Seurakuntarajat ovat häilyviä – ”Nuorisotyö antoi mallia tulevalle seurakuntaliitokselle”
Outokummun ja Polvijärven seurakunnat aloittivat nuorisotyössä yhteistyön jo ennen varsinaista seurakuntaliitosta. Toimintojen ja seurakuntien yhdistymisen myötä nuoria on ollut toiminnassa mukana enemmän – enemmän kuin kahdessa seurakunnassa aiemmin yhteensä.
Teksti Juhana Unkuri kuvat Jussi Herrasen kotialbumi
Outokummun ja Polvijärven seurakunnat yhdistyivät vuoden 2024 alussa, mutta nuorisotyö aurasi väylää edeltä – yhteistyö alkoi jo nelisen vuotta aiemmin. Ensin sitä tehtiin isoskoulutuksessa, yhteisiä rippikouluja alettiin pitää vuonna 2022 ja vuotta myöhemmin yhteistyö laajeni varhaisnuorten leireihin.
– Käytännössä nuorisotyössä yhteistyö aloitettiin jo hyvän aikaa ennen kuin virallisempi yhdistymisen suunnittelu alkoi. Voisi sanoa, että nuorisotyö antoi mallia tulevalle seurakuntaliitokselle. Siinä tuli näytetyksi, miten seurakuntarajat ovat häilyviä ja yhteistyö on mahdollista, Polvijärvellä työskentelevä nuorisotyönohjaaja Jussi Herranen pohtii.
Herrasen mukaan ennen yhteistyön aloittamista resurssien kanssa oli enemmän haasteita. Ennestään Outokummun seurakunnalla oli nuorisotyön pappi sekä nuorisotyönohjaaja, ja Polvijärvellä vain nuorisotyönohjaaja.
– Erityisesti leirien pitäminen on pienillä työntekijämäärillä haastavaa. Nuorisotyön resurssit ovat pysyneet meillä henkilöstömäärän osalta samoina, mutta yhteistyön myötä moni asia on helpottunut. Nyt on kätevää linjata, miten eri työt jakautuvat: kuka ottaa esimerkiksi opetusvastuun ja kuka on leirin turvallisuusvastaava.
Herranen toteaa, että nuorisotyöntekijöiden ystävyys, yhteistyö ja avunanto on sujunut vaivattomasti ja luontevasti, vaikka matkan varrella on tapahtunut henkilöstövaihdoksia.
Outokummun ja Polvijärven seurakuntien varsinaisen yhdistymisen myötä laskutusasioiden hoitaminen tuli helpommaksi ja paperityön määrä väheni. Ennen yhdistymistä päänvaivaa aiheutti esimerkiksi leirimaksujen ja isospalkkioiden jakautuminen seurakuntien välillä.
– Kirkko on parhaimmillaan tai pahimmillaan sangen byrokraattinen ja monimutkainen koneisto.
Tämä kertoo kai osaltaan myös siitä, että me nuorisotyöntekijät olemme tehneet jotain oikein.
Palautteessa korostuu ilo uusien ystävien saamisesta
Herranen kokee Outokummun ja Polvijärven yhteisten tapahtumien ja toimintojen järjestämisen luontevaksi.
– Niin yhteiset isosleirit, nuorten leirit kuin retket ovat olennainen osa nuorisotyön toimintaa. Jo ennen meidän seurakuntiemme virallisempaa yhdistymistä nuoret saivat hakea molempien seurakuntien rippileireille ja lastenleireille isoseksi.
Toimintojen ja seurakuntien yhdistymisen myötä nuoria on ollut toiminnassa mukana enemmän – enemmän kuin kahdessa seurakunnassa aiemmin yhteensä.
Herranen kertoo, että esimerkiksi isosleireille osallistuvien lukumäärä on huidellut parhaimmillaan 40 nuoren paikkeilla.
– Tämä kertoo kai osaltaan myös siitä, että me nuorisotyöntekijät olemme tehneet jotain oikein.
Herranen ja kumppanit kysyvät nuorilta vuosittain palautetta seurakunnan toiminnasta. Palautteessa on korostunut ilo uusien ystävien saamisesta sekä siitä, että on löytynyt yhteisö, jossa itsensä tuntee osalliseksi ja hyväksytyksi.
Nuoret ovat sanoneet, että ilman yhteistä nuorisotyötä he eivät olisi luultavasti ikinä tutustuneet naapuripaikkakunnan väkeen. Pienellä paikkakunnalla saattaa helposti jäädä myös yksin, jos oikeita porukoita ei löydy.
Oman haasteensa tuo se, että Outokummun ja Polvijärven välimatka on runsaat 20 kilometriä, eikä niiden välillä ole julkista liikennettä.
– Kun järjestämme nuorten tapahtumia jommalla kummalla paikkakunnalla, joudumme kuljettamaan osaa nuorista takseilla ja busseilla. Tämä tuo nuorisotyölle ylimääräisiä kuluja, mikä joudutaan ottamaan huomioon budjettia laatiessa.
Lisäksi haastetta tuo riittävän isojen, hyvällä sijainnilla olevien leirikeskusten löytäminen – kummallakaan paikkakunnalla ei ole enää omaa leirikeskusta.
Herrasen mukaan seurakuntien yhdistyessä lähinnä jotkut aikuiset seurakuntalaiset olivat huolissaan, supistuuko oman pienemmän paikkakunnan kirkollinen toiminta tai katoaako se kokonaan.
– Nuo huolet osoittautuivat kuitenkin katteettomiksi.
Kotipaikkarakkauden ja -ylpeyden myötä jotkut seurakuntalaiset saattavat pohtia liitosten yhteydessä, mikä seurakunnan pääkirkko tulee olemaan, ja mikä seurakunnan nimeksi tulee.
– Keskustelimme nuorten kanssa myös uuden seurakunnan nimestä, olisiko se ehkä Outopolven tai Polvikummun seurakunta. Toisaalta Olvijärven seurakunta olisi varmasti mahdollistanut synergiaetuja yritysmaailman kanssa.
Työ on vierellä kulkemista, mutta myös oppimista
Herranen oli aikoinaan mukana Kuopion Kallaveden seurakunnan nuorten toiminnassa. Sittemmin hän aloitti teologian opinnot.
– Joskus sanoin teologisen luennoilla opiskelutovereilleni, etten ehkä haluakaan kirkon töihin. On kuitenkin niin, että Jumalalla on omat suunnitelmansa.
Takavuosina Herranen toimi kesäteologina eri puolilla Suomea, jolloin hänelle kertyi kokemusta erityisesti rippikoulutyöstä. Outokummun seurakunnassa hän oli niin kesäteologina kuin kausityöntekijänä. Lasten- ja nuortenleirien lisäksi hänelle kertyi satunnaisia saarnakeikkoja.
Polvijärven seurakunnan nuorisotyönohjaajana Herranen aloitti tammikuussa 2022.
– Vanhan sanonnan mukaanhan lapsi on terve, kun se leikkii, ja kun ei osaa lopettaa, siitä tulee kirkon nuorisotyöntekijä.
Hän toteaa seurakunnan nuorisotyön olevan kutsumustyötä. Työajattomuuden ja leirityön korostumisen myötä työ tuo välillä omat aikataululliset haasteensa perhearjen keskelle.
– Olen kuitenkin siunattu ja kiitollinen, että saan tehdä oman alani hommia. Kristillisessä kasvatustyössä koen olevani oikeassa paikassa. Saan olla vierellä kulkija ja pohtia uskonasioita yhdessä nuorten kanssa, ja oppia samalla heiltä jotain.
Herrasen kokemuksen mukaan nuorisotyössä tuntuu olevan aina jotain kehitettävää ja muutettavaa, mutta samalla pitää säilyttää jotain tuttua ja turvallista.
– Herakleitosta mukaillen: et voi astua samaan muutoksen kahdesti.
Jussi Herrasen vinkit seurakuntaliitoksen kohtaamiseen:
Kommunikaatio ja tarvittaessa tutustuminen on tärkeää. Istukaa yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan.
Kertokaa, mitä teidän seurakunnassanne on ollut tapana tehdä ja neuvotelkaa, miten toiminta järjestetään yhdistymisen myötä.
On hyvä tarkastella, miten työmäärä jakautuu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti.
Miettikää, mitä toimintaa milläkin paikkakunnalla järjestetään.
On hyvä tehdä inventaario kaikesta tavarasta ja laitteista, mitä teiltä löytyy, myös turhien hankintojen välttämiseksi.
Kannattaa kirjata ylös, kuka on lainannut mitäkin tavaraa, sillä materia on todellakin katoavaista.
Keskustelkaa, miten aiotte yhdessä toteuttaa isos- ja kerhonohjaajakoulutuksen.
Pohtikaa, miten nuorten vaikuttajaryhmä pääsee toimimaan seurakunnassa, ja kuinka nuorten ääni otetaan huomioon uuden seurakunnan päätöksenteossa. Kannattaa myös kartoittaa, tuovatko maantieteelliset etäisyydet haasteita nuorten kokouksiin osallistumiselle.
