Vastuullinen sijoittaminen, yhteisvastuu ja vastuu yhteisöstä

Teksti Joanna Töyräänvuori

Ammattiyhdistysliike on taistellut tuulimyllyjä vastaan jo pitkään ja talouden osalta monet edunvalvontajärjestöt ovat viime vuosina joutuneet lukemaan madonlukuja. Jäsenmäärät laskevat miltei kautta linjan, mikä on luonnollisesti johtanut myös jäsenmaksutuottojen vähenemiseen. Useille ammattiyhdistyksille on kuitenkin historian saatossa kertynyt varallisuutta, jota yritetään kartuttaa sijoittamalla sitä rahoitusmarkkinoilla oleviin kohteisiin sen sijaan, että jäseniltä kerättyjen jäsenmaksujen annettaisiin ”maata tilillä turhanpanttina” – ja tähän kannustavat myös ne pankit, joiden tileillä järjestöt varallisuuttaan säilyttävät. Yhteisiä varoja sijoitettaessa rahoitusvälineitä ostetaan, pidetään hallussa ja myydään rahoitusmarkkinoilla tarkoituksena tehdä voittoa – tähtäimessä on varojen kartuttaminen. Koska sijoitettavana on yhteinen varallisuus, ei ole lainkaan yhdentekevää, kuinka varallisuutta kartutetaan, sillä loppupeleissä olemme kaikki vastuussa siitä, mitä yhteisillä varoillamme tehdään ja mihin niitä käytetään. Käytännössä indeksirahastoihin sijoittamalla todennäköisesti sijoittaa eettisesti kestämättömiin kohteisiin.

Yksinkertaistetusti tukemalla pahantekoa voimme tehdä hyvää ja tukemalla hyväntekoa voimme vaikeuttaa omaa kykyämme tehdä hyvää

Erään sanonnan mukaan eettinen kuluttaminen on mahdotonta kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelmässä, vaikka reilun kaupan tuotteiden ja ympäristötietoisen matkustamisen kaltaiset eettisen kuluttamisen ilmentymät ovatkin ainakin osaltaan yrityksiä osoittaa päinvastaista. Kysymys siitä, onko eettinen sijoittaminen mahdollista rahoitusmarkkinoilla, jotka tahkoavat teknologiateollisuuden rinnalla suurimmat voittonsa sotateollisuuden (josta on viime aikoina alettu käyttää eufemismia ”puolustusteollisuus”) ja fossiilisten polttoaineiden kulutukseen erikoistuvien firmojen osakkeiden kaupoista, on toinen kinkkinen pulma – ja usein sellainen, mitä emme välttämättä edes halua tarkastella kovin yksityiskohtaisesti. BloombergNEF:n mukaan fossiilisten polttoaineiden tuotot ovat kaksinkertaiset puhtaan energian osakkeisiin nähden ja asevalmistajat sekä muut sotateollisuutta tukevat firmat käärivät rahaa paitsi aktiivisista kriisipesäkkeistä ympäri maailman, myös puolustusmenojaan lisäävien valtioiden paisuvista budjeteista. Esimerkiksi Nato-maat ovat sitoutuneet investoimaan viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihin, mikä ei ole ihan mitätön summa.

Kärjistetysti kysymys on siitä, että haluammeko sijoittaa yhteistä varallisuutta eettisesti kestäviin kohteisiin, joiden tuotto saattaa olla vähäisempää, vaiko eettisesti arveluttaviin kohteisiin, joiden tuotto on usein taattua ja jota kertyy sitä enemmän, mitä enemmän maailman eri kolkissa soditaan ja mitä enemmän tuhoamme ainutkertaisen planeettamme luontoa. Pörssilistatut asevalmistajat ovat osaltaan vastuussa myös sodissa syntyneiden siviiliuhrien syntymisestä, ympäristö ja infrastruktuurituhoista puhumattakaan. Nämä alat kuitenkin houkuttelevat sijoittajia, koska jatkuvat ja jopa lisääntyvät geopoliittiset jännitteet, globaalissa mittakaavassa kasvavat puolustusbudjetit ja teknologinen kehitys tekevät niistä vakaita ja pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksia tarjoavia sijoituskohteita. Yksinkertaistetusti tukemalla pahantekoa voimme tehdä hyvää ja tukemalla hyväntekoa voimme vaikeuttaa omaa kykyämme tehdä hyvää.

Yhteisen varallisuuden sijoittamisessa joudumme tekemään päätöksiä, joilla on ihan oikeita vaikutuksia reaalimaailmassa

Kysymys itsessään ei kuitenkaan ole helppo eikä yksinkertainen, sillä ammattiliittojen jäsenmaksujen sijoitustuotot menevät yhteiseen toimintaan ja ammattiliitot tarvitsevat varallisuutta perustoimintansa säilyttämiseen. Ammattiliittojen tarkoitus on tuoda yksittäisten toimijoiden resurssit yhteen, jotta yhdessä toimimalla ja yhteisellä rintamalla voitaisiin saada aikaiseksi joitain, mihin yksinäinen työntekijä ei koskaan pystyisi itsekseen. Yhden ammattiliiton yksittäisen jäsenen jäsenmaksu ei yksinään riitä juuri mihinkään mutta maksujen kerääminen yhteen pottiin tuottaakin jo summan, jolla pystyy vaikuttamaan. Mitä isommasta potista on kyse, sitä enemmän joudumme pohtimaan sitä, mihin varallisuutta kannattaa sijoittaa, koska sillä on oikeasti merkitystä, mihin yhteisöt varallisuuttaan syytävät. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta eli HYY on ollut viime aikoina tapetilla johtuen sijoitustoimintansa ongelmista, jossa hyvää tarkoittavat suunnitelmat – alkuperäinen tarkoitus oli vapauttaa jäsenet jäsenmaksusta sijoitustoiminnan tuotoilla – epäonnistuivat ja jossa lasku tulee viimekädessä jäsenistön maksettavaksi jäsenmaksujen korotuksen muodossa – ja kyseessä oli kuitenkin ”vain” kiinteistöbisnes.

Teologit voisivat myös itse ottaa isompaa roolia vastuulliseen sijoittamiseen liittyvissä keskusteluissa

 ”War – What is it good for?” eli mitä hyvää seuraa sodasta, kysyi Edwin Starr tunnetussa hittisinglessään vuodelta 1970. Miltei vuosikymmentä aiemmin Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower oli jäähyväispuheessaan varoittanut, että vaikka sota olisikin hyväksi liiketoiminnalle ei se ole hyväksi demokratiakehitykselle. Yhteisen varallisuuden sijoittamisessa joudumme tekemään päätöksiä, joilla on ihan oikeita vaikutuksia reaalimaailmassa, jossa saatamme tietämättämme ja tahtomattamme päätyä tukemaan yrityksiä, jotka aiheuttavat maailmassa ihan aitoa kärsimystä ja jossa sijoitustoiminnan tuotot saatetaan kirjaimellisesti kaapia ihmisten selkänahoista – puhumattakaan generatiiviseen tekoälyyn liittyvän sijoituskuplan kasvavasta energiatarpeesta ja ympäristövaikutuksista. Eri yritysten vastuullisuutta mitataan ESG (lyhenne on johdettu sanoista Environment, Social & Governance eli ympäristö-, sosiaaliset ja hallintotekijät) -pisteluvulla, joka on sijoittajien itse luoma taksonomia, jolla sijoittamisen vastuullisuutta on tarkoitus sekä mitata että ohjata. Sijoittajia kehotetaan sijoittamaan korkean ESG-luvun yrityksiin ja salkkuihin, joissa on tällaisia yrityksiä, vaikka tosiasialliset tuotot eivät välttämättä seuraa projektiokäyriä. Väitetään, että vastuullinen sijoittaminen itseasiassa johtaisi parempiin sijoitustuottoihin, mutta Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen on esittänyt trendin kääntyneen viimeisen kolmen vuoden aikana ja että asevalmistajat ovat palanneet sijoituslistoille.

Ammattiliiton jäsenen ei kuitenkaan tarvitse olla rahoitusalan ammattilainen ilmaistakseen, mihin suuntaan tahtoisi yhteistä laivaa ohjata.

Teologeilla on usein yleissivistäväksi kehuttu koulutus, joka osittain soveltuu eettisten pulmien ratkomiseen. Vaikka Suomen teologiliiton jäsenten urapolut vievätkin useisiin erilaisiin suuntiin, on teologin peruskoulutus kuitenkin sellainen, joka antaa eväät pohtia oikean ja väärän, hyvän ja pahan, eettisen ja epäeettisen, moraalisen ja moraalittoman kaltaisten termien merkityksiä ja sisältöjä. Teologeissa on näkymätön resurssi, jota yritykset voisivat halutessaan käyttää edellä mainittujen kysymysten ratkomiseen tai edes pohtimiseen. Teologit voisivat myös itse ottaa isompaa roolia vastuulliseen sijoittamiseen liittyvissä keskusteluissa, koska ESG-kysymyksiä eivät yrityksissä tai yhteisöissä ratko eetikot tai moraalifilosofit vaan ekonomit ja liikemiehet. Teologin koulutuksen saaneilla ihmisillä voisi kuvitella olevan paljonkin annettavaa vastuullisesta sijoittamisesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Käytännössä päätöksiä siitä, miten yhteisvastuullisten järjestöjen varat sijoitetaan tekevät maallikot rahoitusalan ammattilaisten kehotuksiin ja suosituksiin perustuen, eikä asiaan vihkiytymättömiltä voida odottaa ammattilaisen ymmärrystä aiheesta. Ammattiliiton jäsenen ei kuitenkaan tarvitse olla rahoitusalan ammattilainen ilmaistakseen, mihin suuntaan tahtoisi yhteistä laivaa ohjata. Vaikka suomalaisten edunvalvontajärjestöjen sijoitusvarallisuus olisikin vain pisara valtameressä on se kuitenkin juuri se pisara, mihin pystymme omalla toiminnallamme ja valinnoillamme vaikuttamaan.

Kirjoittaja on Suomen Teologiliiton varapuheenjohtaja. Kirjoitus kuuluu AKI-liittojen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n puheenjohtajiston blogisarjaan.