Tämän tapetit ja viherkasvit opettivat minulle rauhantyöstä
Kukkaruukku pöydänkulmalla ei yksin riitä työhyvinvoinnin tukemiseen, mutta pienilläkin asioilla on merkitystä!
Teksti Tiina Haukijärvi
Kahvikone ja paljon viherkasveja. Ne olivat minun ja opiskelutovereideni mielestä osa unelmien työpaikkaa 15 vuotta sitten. Silloin vain haaveita, nyt todeksi käyneitä asioita omalla työpisteelläni. Nälkä kasvaa syödessä sekä ymmärrys työkokemuksen myötä, eikä kukkaruukku pöydänkulmalla riitä työhyvinvoinnin tukemiseksi. Olen silti sitä mieltä, että pienillä ja konkreettisilla asioilla on merkitystä.
Kävin vuosia sitten vierailulla järjestössä, joka tarjoaa palveluja kaikille lähisuhdeväkivallan osapuolille. Työtilat sijaitsivat vanhassa puutalossa. Sisällä tulija sai valita patinoituneesta kopasta itselleen villasukat, kakluunissa rätisi tuli ja sisätilat oli sisustettu rauhoittavin tapetein ja viherkasvein. Työntekijä kertoi, miten tärkeää oli fyysinen ympäristö: ”Teemme työtä niin raskaiden asioiden keskellä, että tämän talon pitää syleillä meitä, jotta jaksaisimme.” Värimaailma ja sisustuselementit eivät olleet vain asiakkaita varten, vaan ne tukivat myös työntekijöiden hyvinvointia ja jaksamista.
Tämä aika tuntuu kovalta ja kylmältä. Kirkko on vastavoima, jossa työskenteleminen haastaa toimimaan toisin. Meidän tulee tehdä töitä, jotta yksinäisyys ja osattomuus vähenisi. Jotta jokainen kirkosta vastauksia ja turvaa etsivä saisi kokea, että hänet nähdään ja hänet otetaan todesta.
Se on rauhantyötä, johon tarvitaan kaikki tuki aina viherkasveista, tapeteista ja työterveyshuollosta lähtien.
Kirjoittaja on Diakoniatyöntekijöiden liitto DTL:n puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.
