehdotus diakonisen viran teologisista perusteista valmistui piispainkokouksen käsittelyyn kesäkuussa 2026.
Osa laajempaa kirkollista keskustelua
Diakonaatin asemasta on keskusteltu Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pitkään. Kysymys on sekä teologinen että käytännöllinen, eikä siihen ole piispainkokouksen mukaan löydettävissä yksiselitteistä ratkaisua Raamatusta, kirkon historiasta tai luterilaisten kirkkojen käytännöistä.
Teemaa on tarkasteltu myös kansainvälisesti. Piispainkokouksen mukaan eri kirkot ovat ratkaisseet diakonisen viran aseman eri tavoin, ja nämä ratkaisut ovat tarjonneet vertailukohtia suomalaiselle keskustelulle.
Valmistelu jatkuu kirkolliskokouksessa
Piispainkokouksen linjaus toimii pohjana jatkovalmistelulle. Seuraavaksi valmistellaan varsinainen esitys kirkolliskokoukselle, joka tekee asiasta lopulliset päätökset kirkon lainsäädännön tasolla.
Piispainkokous totesi päätöksessään myös diakonaattiuudistusta selvittäneen työryhmän työn päättyneeksi.
