”Käynnissä on kiinnostava fyysinen ja metafyysinen murros.”

Teksti Juhana Unkuri kuva Sami Kallioinen, iStockphoto/Shutthiphong Chandaeng

Sami Kallioinen toteaa, että ihmiskunnan historiassa on ollut jo kauan ennen internetiä ja tekoälyä keksintöjä, jotka ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla aivojen käyttöön ja ajatteluun.

– Luin tästä aiheesta kymmenkunta vuotta sitten, jonkun itseäni huomattavasti viisaamman henkilön tekemästä kirjasta. Siinä nostettiin esiin ensinnäkin kartta, joka teki fyysisen todellisuutemme uudella tavalla ymmärrettäväksi ja saavutettavaksi. Kello muutti puolestaan käsitystämme ajasta ja mahdollisti tarkempien aikataulujen syntymisen. Kolmas erityisen merkittävä keksintö oli kirjapainotaito, jonka ansiosta asioita sai ulkoistaa entistä tehokkaammin paperille, kertoo Tampereen ev.-lut. seurakuntien viestintäjohtajana toimiva Kallioinen.

Kallioinen muistuttaa, että nykyinen tekoälykin on osa pitempää jatkumoa. Kännykät yleistyivät 1990-luvun puolivälissä, pian sen jälkeen alkoi internetin nousu ja sittemmin sosiaalinen media alkoi vallata alaa. Kallioisen mukaan nyt internet, sosiaalinen media ja tekoäly muodostavat uudenlaisen digitaalisen kokonaisuuden.

– Tekoäly on vahvistamassa entisestään vuorovaikutteista digitaalista mediaa. Ihmisten välinen kohtaaminen on irronnut ajasta ja paikasta. Samalla ihmisen ajattelu on siirtymässä seuraavalle tai ainakin erilaiselle tasolle. Käynnissä on kirkonkin näkökulmasta varsin kiinnostava fyysinen ja metafyysinen murros.

Ketterä ja jäykkä kirkko

Tekoälyä on kehitetty jo 1950-luvulta lähtien, mutta viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana se on kehittynyt voimakkaasti. Tämän taustalla ovat mm. suorittimien laskentatehon merkittävä kasvu, oppivan tekoälyn harjoittamiseen käytetyn datan määrän lisääntyminen sekä algoritmien (sarja ohjeita ja komentoja tietokoneelle/koodi, joka suorittaa halutun toiminnon) kehittyminen.

ChatGPT:tä ja muita tekoälychatteja – esimerkiksi Bardia – voi käyttää muun muassa ideoiden pohdintaan ja näkökulmien etsintään. ChatGPT:n maksullisella ja tehokkaammalla versiolla (ChatGPT4:llä) voi puolestaan tuottaa kuvia ja käsitellä esimerkiksi excel-tiedostoja.

– Omassa työssäni olen hyödyntänyt ChatGPT-ohjelmia muun muassa yhteenvetojen laatimisessa ja erilaisissa luokitteluissa. Tekoäly on toiminut myös sparraajana ja hoksauttajana; se on ollut väline vuoropuhelun käymiseen. Lisäksi olen tuottanut tekoälyn avulla kuvia, Kallioinen kertoo.

Hänen mielestään kirkko on ollut uusien teknologioiden kanssa sekä ketterä että jäykkä.

– Ketteryys on hyväksi. Toisaalta sekin on hyvä, että kirkko on harkitseva. Joskus liiankin harkitseva: sosiaalisen median tullessa kirkossa keskusteltiin aika kauan siitä, olisiko se kuitenkin ohimenevä ilmiö.

Kallioinen toivoo, että kirkon työntekijät suhtautuisivat tekoälyn käyttöön ja mahdollisuuksiin ennakkoluulottomasti.

– Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut noin kymmenessä kirkollisessa koulutuksellisessa tilaisuudessa, valtaosassa niistä vetäjän roolissa. Niissä on ollut monia työntekijöitä, jotka ovat asiasta kysyttäessä todenneet, etteivät ole edes kokeilleet tekoälyä työssään. Toisaalta monet ovat ainakin testailleet sitä, ja monet ovat ottaneet tekoälyn jo aidosti työvälineekseen.

Eettisen pohdinnan paikka

Kallioinen toteaa, että esimerkiksi monet yritykset hyödyntävät nykyään netin asiakaspalvelussaan chatbotteja eli tekoälypohjaisia keskustelevia tietokoneohjelmia. Kallioisen mukaan niidenkin suoritustaso on vahvassa nousussa.

– Meillä kirkossa on paljon keskusteluun perustuvia auttamismuotoja, kuten perheneuvontaa, sielunhoitoa ja walk in-tyyppistä terapiaa. Olisiko mahdollista, että tekoälypohjainen avustaja voisi olla tällaisissa vuorovaikutustilanteissa jossain roolissa, ja mitä uhkia ja mahdollisuuksia tähän sisältyisi? Esimerkiksi tämä voisi olla kirkossa ison eettisen pohdinnan paikka.

Kallioisen mukaan kirkon eräs merkittävä vahvuus on ollut ”ajallinen ja paikallinen kiinnittyminen”.

– Kirkko järjestää edelleen paljon erilaisia tapahtumia ja monipuolista ryhmätoimintaa fyysisissä tiloissa. Näin tulee olemaan varmasti myös jatkossa.

Hänen mielestään kokonaisuudessaan kirkko on ollut nettiasioissa vuosien mittaan varsin aktiivinen.

– Meillä oli esimerkiksi 2010-luvun alkupuolella, Hengellinen elämä -verkossa hanke. Lähtökohtana oli, ettei netti ole vain jokin ilmoitustaulu tai mainospaikka, vaan se voi olla kirkollekin merkittävä toimintaympäristö.

Uudenlaista yhteisöllisyyttä

Kallioisen havaintojen mukaan populaarikulttuurissa tekoälyyn liitetään usein dystooppisia uhkakuvia.

– Lisäksi isoon teknologiseen kehitykseen tapaa liittyä jopa messiaanisia odotuksia, sen odotetaan ratkaisevan meidän kaikki ongelmamme. Tämä pätee myös tekoälyyn. Todellisuudessa teknologinen kehitys tuo mukanaan sekä ratkaisuja että uusia haasteita.

Kallioisen mukaan erilaisissa digitaalisissa kehityskuluissa haasteena on usein se, missä määrin ihmiset pysyvät siinä mukana, esimerkiksi taloudellisista tai kognitiivista syistä.

– Ehkä suurin tekoälyyn liittyvä uhka onkin se, ettemme ole riittävästi tietoisia tekoälyn mahdollisuuksista, emmekä hyödynnä niitä sopivalla tavalla.

Kallioinen muistuttaa, että eräs digitaalisuuden toteutuneista uhista on ihmisten lyhytjännitteisyyden lisääntyminen. Monet nykyiset kaupalliset palvelut sekä vahvistavat että hyödyntävät tuota kehitystä.

– Digitaalisessa muutoksessa on luonnollisesti myös paljon hyvää. Se on esimerkiksi mahdollistanut uudenlaisten vertaisryhmien ja yhteisöllisyyksien syntymisen.

Kallioisen mukaan tekoälyn myötä ihmiskunta on siirtynyt entistä selkeämmin uudenlaisen viestinnällisen todellisuuden aikaan.

– Mielestäni kirkon tehtävä on vahvistaa tässä muutoksessa dialogia ja vuorovaikutusta.