Kirkon nuorisotyönohjaajien ajatuksia kouluyhteistyöstä

Teksti Satu Harjula

Olen ollut nuorisotyönohjaajana Jyväskylän seurakunnassa 19 vuotta. Minua on aina kiinnostanut kouluyhteistyö ja sen kehittäminen. Kouluyhteistyö on ollut suuressa muutoksessa työurani aikana. Minua tutkijana kiinnostaakin, miten lapsen ja nuoren uskonnonvapaus toteutuu kouluissa ja minkälaisena nuorisotyönohjaaja kokee oman roolinsa kouluyhteistyössä.

Opiskelin Diakissa sosionomi YAMK-tutkintoa ja tein opinnäytetyönäni tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli muun muassa saada tietoa, minkälaista yhteistyötä Lapuan hiippakunnan alueella työskentelevät kirkon nuorisotyönohjaajat tekevät koulujen kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa sellaista tietoa, jonka avulla on mahdollista kehittää kouluyhteistyötä ja katsomusosaamista Lapuan hiippakunnan alueella. Tutkimukseen osallistui kahdeksan kirkon nuorisotyönohjaajaa.

Nuorisotyönohjaajien asiantuntemukselle on kysyntää

Tutkimuksen mukaan nuorisotyönohjaajat toimivat kouluilla turvallisen aikuisen roolissa ja kasvattajina koulun henkilökunnan rinnalla. Koulut olivat huomanneet resurssin, jonka seurakunta mahdollistaa kouluyhteistyön kautta. Nuorisotyönohjaajien koulutustausta ja asiantuntijuus ei kuitenkaan ollut kaikilla rehtoreilla tiedossa. Haastateltavien kommenteista oli löydettävissä paljon epävarmuutta ja epätietoisuutta omista katsomusosaamisen taidoista. Miten kertoa koululaisille omasta uskonnostaan ja uskostaan neutraalisti?

Ovatko nuorisotyönohjaajat liian vaatimattomia omasta työstään vai miksi nuorisotyö ei näy julkisessa keskustelussa? Kuinka moni oppilaan huoltaja, koulun opettaja, rehtori tai edes seurakunnan luottamushenkilö tietää nuorisotyönohjaajan asiantuntijuudesta?

Nuorisotyönohjaajat kaipasivat kasvatuksen asiantuntijuuteensa lisää näkyvyyttä ja sen esille tuomista. Haastateltavien mukaan koulut arvostavat nuorisotyönohjaajien kasvatuksellista työotetta ja nuorisotyönohjaajan työpanos koulun käytävillä nähtiin arvokkaana. Haastateltavat kuvasivat kouluyhteistyötä kasvatuksen korimallin kautta. Korimalli koettiin toimivaksi, koska sen avulla nuorisotyönohjaajan on helppo avata koulun henkilökunnalle yhteistyön sisältöä. Kaupungin ja seurakunnan välinen yhteistyösopimus oli helpottanut yhteistyön tekemistä. Ongelmia koettiin kuitenkin muun muassa siinä, että sopimuksen sisältö oli epäselvä ja sitä voitiin tulkita useammalla tavalla.

Nuorisotyönohjaajat toivoivat kouluille enemmän positiivista uskonnonvapautta eli kolmannen korin uskonnollisia tilaisuuksia. Nuorisotyönohjaajat toivoivat, että he saisivat kouluyhteistyössä olla rohkeasti hengellisiä, mutta silti vahvasti kasvatuksen ammattilaisia. Haastateltavat olivat myös väsyneitä yhteiskunnalliseen kouluyhteistyöstä käytävään keskusteluun, joka on usein negatiivista. He kaipasivat enemmän positiivista julkisuutta koulun ja seurakunnan välisestä yhteistyöstä.

Yhteistyösopimuksen on oltava sisällöltään selkeä

Kaupungin ja seurakunnan välisen sopimuksen valmistelussa tulisi kiinnittää huomiota, että se olisi tarpeeksi selkeä. Sopimuksen perusteella sekä seurakunnan että koulun tulisi pystyä määrittelemään onko tilaisuus tunnustuksellista vai tunnustuksetonta. Hyvin valmisteltu yhteistyösopimus liitteineen ei toimi, jos siitä ei kouluilla ole tietoa. Yhteistyöstä tulisikin käydä jatkuvaa keskustelua koulujen kanssa, jotta opettajat olisivat tietoisia seurakunnan ja kaupungin välisestä yhteistyöstä. Myös koulujen rehtoreihin kanssa tulisi olla rohkeammin yhteydessä ja muistuttaa yhteistyösopimuksesta ja sen sisällöstä. Koulu arvostaa yhteistyössä luottamusta ja sitä, että sovituista säännöistä pidetään kiinni, joten kaikki kouluyhteistyötä tekevät seurakunnan työntekijät tulisi kouluttaa yhteistyön pelisääntöihin ja huolehtia, että kaikki pitävät sovituista säännöistä kiinni.

Kirkon nuorisotyönohjaaja joutuu tasapainoilemaan koulumaailmassa kahden roolin välillä. Toisaalta häneltä odotetaan kristillisen kasvattajan roolia, mutta toisaalta myös turvallisena aikuisena lasten ja nuorten rinnalla kulkemista.

Suurin osa nuoristyönohjaajista on ammattikorkeakoulun käyneitä kasvatuksen ammattilaisia. Työelämässä on paljon jo useamman vuosikymmenen työkokemuksen omaavia nuorisotyönohjaajia, joilta löytyy vahva osaaminen esimerkiksi ryhmien vetämiseen ja tunne- ja kaveritaitotuntien ohjaamiseen. Ovatko nuorisotyönohjaajat liian vaatimattomia omasta työstään vai miksi nuorisotyö ei näy julkisessa keskustelussa? Kuinka moni oppilaan huoltaja, koulun opettaja, rehtori tai edes seurakunnan luottamushenkilö tietää nuorisotyönohjaajan asiantuntijuudesta? Kirkon nuorisotyönohjaajien vahva osaaminen kristillisessä kasvatuksessa, mutta myös kasvatuksen ammattilaisena tulisi tuoda paremmin esille sekä seurakunnan sisäisessä tiedottamisessa, että yhteistyökumppaneiden parissa.

Nuorisotyönohjaajien tulisi olla ylpeitä omasta ammattitaidostaan. Myös niistä taidoista, joita kertyy erilaisten ryhmien vetämisestä ja nuorten kohtaamisista. Nuorisotyönohjaajien tulisi olla ylpeästi ja rohkeasti hengellisiä, koska se on nimenomaan kirkon nuorisotyön vahvuus. Kirkon nuorisotyönohjaaja joutuu tasapainoilemaan koulumaailmassa kahden roolin välillä. Toisaalta häneltä odotetaan kristillisen kasvattajan roolia, mutta toisaalta myös turvallisena aikuisena lasten ja nuorten rinnalla kulkemista. Nuorisotyönohjaajalta vaaditaan siis vahvaa ammatillista osaamista näiden roolien ylläpitämisessä. 

Koulu arvostaa yhteistyössä luottamusta ja sitä, että sovituista säännöistä pidetään kiinni

Kirkon sisältöjen termistöä tulkattava opetussuunnitelman kielelle

Katsomusosaaminen liitetään sanana edelleen vahvasti varhaiskasvatukseen, mutta kouluyhteistyössä ei ole termiä katsomusyhteistyölle. Koulun kannalta helpointa olisi, että kirkko ottaisi käyttöön koulujen opetussuunnitelmassa käytettyjä sanoja. Tässä tarvitaan varmasti keskustelua sekä kirkon että opetushallituksen kanssa. Osaamista nuorisotyöstä löytyy, mutta siitä tulisi myös rohkeasti kertoa koulujen rehtoreille ja erityisesti huoltajille. Kuten eräs haastateltava kuvasi, vanhemmat eivät välttämättä edes tiedä, mitä kaikkea katsomuskasvatuksen sisälle kuuluu.

Kouluyhteistyön nähtiin jatkuvan tulevaisuudessakin. Nuorisotyönohjaajia tulisikin kannustaa vierailemaan opettajanhuoneessa ja yhteistyösopimusta tulisi aktiivisesti tarjota opettajille, jotta seurakunta olisi edelleen pidetty yhteistyökumppani kouluilla.

Marja Laine (Nuorisobarometri 2023) kuvaa artikkelissaan, että nuoria huolestuttaa tutkimuksen mukaan uskontojen väliset konfliktit ja rasismi. Aikuiset sen sijaan ovat huolissaan Suvivirrestä ja uskonnollisuudesta koulussa. Olisikin erittäin mielenkiintoista tutkia lasten ja nuorten mielipidettä nuorisotyönohjaajan roolista kouluilla. Minkälaisena oppilaat näkevät nuorisotyönohjaajan roolin kouluilla ja häiritseekö heitä kirkon näkyminen koulun arjessa?

Lähteet:

Tomi Kiilakoski (toim.) Katsomusaiheita. Nuorisobarometri 2023

Opinnäytetyöni 3 minuutin julkistamisvideo löytyy täältä: https://youtu.be/ezJpfTKcKkU?si=0SOfP-jRAUzLgQyz

Opinnäytetyöni on kokonaisuudessaan luettavissa täältä: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504207015