Miltä näyttää kirkon työmarkkinavuosi?
Kirkon työmarkkinalaitoksen pääneuvotteluryhmä kokoontui torstaina 25.1. vuoden ensimmäiseen kokoukseen. Akavalaisia liittoja edustivat JUKOn kirkon sektorin neuvottelupäällikkö Anne Mikkola sekä JUKOn kirkon neuvottelukunnan puheenjohtaja Jussi Junni.
Teksti Jussi Junni kuvaT Ilari Huhtasalo, Arkisto
Takana on pitkällinen neuvottelu kirkon palkkakilpailukykyä edistävästä sopimusratkaisusta, joka oli kirkon työntekijöille tervetullut parannus. Yleisessä palkkausjärjestelmässä peruspalkat nousevat 2,5 % nyt helmikuussa, ja syyskuussa toteutetaan 0,5 % korotus peruspalkkoihin vaativuusryhmissä 201–303 sekä 701–704 ja 3,0 % korotus niin ikään peruspalkkoihin vaativuusryhmissä 401–603.
Yleisessä palkkausjärjestelmässä jaetaan myös 0,5 %:n paikallinen järjestelyerä lokakuusta 2024 alkaen. Tällä erällä on tarkoitus niin sanotusti täyttää palkkakuoppia eli palkankorotukset on tarkoitus kohdistaa niille työntekijöille, joiden palkka on erityisesti jäänyt jälkeen.
Erän jakamisesta neuvotellaan kirkon työpaikoilla työnantajan ja luottamusmiesten välillä 31.8.2024 mennessä. Tänään pääryhmässä laadimme sitä varten ohjeistuksen, joka julkaistaan piakkoin työmarkkinalaitoksen yleiskirjeessä. Paikallinen erä lasketaan vuonna 2023 maksetuista peruspalkoista. Jos esimerkiksi seurakunnassa olisi 50 työntekijää, joiden kuukausipalkka on keskimäärin ollut 3 000 euroa, on jaettava kuukausittainen palkkasumma 750 euroa. Se on mahdollista jakaa esimerkiksi niin, että 10 henkilöä saa 75 euron palkankorotuksen.
Kolme kehittämiskohdetta neuvoteltavana
Kirkon pöydässä on tänä vuonna neuvoteltavana myös monia muita asioita. Kirkon virka- ja työehtosopimuksen osapuolet ovat sopineet kolmesta eri kehittämiskohteesta tälle vuodelle. Näitä ovat lastenohjaajien matkakorvaussäännösten tarkastelu, kirkon etätyöohjeen päivittäminen sekä mobiilitavoitettavuuskorvausta koskevan määräyksen täsmentäminen. Lisäksi pääryhmän täytyy uudistaa kirkon yhteistoimintasopimus, sillä todennäköisesti vuoden 2025 alusta voimaan tuleva kirkon yhteistoimintalaki edellyttää nykyisen sopimuksen uudistamista.
Monia saattaa mietityttää, miten maan hallituksen työelämäuudistukset vaikuttavat kirkkoon. Toistaiseksi voidaan turvallisella mielellä sanoa, että vaikutukset ovat vähäiset. Uudistukset on tarkoitettu parantamaan yksityisen sektorin, etenkin pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä. Esimerkiksi paikallisen sopimisen uudistukset on tiettävästi tarkoitus rakentaa niin, että niitä ei sovelleta julkiseen sektoriin lainkaan. Ensimmäisen sairauspäivän palkanmaksu jatkuu kirkossa niin kuin ennenkin, koska palkanmaksusta on sovittu virka- ja työehtosopimuksella.
Jotkin uudistuksista kohdistuvat kirkon työsopimussuhteisiin työntekijöihin, mutta eivät viranhaltijoihin. Esimerkiksi työntekijän irtisanominen asiallisen ja painavan syyn sijasta vain asiallisella syyllä lienee jatkossa mahdollista myös kirkossakin. Tiettävästi viranhaltijalakeja ei ole tarkoitus tässä suhteessa muuttaa, ainakaan kirkon osalta.
Kirkon työntekijöiden lakko-oikeus saattaa kaveta siinä missä muidenkin työsopimussuhteisten työntekijöiden. Mikäli eduskunta hyväksyy työrauhasääntelyn muutoksen, rajoitetaan myös kirkon työntekijöiden poliittisia lakkoja 24 tuntiin ja vastaavasti tukilakkoihin tulee suhteellisuusvaatimus. Viranhaltijoilta sekä poliittiset lakot että tukilakot ovat kokonaan kiellettyjä jo muutenkin – tässä ei ole tapahtumassa muutosta.
Valmistautuminen seuraavaan neuvottelukierrokseen alkamassa
Katseita on kirkossakin syytä kohdistaa jo tulevaan neuvottelukierrokseen. Nykyinen KirVESTES on voimassa 28.2.2025 saakka, ja neuvottelut uudesta sopimuksesta alkavat viimeistään tammikuussa 2025. JUKO ja sen liitot aloittavat neuvottelutavoitteiden valmistelun viimeistään syksyllä.
Vaikka kirkon palkkoihin saatiinkin edellisellä kierroksella merkittäviä parannuksia, kirkon palkkojen jälkeenjääneisyyttä ei ole kokonaan korjattu. Kunta-alan palkkaohjelma kasvattaa kuntasektorin ja kirkon palkkojen eroa vielä vuoteen 2027 asti. Sen vuoksi kirkon palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamisesta on neuvoteltava myös seuraavalla neuvottelukierroksella.
Julkisessa keskustelussa on viimeiset kuukaudet puhututtanut ns. vientivetoinen työmarkkinamalli, jossa vientiteollisuus asettaisi ylärajan muilla sektoreilla toteutettavilla sopimuskorotuksilla. Paraikaa näyttää siltä, että Ruotsissa käytössä olevan teollisuussopimuksen kaltaista sopimusta ei meillä saada neuvoteltua ja että hallitus edistää vientivetoista työmarkkinamallia rajoittamalla valtakunnansovittelijan ja sovittelulautakunnan toimivaltaa antaa vientiteollisuuden palkankorotuksia ylittäviä sovintoesityksiä. Tällä halutaan estää vuonna 2022 annetun kunta-alan palkkaohjelman toistuminen.
Työnantajapuoli on sekä kirkossa että kunnalla pitänyt esillä sitä, että toimialakohtaisille palkkaratkaisuille pitää olla jatkossakin mahdollisuus. Toistaiseksi näin näyttäisi olevankin, sillä työmarkkinaosapuolilla on edelleenkin oikeus sopia kyseisen alan palkankorotuksista juuri niin kuin he itse haluavat. Sovitteluinstituutiosta taas tuskin on enää samanlaista apua kuin tähän asti, mikäli eduskunta päättää valtakunnansovittelijan toimivallan rajoittamisesta.
Kirjoittaja on AKI-liittojen toiminnanjohtaja.
