Kun rekrytointi hoidetaan hyvin, voi valitsematta jääminenkin tuntua onnistumiselta
Hiljattain osallistuin rekrytointiin, joka oli kauttaaltaan hyvin hoidettu. Jopa siinä määrin, että kerron asiasta nyt hyvillä mielin, vaikka en tullutkaan valituksi. Rekrytointeihin liittyvillä käytänteillä on väliä – erityisesti heille, jotka eivät tulleet valituiksi.
Teksti outi Noponen
Kertyneet työvuodet ovat väistämättä johdattaneet pohtimaan omaa ammatillista suuntaani. Olen viime vuosina hakenut muutamiin kiinnostaviin työpaikkoihin. Jokainen hakuprosessi on ollut oman ammatillisen minäkuvan, osaamisen, motiivien ja työhistorian reflektoinnin paikka. Samalla on voinut mittauttaa ja tehdä näkyväksi omaa osaamistaan.
Jälkikäteen on ollut kiinnostavaa arvioida, millaisia eri haastattelu-, musiikkinäytetilanteet tai ennakkotehtävät ovat olleet. Niissä suoriutuminen ja välittömän palautteen saaminen sekä rekrytointiryhmän keskinäisen toiminnan havainnointi ovat tarjonneet kurkistuksia kulloinkin haettavana oleviin tehtäviin sekä työyhteisöihin.
Parhaimmillaan ennakkotehtävien kasaaminen ja pohtiminen on auttanut jäsentämään omaa työtapaa ja työnäkyä täytettävää työtehtävää laajemmin. Ilolla olen toteuttanut vapaavalintaiset musiikilliset näytteet, joissa olen saanut esitellä sellaista osaamista, jota en olisi muuten päässyt näyttämään.
Hiljattain osallistuin rekrytointiin, joka oli kauttaaltaan hyvin hoidettu. Jopa siinä määrin, että kerron asiasta nyt hyvillä mielin, vaikka en tullutkaan valituksi. Hakijat sekä muutkin kiinnostuneet pidettiin ajan tasalla rekrytoinnin tilanteesta sekä aikataulusta hakuilmoituksen julkaisusta valintapäätökseen saakka. Ennakkotehtävät ohjeistettiin selkeästi, mikä rakensi luottamusta siihen, että hakijoiden antamat näytteet ovat yhteismitallisia.
Haastattelutilanteista jää isot muistijäljet. Haastateltavalle on täysin mahdollista tuottaa onnistumisen kokemus, vaikka tämä lopulta ei tulisi valituksi tehtävään. Edes pienimuotoinen keskustelevuus raottaa hakijalle sitä ilmastoa, jossa kyseisessä ympäristössä liikutaan. Hyvän mielen haastattelu- ja näytetilanteista jää kokemus siitä, että huoneessa läsnä olevat ovat hakijan puolella ja toivovat tälle onnistumista. Vuorovaikutteisissa tilanteissa voi tehtävää hakeva myös itse muodostaa aidompaa käsitystä siitä, onko oma seuraava positio ylipäätään siinä paikassa.
Lyhytkin keskustelu on kokemukseni mukaan ollut aivan ylivoimainen tapa paketoida usein pitkä ja monivaiheinen hakuprosessi. Yhteydenottoon varattu aika ei mene hukkaan.
Ja jälkipyykki. Reilu yhteydenotto valintapäätöksestä edes lyhyen puhelun muodossa antaa hakijalle mahdollisuuden jäsentää tilannetta. Lyhytkin keskustelu on kokemukseni mukaan ollut aivan ylivoimainen tapa paketoida usein pitkä ja monivaiheinen hakuprosessi. Yhteydenottoon varattu aika ei mene hukkaan.
Edellä mainittu erityisen hyvän mielen jättänyt virantäyttöprosessi oli napakka ja ajallisesti lyhyt ajanjakso kalenterissa. Prosessi oli suunniteltu rivakaksi, mutta mistään ei silti tingitty. Kesken olevat kuviot pyörivät hakijan mielessä. Nopeasti loppuun saatettu hakuprosessi helpottaa irti ja eteenpäin pääsemistä.
Valinnan osuessa toiseen olen voinut vakituisessa tehtävässäni jatkaa tapahtuneen kelailua ja pohdintaa siitä, mikä minusta lopulta isona tulee. Näin ei kaikkien kohdalla ole.
Rekrytointeihin liittyvillä käytänteillä on väliä – erityisesti heille, jotka eivät tulleet valituiksi.
Kirjoittaja on Espoon Leppävaaran seurakunnan kanttori ja Suomen Kanttori-urkuriliiton hallituksen jäsen
