Voiko työnantaja velvoittaa käyttämään omaa autoa työssä?

Teksti Milka Laaka kuva PEXELs

Joskus käytössä on työnantajan omistamia yhteiskäyttöautoja, mutta useimmiten työntekijät liikkuvat omilla autoillaan. Tällöin voi nousta edelleen kysymyksiä siitä, miten oman auton käyttäminen korvataan ja kuka on vastuussa kustannuksista, jos autolle tapahtuu jotakin.

Palvelussuhteen muoto määrää pitkälti sen, missä määrin työnantajalla on oikeus velvoittaa työntekijä tai viranhaltija käyttämään työssä omaa autoaan.

Viranhaltijan valinta perustuu osaamiseen – ei auton omistamiseen

Virkaan ottamisen perusteista on säädetty lailla. Virkaan tulee aina valita taidon, kyvyn ja koetellun kansalaiskunnon perusteella ansioitunein hakija. Taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto liittyvät kaikki viranhakijan ominaisuuksiin, osaamiseen ja kokemuksiin, eli käytännössä henkilökohtaiseen sopivuuteen. Arviointiperusteista mikään ei liity viranhakijan omaisuuteen eikä auton omistamista voida muutoinkaan pitää hakijan sopivuutta osoittavana tekijänä.

Taidon, kyvyn ja koetellun kansalaiskunnon arvioinnin lisäksi viranhaussa voidaan huomioida erikseen säädetyt tai työnantajan päättämät erityiset kelpoisuusvaatimukset, mutta näilläkään ei tarkoiteta viranhakijan omaisuutta, vaan esimerkiksi kielitaitoa tai muuta tarvittavaa koulutusta. Viranhaltijan valinnassa ei siten tule antaa merkitystä sille, onko viranhakijalla auto vai ei, tai suostuuko hän käyttämään sitä työssä vai ei.

Vastaavasti virkasuhteen kestäessä viranhaltijaan ei voida kohdistaa seuraamuksia siitä syystä, että hänellä ei olisi omaa autoa tai että hän ei haluaisi käyttää sitä työssä. Työnantaja ei siten voi velvoittaa viranhaltijaa omistamaan autoa tai käyttämään omaa autoa työssä. Viranhaltija ja työnantaja voivat kuitenkin sopia, että viranhaltija käyttää työssä omaa autoaan.

Työsopimussuhteessa auton omistamisella voi olla merkitystä

Työntekijän ja työnantajan välinen suhde on sopimussuhde, jonka syntymistä ei ole säädelty vastaavalla tavalla lainsäädännössä. Työnantaja voi valita työsuhteeseen sopivimmaksi katsomansa henkilön, kunhan valinta ei perustu syrjiviin tai epäasiallisiin syihin.

Työntekijän valinnassa voidaan siten antaa merkitystä muun ohella sille, omistaako työntekijä auton ja suostuuko hän käyttämään sitä työssä. Työsuhde perustuu tältäkin osin sopimukseen, eli työnhakija voi aina kieltäytyä auton käyttämisestä, mutta silloin työnantaja voi solmia työsopimuksen jonkun toisen henkilön kanssa, mikäli oman auton käyttäminen tosiasiassa on työn suorittamiseksi tarpeen.

Mikäli työntekijä suostuu oman auton käyttämiseen, tulisi jo työsopimuksen solmimisvaiheessa keskustella ja kirjata ylös se, miten toimitaan, jos auto on esimerkiksi rikkoutumisen vuoksi pois käytöstä tai jos työntekijällä ei muuten syystä tai toisesta ole työsuhteen kestäessä autoa jatkuvasti käytössään.

Miten oman auton käyttäminen korvataan?

Oman auton käyttämisestä aiheutuvien kulujen korvaamisesta on määrätty yleensä virka- ja työehtosopimuksissa. Usein virka- ja työehtosopimukset seuraavat verohallinnon päätöstä verovapaista matkakustannusten korvauksista. Näin työnantaja voi maksaa määrätyt korvaukset ilman veroseuraamuksia.

Keskeisin korvaus on kilometrikorvaus, jonka on katsottu kattavan polttoainekulujen lisäksi auton huollosta ja ylläpidosta aiheutuvat kulut siltä osin, kun autoa käytetään työssä, joten näistä ei ole yleensä sovittu erillisiä korvauksia. Virka- ja työehtosopimuksissa on usein sovittu kilometrikorvausten lisäksi myös muiden ylimääräisten kulujen, kuten parkkipaikkamaksujen korvaamisesta. Matkakustannusten korvauksia koskevat ohjeet kannattaa aina tarkistaa etukäteen omasta virka- tai työehtosopimuksesta.

Mitä jos auto rikkoutuu työmatkalla – kuka korvaa korjauksen?

Jos työntekijä tai viranhaltija käyttää työssä omaa autoaan, lähtökohta on, että kyse on hänen autostaan, jolloin hän on itse vastuussa autosta aiheutuvista kustannuksista, ellei muuta ole erikseen sovittu.

Kilometrikorvauksista on edellä selvitetyllä tavalla sovittu yleensä työehtosopimuksilla. Huoltokustannusten ja auton kulumisesta aiheutuvan hinnanalentuman katsotaan sisältyvän kilometrikorvauksiin, mutta esimerkiksi kolarointitilanteista aiheutuvien kustannusten korvaaminen on yleensä jätetty yksittäistapauksellisen harkinnan varaan. Ellei muuta ole sovittu, korvausvastuu on pääsääntöisesti työntekijällä tai viranhaltijalla itsellään.

Mahdollisesta kolaroinnista aiheutuvien kustannusten korvaaminen kannattaakin nostaa keskusteluun siinä vaiheessa, kun oman auton käyttämisestä muutenkin sovitaan. Jos kustannuksista ei ole muistettu tuossa vaiheessa sopia, voi niistä sopia myös palvelussuhteen kestäessä tai jopa kustannusten jo aiheuduttua. Tällöin kuitenkin työntekijän tai viranhaltijan neuvotteluasema on usein haastavampi, kuin se olisi, jos korvauksista sovitaan hyvissä ajoin.

Kirjoittaja on AKI-liittojen työmarkkinajuristi.