Työroolista seurakuntalaiseksi – Loppuuko työ ja vaiva, kun jäät vanhuuseläkkeelle?
Läksiäiset, tulotason muutos sekä työyhteisöstä irtautuminen – eläkkeelle jäämistä kannattaa suunnitella ennakkoon. Myös käsitys seurakuntalaisuudesta saattaa muuttua eläkevuosien alettua.
Teksti Tuula Paasivirta
Eläkkeelle jääminen on iso elämänmuutos silloinkin, kun jäädään suunnitellusti vanhuuseläkkeelle.
Tähän artikkeliin on haastateltu kahta jo eläkkeelle jäänyttä pitkän linjan kirkon työntekijää, joilla on neljänkymmen vuoden työura kirkon palveluksessa. He ovat rovastit Raija Korhonen Helsingistä ja Mikko Ojanen Lappeenrannasta.
Mikäli eläkkeelle jääminen on sinulle ajankohtaista pohdi mikä on tapasi ajatella asiasta: joudutko vai pääsetkö eläkkeelle?
Tarkista työeläkeotteesi
Uuteen elämänvaiheeseen kannattaa valmistautua. Kirkon henkilöstön eläkevakuuttaja Kevan verkkosivuilta löytyy monipuolinen valmistautumispaketti. Työnantajat ja erilaiset järjestöt järjestävät vertaisryhmiä eläkkeelle jääville ja juuri eläkkeelle jääneille.
”Vasta jäädessäni eläkkeelle havaitsin kuinka väsynyt olinkaan”
Korhonen neuvoo jokaista tarkistamaan oman eläkeotteensa jo vuotta
ennen aiottua eläkkeelle jäämistä. Korhoselta puuttui otteelta lyhyitä työsuhteita työuran alkupäästä, joista hänellä oli oikeus saada eläkettä. Kevan asiakaspalvelu hoiti Korhosen eläkeasiat kuntoon työtodistukset saatuaan.
Korhoselle tai Ojaselle ei kertynyt eläkettä alle 23 -vuotiaana tehdystä työstä. Molempien työurat ovat niin pitkiä, että eläkekertymien määrittely ja eläkelait ovat ehtineet muuttua moneen kertaan.
Täysin palvelleena eläkkeelle
– Oli helppo jäädä eläkkeelle, koska virkatyön palkanmaksu lakkaa automaattisesti, kun täyttää 68 vuotta, Mikko Ojanen sanoo.
– On tärkeä valmistautua myös henkisesti uuteen vaiheeseen ja käydä työyhteisössä ikään kuin eläkkeelle jäävän kehityskeskustelu niin esihenkilön kuin työtoverienkin kanssa. Tämä vähentää mahdollista katkeruutta ja ettei jää asioita hampaan koloon.
– Vaikka itse en käynyt eläkkeelle jäävän kurssia, niin pidän sitä tärkeänä osana valmistautumista, Ojanen sanoo.
Korhosella on on vuosikymmenien työura Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallisessa työssä. Tämän lisäksi hän toimi liki 12 vuotta JUKOn pääluottamusmiehenä.
– Osin sopimus- ja palkkajärjestelmien muutoksiin liittyi se, että olin töissä 68 vuotiaaksi saakka, Korhonen sanoo.
– Yhteisessä seurakuntatyössä tehtiin organisaatiomuutos vuotta ennen eläkkeelle jäämistäni. Minulle rakas, monia kokeiluhankkeita toteuttanut Yhteiskunta ja kulttuuritiimi hajotettiin ja tein viimeisen työvuoteni työtä ilman tiimiä ja työtovereita.
– Oli vielä pandemian ja etätöiden aikaa. Toki työtovereita minulla oli kentällä ja edunvalvonnassa, mutta oman tiimin, kotipesän, menettäminen oli suuri suru, Korhonen päättää.
Muutoksia elämäntapaan
On paljon isoja asioita, joita tulee huomioida tässä muutosvaiheessa. Eläke on pääsääntöisesti paljon pienempi kuin työtulot ovat olleet. Se vaatii kulujen ja omien elämäntapojenkin sopeuttamista. Eläkeaika tuo väistämättä muutoksia parisuhteeseen. Mikäli puolisot ovat samaan aikaan jäämässä eläkkeelle, niin tuon toisen ihmisen kanssa vietetään yhtäkkiä paljon enemmän yhdessä aikaa, kuin ehkä on vietetty koskaan aikaisemmin.
”Vaikka elämän suunnittelu useinkin on hyödytöntä, muutosvaiheisiin tämä ei päde. Omista ja monien muiden kokemuksista minulle on valjennut, että eläköityminen on suurempi elämänmuutos, kuin mihin useinkaan osataan varautua.”
– psykologi Sirpa Taskinen
Patina 3/2019
Raija Korhonen sanoo, että selektiivityössä aikuisten kanssa hengellisen työn työntekijä on usein töissä silloin, kun ystävät ja perhe ovat vapaalla.
– Omaan elämään olisi syytä ajoissa alkaa raivata tilaa, Korhonen pohtii.
Sekä Korhonen että Ojanen ovat edelleen hyvin aktiivisia ja molempien elämään kuuluu järjestötoiminta heitä kiinnostavissa järjestöissä. Molemmilla on enemmän aikaa olla yhdessä lastenlasten kanssa. Ojanen on eläkkeellä ollessaan tehnyt hyvin pienessä määrin keikkatöitä.
Korhonen nostaa esiin omasta kunnosta huolehtimisen tärkeyden erityisesti ikääntyessä. Se on saattanut työn imussa jäädä taka-alalle. Eläkkeellä ollessaan Korhonen on löytänyt useita ryhmiä ihan kodin läheltä. Hän mainitsee tärkeänä myös itsensä kuuntelun.
”Näkemys seurakuntalaisuudesta on muuttunut eläkevuosien aikana”
– Vasta jäädessäni eläkkeelle havaitsin kuinka väsynyt olinkaan. Siitä toipuminen vei ehkä vuodenpäivät, Korhonen huokaa.
Ojanen on syntymäsokea ja opaskoira pitää huolta päivittäisestä liikkumisesta. Lappeenrannan kaduilla opaskoira Ippu ja Mikko ovat edelleen tuttu näky.
Kenen asia, kun pitkään palvellut työntekijä jää eläkkeelle?
Mikko Ojasen eläkkeelle lähtöjuhlaa vietettiin Lappeenrannan kirkossa messun yhteydessä syyskuussa 2022. Samana syksynä hän täytti 68 vuotta, joka on hänen ikäluokkansa pappien viimeinen eroamisikä virkatehtävistä. Lähtöjuhla oli Ojaselle tärkeä tapahtuma, jossa kohdattiin erilaisten ihmisten kanssa vielä kerran virallisesti, sillä olihan hänellä takanaan lähes 43 vuoden ura lappeenrantalaisten pappina. Tilaisuus oli siirtymä- ja kohtaamisriitti.
Raija Korhonen jäi eläkkeelle koronasyksynä 2021. Hän oli tuolloin työskennellyt yli 40 vuotta Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn pappina. Korona-rajoitukset vaikuttivat lähtökahvien järjestelyihin. Korhoselle oli erittäin tärkeää hyvästellä ja kiittää yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä, heitä, joiden kanssa hän oli vuosikymmeniä tehnyt yhteistyötä eri työrooleistaan käsin.
Kuva: Pirkko-Liisa Ojanen.
Vaikka tässä korostetaan lähtöjuhlien tärkeyttä, niin on heitä, jotka eivät halua huomiota tässä tilanteessa, vaan haluavat lähteä eläkkeelle hiljaisesti ja huomioitta. Tätä tulisi myös kunnioittaa, vaikka lähtöjuhlat työyhteisössä olisivat pääsääntö.
– Olisi tärkeätä, ettei kukaan lähtisi uhmaa, katkeruutta tai marttyyriutta tuntien, Ojanen sanoo.
Muistoja työelämästä
– Kun se on parasta ollut, niin on se hirveää kiirettä, toteaa Ojanen. Hän muistelee kiireisiä pääsiäisen ja joulun aikoja 1980 luvulla. Mikko on ollut koko työuransa isossa seurakunnassa töissä.
– Kun ukko vanhenee ikä tuo mukanaan hiljaista tietoa, mukavuuden- ja elämänhalua, Ojanen jatkaa pilke silmäkulmassa.
Raija Korhonen kertoo, että kiinnostavaa ja monipuolista työtä sisältävä työura erilaisten ihmisten kanssa on ollut voimavara myös eläkkeellä.
– Hyviä muistoja jäi myös edunvalvontatyöstä, Korhonen sanoo.
Työroolista ei ole aina helppo siirtyä seurakuntalaiseksi
Mikko Ojanen oli kiirastorstaina 2025 iltakirkossa ja kertoo tunnelmistaan:
– 10 sekuntia mietin, pitäisikö kollegoja mennä auttamaan, mutta en mennyt.
– Kun työhöni ei tullut seuraajaa, niin vuoden päivät entiset yhteistyökumppanit, lähinnä kentän verkostot, pyysivät, että olisin jatkanut heidän kanssaan toimintaa, siis vapaaehtoisena entistä työtäni. Seurakunnan edustajaa kaivattiin moneen mukaan, Korhonen kertoo.
Näkemys seurakuntalaisuudesta on muuttunut eläkevuosien aikana, Mikko Ojanen kertoo. Tästä Ojasella olisi enemmänkin asiaa kirjoittaa ja puhua. Ojanen toimi työurallaan myös alueensa seurakuntalehden päätoimittajana.
Sekä Ojanen että Korhonen kertovat, että seurakuntalaisuus näyttäytyy ihan erilaisena kun ei ole itse enää kirkossa töissä. Työntekijöiden rooli on melko vahva.
