Aavan meren tuolla puolen on Ruotsi, jossa palvelee useampikin Suomessa alun perin työskennellyt pappi – yksi heistä on Noora Tikkala

Teksti Johan Savola kuvat Johan Savola

Tapaamme Noora Tikkalan kanssa perinteisen ruotsalaisen lounaan – köttbullar och potatismus – merkeissä Tukholman vanhassa kaupungissa.

Tikkala on Rovaniemeltä kotoisin oleva pappi, joka valmistui teologian maisteriksi vuonna 2014. Hänet vihittiin papiksi saman vuoden pyhäinpäivänä Oulun tuomiokirkossa.

Kuten moni vertaisensa, hänkin teki määräaikaisia papin tehtäviä Rovaniemellä. Määräaikaiset tehtävät eivät kuitenkaan varsinkaan pidemmän päälle helpota muun elämän pitkäjänteistä suunnittelua, joten Tikkalakin haki töitä muualtakin, kuten pääkaupunkiseudulta ja Turusta.

Sukulaisen hautajaisissa Haaparannassa hän tapasi emerituspiispa Hans Stiglundin, jonka kanssa puheeksi tulivat myös Ruotsin kirkon työmahdollisuudet. Tyydyttävä ruotsin kielen taito hieman epäilytti häntä itseään, mutta myöhemmin silmiin osunut työpaikkailmoitus Eskilstunan pastoraatista sai hänet kuitenkin kokeilemaan kepillä jäätä. 

Onko tämä aprillia? 

Tikkalan suureksi yllätykseksi pian saapui kutsu työhaastatteluun, joka oli 1. huhtikuuta. Hän ajatteli, että kuuleekohan hän paikalle päästyään, että kyseessä olikin aprillipila, mutta kuinka ollakaan, haastatteluryhmä vakuuttui Tikkalan olemuksesta ja valitsi hänet vakituiseen virkaan. Elokuun lopussa vuonna 2019 muuttokuorma lähti Rovaniemeltä ja sitten alkoivat työt. 

Toinen aprillipilalta tuntuva ero Suomen ja Ruotsin kirkon välillä ilmeni jo työhaastattelussa. Siellä nimittäin piti esittää palkkatoive. Suomen kirkossahan palkasta ei ole tapana neuvotella. 

– Palkkatoiveen esittäminen oli haastavaa, koska minulla ei ollut käsitystä yleisestä palkkatasosta. Keskusteltuani joidenkin Ruotsissa työskentelevien kollegoiden kanssa, päädyin pyytämään x summaa, ja lopulta sain jopa hieman enemmän kuin mitä pyysin.

Tikkala muistelee, että tuolloin ero Suomen palkkatasoon tuntui merkittävältä, mutta nykyisin palkkaerot lienevät jo hieman tasoittuneet. Palkkaan vaikutti muun muassa tehtävän kaksikielisyys.

– Uutta työpaikkaa hakiessa Haningen pastoraatista oman työn hinnoittelu olikin jo helpompaa.

Ruotsin kirkossa ei siis ole tiettyä taulukkopalkkaa tai välystä, kuten Suomessa. Tikkalan mukaan erilaisilla taidoilla, kuten hänellä erityisesti suomen kielen taidolla, mutta myös vaikka soitto- tai videoeditointitaidolla, on todellista merkitystä palkkauksen tasoon.

Ruotsissa myös käydään vuosittain palkkaneuvottelut, jotka perustuvat asetettuihin ja saavutettuihin tavoitteisiin. Tämä ei ole sama kuin Suomen kirkossa käytävät suorituslisäkeskustelut. 

Paljon on samaa, mutta erojakin löytyy

Tikkala kertoo, että perustyö, kuten jumalapalvelukset ja toimitukset, ovat hyvin samanlaisia. Niin ikään Ruotsissa pidetään rippikoululeirejä, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin Suomessa.

Samalla tavalla niin Ruotsin kuin Suomen kirkossa vasta koronavirus pakotti ottamaan sosiaalisen median kanavia paikallisesti haltuun. Tikkalan mielestä tässä ollaan Suomessa Ruotsia edellä. 

Seurakuntarakenteessa voi olla eroja verrattuna Suomen kirkkoon. Yhden seurakunnan malli on yleinen maaseudulla ja pienemmillä paikkakunnilla, suuremmissa kaupungeissa on usein pastoraatti-malli. 

Pastoraattia voisi verrata lähinnä seurakuntayhtymään, mutta pastoraattia johtaa kirkkoherra. Joskus pastoraatin seurakuntia johtaa församlingsherde (seurakuntapaimen), kuten Eskilstunassa. 

Kuitenkin esimerkiksi Haningen pastoraatissa esihenkilönä on suoraan kirkkoherra, eivätkä seurakuntien rajat ole yhtä selkeät.  

Församlingsherden tehtävän vaativuus on jossakin kappalaisen ja kirkkoherran tehtävien välissä, ja tehtäviin hakeutuminen vaatii Ruotsin kirkon kirkkoherrakoulutuksen käymisen.  

– Olen itse käynyt kirkkoherrakoulutuksen sekä Suomessa että Ruotsissa, mutta toistaiseksi olen viihtynyt hyvin komministerin tehtävässä (vrt. Suomen seurakuntapastori), Tikkala kertoo. 

Hierarkia näyttäytyy vähäisempänä Ruotsissa, jossa on vahvempi keskustelukulttuuri. Toki tässä on Tikkalan mukaan paikallisia eroja, mutta pyrkimys on siihen, että ”alla ska vara med på tåget”. 

Työpaikalla puhutaan Tikkalan mukaan ehkä Suomea enemmän siitä, millaisia tunteita asiat herättävät. 

Se, miksi Tikkala näkee työnsä tärkeänä, palautuu helluntain epistolaan: että jokainen saisi kuulla evankeliumia sydämen kielellään.

Suomen kieltä osaaville on enemmänkin tarvetta

Suomen kieltä osaavana Tikkalan tehtäviin kuuluu suomenkielinen työ. Eskilstunassa jopa 15 prosentilla on suomalaiset sukujuuret. Lähempänä Tukholmaa, Nooran nykyisessä työssä, prosentti ei ole ihan niin suuri. 

Se, miksi Tikkala näkee työnsä tärkeänä, palautuu helluntain epistolaan: että jokainen saisi kuulla evankeliumia sydämen kielellään. Erityisesti kauneimmat joululaulut, mutta myös muut suomalaiset perinteet sekä kirkolliset toimitukset ovat suomenkielisen työn keskiössä. 

Tikkala on erityisesti kiitollinen esihenkilölleen, että on nähty vaivaa ja pyritty etsimään suomen kieltä osaavaa henkilökuntaa. Hän kertoo, että Ruotsin kirkossa on enemmänkin tarvetta suomen kieltä osaaville papeille. 

Siirtyminen Ruotsin kirkkoon on helpompaa, kun on jo vihitty pappi. Mikäli vihkimystä ei vielä ole, Ruotsissa pitää käydä niin sanottu adjunct år, eli opintojen viimeinen vuosi. On myös kyrkans grundkurs eli kirkon peruskurssi, joka saatetaan käydä työn ohessa, jos olet jo vihitty pappi. 

Noora Tikkalan kuulumisia voi seurata Tiktokissa @priestiktok-tililtä.