”Silmät ja korvat auki, jos hätää on näkyvissä” – Diakoniarahastosta voi hakea ja saada taloudellista apua

Teksti Eliisa Ala-Kuusisto kuva Helena Tuominen

Kirkkohallituksen asiantuntijana työskentelevä Anita Salonen on nähnyt vuosien aikana monia hakemuksia, joista näkyy suuri hätä ja pelko siitä, ettei selviä. 

Vuodesta 2019 lähtien Kirkkohallituksessa työskennelleen Salosen yhtenä työtehtävänä on valmistella avustushakemuksia Kirkon diakoniarahaston hallitukselle, joka kokoontuu kymmenen kertaa vuodessa.

Vuosittain käsitellään noin 800 hakemusta, joissa haetaan avustuksia 1,6 miljoonan euron edestä. Avustuksia myönnetään vuosittain noin miljoonalla eurolla.  

Kirkon diakoniarahaston kautta haettavien avustusten tarkoituksena on auttaa vaikean ja kriisiytyneen taloudellisen avun yli. Avustukset haetaan oman asuinpaikan seurakunnan kautta. Sen jälkeen avustuksen saajan on tarkoitus selvitä eteenpäin omin voimin tai yhteiskunnan antaman avun turvin ja diakoniatyön tukemana. 

Salosen mukaan avustuksista on havaittavissa asumisen kustannusten nousu. 

–  Vuokrat, sähkö, jätemaksut, vesi ja kotiin liittyvät hankinnat ovat monelle tuoneet maksuvaikeuksia kohonneiden elinkustannusten takia. Myös kotiin kohdistuvat katastrofit kuten sisäilmaongelmat ja tulipalot tuovat lisäharmia ja -menoja talouteen ja arkeen. 

Sen sijaan terveyteen ja sairauteen liittyviin avustustarpeisiin myönnetään tällä hetkellä vähemmän avustuksia, koska sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaki on tullut tutummaksi. Salonen kertoo, että laki pyrkii varmistamaan, että julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kohtuuhintaisia ja kaikkien saatavilla, joten niihin tarpeisiin liittyvistä menoista hyvinvointialueiden pitäisi huolehtia. 

Diakoniarahaston avustukset eivät korvaa seurakunnan diakoniatyön antamaa apua, vaan ovat lisätukea sille, Salonen lisää. 

Taustalla on sairastumisia, sairauslomia, lyhyitä työllistymisiä ja työttömyyttä.

Elinkustannusten nousu vaikeuttaa yksin asuvien arkea

Kirkon diakoniarahasto tekee yhteistyötä Tukikummit Säätiön kanssa. Siinä yhdistyvät lasten ja nuorten auttaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. 

– Avustuksia myönnetään sellaisiin kustannuksiin, joihin apua ei ole saatu ja saada muualta. Etusijalla ovat yhden vanhemman perheessä olevat lapset ja nuoret. Myös katsotaan perheen kokonaistilanteeseen vaikuttavat asiat, kuten perheväkivalta, ero, työttömyys, koulukiusaaminen ja päihdeongelma. 

Salosen mukaan tukikummiavustukset ovat aina kertaluonteisia ja perhekohtaisia.

Elinkustannusten nousu vaikuttaa yksin asuvien arkeen, koska yhden henkilön taloudessa jouston mahdollisuudet ovat pienet – rahaa tulee vain yhdelle. Perheelliset puolestaan saavat enemmän tuloja, mukaan lukien lapsilisät, ja tulot jakautuvat kuukaudessa useammalle päivälle. Tulot myös jaksottuvat kuukaudelle selkeämmin. 

Avustusten hakijoissa on kuitenkin kaiken ikäisiä.  

– 74 prosenttia on nuoria aikuisia ja työikäisiä. Taustalla on sairastumisia, sairauslomia, lyhyitä työllistymisiä ja työttömyyttä. Jonkin verran hakijoissa on myös pientä eläkettä saavia ikäihmisiä.  

Salonen muistuttaa, että talouden hallinta on vaikeaa, jos rahaa ei ole. Pienituloiselle se on mahdoton tehtävä. 

Salonen kertoo, että kaikkia ei voida auttaa. 

– Myös hylkääviä päätöksiä tehdään. Etenkin silloin, jos kokonaistilannetta ei pystytä korjaamaan ja taloudellinen tilanne on seuraavassa kuussa samanlainen, eli jos näyttää siltä, että pitkäaikainen muutos ei ole mahdollinen.

Avustuksen myöntämiseen vaikuttaa myös se, jos näyttää siltä, että hakijalla on realisoitavaa omaisuutta. 

Diakoniarahaston hakemuksen voi tehdä myös kuka tahansa seurakunnan työntekijä.

Taloushuolet kuormittavat koko perhekuntaa

Myönnettävät avustukset ovat yleensä noin 1 500–2 000 euroa. Kokonaistilanteen korjaantuminen on avustuksessa ratkaisevaa, joten tarkkoja rajoja avustussummille ja -kohteille ei ole asetettu. Isommissa ongelmissa pyritään siihen, että myös hyvinvointialueet, seurakunnat ja järjestöt sekä hakija itse ovat mukana tilanteen ratkaisemisessa. 

Salonen tuntee usein surua siitä, että monilla ihmisillä on pitkittyneitä talousvaikeuksia. Uudet velvoitteet tuntuvat kohtuuttomilta, ja siksi on myös pelkoa siitä, miten ihmiset kestävät henkisesti kaiken. Monen ajatukset pyörivät rahahuolien ympärillä, ja se kuormittaa koko perhekuntaa. 

Salonen on havainnut, että diakoniatyöntekijöillä on asiantuntijuutta taloudellisessa auttamisessa ja erityisesti neuvonnassa, palveluohjaamisessa ja yhteistyön tekemisessä muiden toimijoiden kanssa.  

– Päällimmäisin tunne on arvostus diakoniatyöntekijöitä kohtaan, jotka kohtaavat ja kuuntelevat todella vaikeissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. 

Diakoniarahaston hakemuksen voi tehdä myös kuka tahansa seurakunnan työntekijä. Diakoniatyöntekijällä on kuitenkin kokonaiskäsitys seurakunnan kautta tapahtuvasta avustustoiminnasta, joten usein diakoniatyöntekijä tekee avustushakemuksen. Asiakas itse ei voi tehdä hakemusta.  

Salonen rohkaisee seurakunnan työntekijöitä yhteistyöhön eri työntekijäryhmien kanssa ja kulkemaan silmät ja korvat auki, jos hätää on näkyvissä 

– Joskus esimerkiksi nuorisotyöntekijä huomaa nuoren tarvitsevan apua. Silloin on tärkeää olla tietoinen Kirkon diakoniarahaston käytänteistä ja avustamisen mahdollisuuksista vaikkapa juuri Tukikummit Säätiön kautta.