Jos kirkko ei uskalla puolustaa heikoimpia, mitä se silloin puolustaa?

Kirkolta odotetaan arvojohtajuutta, mutta vaikuttaminen yhteiskunnassa koetaan usein riskialttiiksi. Silti juuri tässä piilee kirkon ydintehtävä: puolustaa ihmisarvoa ja heikoimpia. Vaikeneminen ei ole neutraalia – se on kannanotto, ja siksi kirkon on rohjettava puhua.

Teksti Tiina Haukijärvi

Kirkolta odotetaan arvojohtajuutta, mutta se näyttää olevan vaikea laji. Yhteiskunnan epäkohtiin puuttuminen voi tuntua riskiltä tai vääränlaiselta julkisuudelta, mikä voisi saada ihmiset eroamaan kirkosta tai päättäjät ärsyyntymään. Silti juuri tässä vaikuttamisessa voisi kuulua kirkon ydin: lähimmäisen rakastaminen, ihmisarvon puolustaminen ja heikoimmasta huolen pitäminen. Moni kirkon työntekijä haluaa vaikuttaa ja rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, erityisesti diakoniatyöntekijät.

Mutta kuka saa puhua kirkossa? Kenellä on lupa sanoa, että yhteiskunta ei kanna – tai että kirkko on hiljaa, kun sen pitäisi huutaa? Vaikuttaminen ei voi olla vain yhteiskuntatyön erityisasiantuntijan etuoikeus. Kun työssään kohtaa konkreettisesti köyhyyttä, sosiaalista syrjäyttämistä ja ihmisarvon polkemista, vaikuttamisesta tulee eettinen velvollisuus.

Vaikeneminen ei ole neutraalia; se on kannanotto. Diakonia ei ole uhka kirkon imagolle, vaan sen uskottavuuden koetinkivi. Sillä jos me emme puhu ja puutu epäkohtiin, mitä virkaa meillä lopulta on? Vaikuttaminen ei ole vastakkainasettelua – se voi olla myös kutsu dialogiin ja siihen rohkaisen meitä kaikkia. Toivo ei synny hiljaisuudessa, vaan siinä että joku sanoo ääneen: tämän on muututtava.

Vaikuttaminen ei tarvitse lupaa, mutta se tarvitsee selkänojaa. Kirkon johdon tehtävä on mahdollistaa, ei vaientaa. Työntekijöitä ei pidä hillitä, vaan rohkaista käyttämään asiantuntemustaan ja ääntään. Jos kirkko ei uskalla puolustaa heikoimpia, mitä se silloin enää puolustaa?

Kirjoittaja on Diakoniatyöntekijöiden liitto DTL:n puheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.