Kirkko työpaikkana houkuttaa ja huolestuttaa opiskelijoita
Millaisena työnantajana kirkko näyttäytyy? Tätä pohtivat teologian opiskelijat sekä Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Suvi-Maria Saarelainen ja Helsingin yliopiston soveltavien opintojen opettaja Maria Buchert.
Teksti Kaisa Puustinen kuvat UEF / Raija Törrönen
Opinnoista pappispolulle -tutkimus valottaa opiskelijoiden kokemuksia kirkon työllisyystilanteesta 2017–2022. Näinä vuosina opiskelijat kokivat kirkon tarjoamat työllistymismahdollisuudet vähäisiksi ja epävarmoiksi. Suvi-Maria Saarelainen kuvaa tämän päivän työllisyystilannetta tutkimustulosta valoisammaksi.
– Työvoimatarpeessa on selviä alueellisia eroja. Eteläisessä Suomessa papin tehtäviin löytyy edelleen halukkaita, mutta muualla Suomessa tilanne on toinen, ja tietyillä alueilla kärsitään jo nyt papin puutteesta. Olemme siirtyneet aikaan, jossa uusia vihkimyksiä tulee vuodessa enemmän kuin teologian maistereita valmistuu papin pätevyydellä. Tämä kehitys voi yllättää monet, ja tulevaisuudessa pappispula saattaa olla todellinen haaste.
Opinnot lisäävät houkuttelevuutta
Opiskelijoiden parissa kirkon houkuttelevuus työnantajana on opintojen myötä vahvistunut. Päivi Verkasalo pitää kirkkoa melko varmana työpaikkana.
– Kirkko näyttäytyy teologian opiskelijan kannalta varmana tulon lähteenä, mutta myös käytännön työhön valmentajana.
Anna Juvonen suhtautui kirkkoon varauksella ennen opintoja.
– Kirkko ei vaikuta enää niin vieraalta työnantajalta. Vaikka suoritan kirkollisia soveltavia opintoja, katseeni on kohdistunut myös järjestötyöhön. Se voi olla muutakin, kuten parisuhde- tai perheterapiaa.
Opiskelijoiden kertomukset myötäilevät Opinnoista pappispolulle -tutkimuksen tuloksia siitä, millaisena kirkko työnantajana näyttäytyy erilaisille teologian opiskelijoille. Kirkon työ ei kuitenkaan yksiselitteisesti tarkoita teologillekaan pelkästään pappiskutsumusta, vaan työkentän laajuus ja monimuotoisuus houkuttavat tämän päivän teologeja.
Sisäiset jännitteet haitaksi
Kirkon julkisuuskuva voidaan nähdä joko monipuolisena tai ristiriitaisena. Maria Buchertin mukaan kirkon moniäänisyys tiivistyy opiskelijoiden keskuudessa pohdinnaksi seurakuntien erilaisista työ- ja toimintakulttuureista.
– Opiskelijoiden mukaan hiippakuntien ja seurakuntien työkulttuurit ja painotukset vaihtelevat. Tämä huolettaa opiskelijoita. He pohtivat sopivuuttaan eri seurakuntayhteisöihin. Nämä pohdinnat voivat liittyä ihan siihen, onko minulla kokemusta sellaisista työskentelytavoista ja toimintakulttuurista, joita seurakunnassa painotetaan. Jaanko samankaltaisia näkemyksiä, onko ulkonäköni ja tapani toimia sopivaa?
Suvi-Maria Saarelainen on huomannut kirkon sisäisten jännitteiden vaikuttavan opiskelijoiden kiinnostukseen hakeutua kirkkoon töihin.
– Kirkon rooli yhteiskunnassa, ja sen sisäinen politiikka on tullut aiempaa polarisoituneemmaksi, mikä saattaa aiheuttaa mainehaittaa. Tämä saa monet nuoremmat työntekijät pohtimaan, onko kirkko sellainen työnantaja, johon he voivat tai haluavat sitoutua pitkäjänteisesti.
Hitaasti kohti parempaa tasa-arvoa
Päivi Verkasalo näkee kirkon työkentän ja sisäisen muutoksen dynamiikan.
– Näen kirkon muuttuneen yhteiskunnan muutoksen myötä tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi instituutioksi. Muutos on ollut hidasta, mutta sitä on tapahtunut. Arkkipiispan rohkeat kantaa ottavat keskustelunavaukset maailman ja yhteiskuntamme kipupisteistä luovat toivoa paremmasta. Kirkon on oltava yhteiskunnan haavoittuvammassa asemassa olevien äänitorvena ja puolustajana. Tässä kirkon työssä haluan omalta osaltani olla mukana. Jos työllistyn kirkon työhön, minua houkuttaa siinä Jumalan rakkauden ja armon välittäminen. Tämä toteutuu mielestäni jumalanpalveluksissa.
Ulostuloja seurataan herkin korvin
Opiskelijoiden pohdinnat kirkosta itselle sopivana työpaikkana ovat monipuolisia. Nousevana trendinä kuitenkin on, ettei kirkon toimintaa ja julkisuuskuvaa tarkastella teologian opiskelijoidenkaan piireissä kritiikittömästi. Opiskelijat kuulostelevat herkin korvin, millaisin ulostuloin kirkko ja sen edustajat julkisuudessa vaikuttavat. Yhä suurempi kysymys on, millaiseen kirkkoon ja millaiseen julkisuuskuvaan opiskelijat haluavat sitoutua.
Kirkon brändi ja työhyvinvointi
Kirkon julkisuuskuva ja suhtautuminen yleisiin työmarkkinoihin on kasvavan huomion kohteena. Suvi-Maria Saarelainen nostaa kirkon palkkakehityksen yhdeksi syyksi, joka heikentää kirkon vetovoimaa työnantajana.
– Palkkakehitys kirkossa ei ole pysynyt muiden alojen mukana, mikä vaikuttaa houkuttelevuuteen erityisesti nuorempien työntekijöiden keskuudessa.
Kirkon veto- ja pitovoima työnantajana ei enää nojaa yhteiskunnallisen aseman suomaan statuksen ja kutsumuksen väliseen pitoon, vaan kirkon on parannettava asemiaan työmarkkinoilla myös muilla keinoin. Teologian opiskelijoiden kiinnostus ja sitoutuminen kirkkoon ei ole itsestään selvyys. Kirkon työoloja tarkastellaan paitsi työhön kuuluvana, mutta myös oman jaksamisen ja mahdollisesti perhe-elämän toimivuuden näkökulmista. Lisäksi kirkon sisäinen liikehdintä vaikuttaa kirkon vetovoimaan.
Maria Buchert nostaa esiin muutamia huolia.
– Kirkosta eronneiden määrän kasvu, taloudellisen tilanteen heikkeneminen, työmäärän lisääntyminen ja uskonnon roolin muutokset vaikuttavat alan houkuttelevuuteen negatiivisesti. Papin työ nähdään vahvasti vuorovaikutuksellisena. Kun edellytykset vuorovaikutukseen heikkenevät, vaikuttaa se myös työn mahdollisuuksiin ja merkityksellisyyden kokemuksiin. Loppujen lopuksi opiskelija saattaa kysyä itseltään, onko kutsumukseni kirkon työhön niin vahva, että jaksan ristiriitaisen työympäristön. Saatanhan sanoa tai toimia vahingollisesti muita kohtaan kun osallistun parisuhteita koskevaan keskusteluun.
Kutsumuksen rinnalle muita kysymyksiä
Kirkon syvin merkitys vetää opiskelijoita edelleen. Työelämän ja -kulttuurin muutostarpeet ovat kuitenkin rantautuneet myös kirkkoon, eikä menneiden vuosien antautumista työn tarpeisiin ja vaatimuksiin enää pidetä ihanteena.
Kirkon vahvin vetovoimatekijä on ollut alalle hakeutuneiden sisäinen kutsumus. Tämä vetovoimatekijä välittyy myös niin haastateltujen kuin tutkimuksenkin vastauksista. Kutsumus ei kuitenkaan ole enää välttämättä niin ehdoton, etteivät alaa harkitsevat esittäisi myös jaksamiseen ja toimeentuloon liittyviä kysymyksiä kirkollisen työelämän kynnyksellä.
Näin tekoäly kiillottaa kirkkoa
Suvi-Maria Saarelainen valjasti tekoälyn pohtimaan lääkkeitä kirkon veto- ja pitovoiman parantamiseksi. Chat GPT tarjosi seuraavia ratkaisuja:
Moninaisuuden hyödyntäminen: Opiskelijat tulevat yhä moninaisemmista taustoista, mikä tuo mukanaan erilaisia näkökulmia, kokemuksia ja osaamista. Kirkolla on mahdollisuus hyödyntää tätä moninaisuutta luomalla osallistavampaa ja monikulttuurisempaa seurakuntayhteisöä. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi uudenlaisten toimintatapojen kehittämistä, joissa otetaan huomioon eri kulttuurien ja yhteiskuntaluokkien tarpeet.
Hyvinvointiin panostaminen: Koronapandemian jälkimainingit ovat vaikuttaneet opiskelijoiden hyvinvointiin, ja kirkko voisi ottaa aktiivisen roolin hyvinvoinnin tukemisessa. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi opiskelijoille ja nuorille työntekijöille suunnattujen tukipalveluiden ja hyvinvointiohjelmien kehittämistä, joissa painotetaan henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.
Joustavien työmallien kehittäminen: Koska nykypäivän opiskelijat ovat taitavia rajaamaan omaa tekemistään ja arvostavat selkeitä rajoja työssä ja vapaa-ajassa, kirkolla on mahdollisuus kehittää uusia, joustavampia työmalleja. Tämä voisi sisältää selkeämpien työaikarajojen ja työkuormituksen hallinnan käytäntöjen luomista, jotka vastaavat paremmin nykyajan työntekijöiden odotuksia.
Viestinnän ja imagon parantaminen: Kirkon on tärkeää viestiä selkeästi siitä, miten se on sitoutunut tasa-arvoon, moninaisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tämä voisi auttaa parantamaan kirkon mainetta nuorempien sukupolvien keskuudessa ja tehdä siitä houkuttelevamman työnantajan.
Kirjallisuus: Tervo-Niemelä, Kati – Hallikainen, Ville (2024):Teologian opiskelijoiden suuntautuminen papiksi: muutos ja pysyvyys.
Opinnoista pappispolulle -tutkimus verkossa.
