Pitääkö kirkon jäsenten maksaa kaikkien suomalaisten hautaukset?
Valtiovarainministeriön esittämä 20 miljoonan euron leikkaus evankelis-luterilaisen kirkon valtionrahoitukseen herättää kysymyksiä hautaustoimen rahoituksen oikeudenmukaisuudesta. Leikkaukset vaarantavat kirkon lakisääteisten tehtävien hoidon ja voivat johtaa siihen, että kirkon jäsenet joutuvat kantamaan suuremman osuuden hautauskuluista kuin kirkkoon kuulumattomat, kirjoittaa AKI-liittojen toiminnanjohtaja Jussi Junni.
Teksti Jussi Junni kuvat Liisa Toivonen / Vantaan seurakunnat
Valtiovarainministeriö julkisti 8.8. esityksen valtion vuoden 2025 talousarvioksi. Esityksen mukaan evankelis-luterilaisen kirkon valtionrahoitusta leikattaisiin 20 miljoonalla eurolla vuoden 2024 tasosta. Leikkaus on suuri, se on jopa 16 % tämänvuotisesta 124 miljoonan euron avustuksesta.
Rahoituksen leikkausta perustellaan sillä, että kehysriihessä keväällä 2024 sovitut verotekniset uudistukset lisäävät kirkollisverotuottoa jopa 47 miljoonalla eurolla. Valtion puolella valtionrahoituksen leikkausta pidetään oikeutettuna, koska kirkko jäisi kuitenkin uudistuksessa 27 miljoonaa plussan puolelle.
Uudistuksessa menevät kuitenkin vuohet ja lampaat sekä uudet ja vanhat leilit iloisesti sekaisin. Ministeriölle eurot ovat vain euroja, mutta kirkolle kyse on kahden korvamerkityn rahan epäpyhästä sekoittamisesta.
Kirkolle kyse on kahden korvamerkityn rahan epäpyhästä sekoittamisesta.
Valtionrahoitus on nimittäin varattu hautaustoimeen, väestökirjanpitoon sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpitoon liittyviin laissa säädettyihin tehtäviin (kirkon valtionrahoituslaki 1 §). Seurakunnan varoja saadaan käyttää vain seurakunnan tehtävien toteuttamiseen (kirkkolaki 6:1 §).
Toisin sanottuna, hautaustoimi pitää rahoittaa valtionrahoituksella ja hautaustoimen maksuilla, eikä siihen voida sotkea kirkollisverovaroja. Tästä huolimatta hautaustoimen alijäämä oli vuonna 2023 peräti 14,9 miljoonaa euroa (hautaustoimeen ohjattu valtionrahoitus 112,5 M€ – hautaustoimen työalakate 127,4 M€), eli ainakin tuon verran seurakunnat subventoivat hautaustointa kirkollisverovaroilla viime vuonna.
Valtionrahoituksen leikkaus lisää epäyhdenvertaisuutta
Kirkon valtionrahoituksen leikkauksessa on monia ongelmia. Ensinnäkään lisääntyvät verotuotot ja valtionavustuksen leikkaus tuskin kohdistuvat samoihin seurakuntiin. Todennäköisesti verotuotot lisääntyvät enemmän kaupungeissa, joissa on suhteessa enemmän työssäkäyviä. Tämä johtuu siitä, että kirkollisvero lisääntyy nimenomaan siksi, että ansiotulovähennys poistuu. Mutta hautaustoimen kulut taas kasvavat maaseudulla, jossa on suhteessa enemmän kuolevia.
Valtionrahoituksen 20 miljoonan leikkaus ja nykyinen hautaustoimen 14,9 miljoonan euron alijäämä olisi mahdollista rahoittaa hautaustoimen maksuja korottamalla. Koska maksuja kerättiin vuonna 2023 yhteensä n. 37 miljoonaa euroa, merkitsisi leikkauksen ja nykyisen alijäämän kompensointi hautaustoimen maksujen kaksinkertaistamista. Korotukset siis kohdistuisivat sattumanvaraisesti väestöön sen mukaan, kuka milloinkin sattuu kuolemaan.
Suurin uhka uudistuksessa on se, että seurakunnat lisäävät hautaustoimen subventiota kirkollisverovaroista. Se on pois muusta seurakuntatyöstä. Jo nykyinenkin 14,9 miljoonan euron subventio merkitsee 200–300 seurakuntatyön virkaa vähemmän, kuin muutoin voisi olla. Hautaustoimen rahoittaminen vähentämällä seurakuntatyön työntekijämääriä ei ole kestävää työnantajapolitiikkaa.
Ei myöskään ole oikein, että kirkon jäsenet rahoittavat hautaustointa enemmän kuin kirkkoon kuulumaton väestö.
Ei myöskään ole oikein, että kirkon jäsenet rahoittavat hautaustointa enemmän kuin kirkkoon kuulumaton väestö. Näin kuitenkin tapahtuu, jos seurakunnat subventoivat hautaustoimen kuluja kirkollisverosta. Vähintäänkin kirkon jäsenten hautausmaksujen tulisi olla kirkkoon kuulumattomien maksuja matalammat, jotta subventio ei aiheuttaisi yhdenvertaisuusongelmaa.
Kirkolta odotetaan nyt toimia
AKI-liitoissa saimme tiedon tulevasta leikkauksesta kehysriihen jälkeen huhtikuussa. Olemme siitä lähtien tuoneet epäkohtia päättäjien ja ministeriön valmistelijoiden tietoisuuteen. Tilanne näyttää kuitenkin siltä, että valtionrahoituksen leikkaus etenee vastustavista mielipiteistä ja esitykseen sisältyvistä epäkohdista huolimatta. Maamme nykyisen hallituksen politiikkaan ei aikaisemminkaan ole erityisesti kuulunut säästöjen tasapuolisesta kohdistumisesta huolehtiminen.
Mitä voitaisiin tehdä, että uudistus olisi edes vähän tasapainoisempi kirkon jäsenten näkökulmasta? Yksi mahdollisuus olisi muuttaa hautaustoimilakia ja mahdollistaa subvention kohdistaminen pelkästään kirkon jäseniin. Kun nykyinen hautaustoimilaki tuli voimaan vuonna 2004, poistui samalla mahdollisuus periä kirkon jäseniltä alempia hautausmaksuja kuin muulta väestöltä. Kun valtionrahoitusta nyt näin voimakkaasti leikataan, olisi syytä myös palauttaa mahdollisuus erisuuruisten maksujen määräämiseen. Odotan kirkolta tästä vahvaa kannanottoa.
Nykyinen hautaustoimilaki mahdollistaa kyllä nykyiselläänkin kirkon jäsenyysajan huomioon ottamisen hautausmaksujen porrastamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että maksua voitaisiin alentaa sen perusteella, kuinka suuren osan elämästään vainaja on kuulunut kirkkoon, vaikka hän ei enää kuollessaan olisikaan kirkon jäsen. Käsitykseni mukaan tällaista porrastamista ei seurakunnissa ole juurikaan harrastettu. Ehkä nyt olisi aika miettiä myös tämän mahdollisuuden käyttöönottoa, jotta kirkon jäsenet eivät joutuisi kantamaan hautaustoimen rahoituksesta suurempaa osuutta kuin kirkkoon kuulumattomat.
Hautausmaksujen uudistus tulisikin olla jokaisen seurakunnan uudistuslistalla.
Ensi vuoden budjetointi on seurakunnissa jo käsillä. Hautausmaksujen uudistus tulisikin olla jokaisen seurakunnan uudistuslistalla. Korotuspaine on paikoin nyt jo merkittävä, mutta etenkin valtionrahoituksen tuleva leikkaus merkitsee, että hautausmaksuja on korotettava, jottei leikkaus ole pois seurakunnan perustehtävien toteuttamisesta.
