Yli 50 vuotta, eikä suotta − Munkkivuoren kirkolla toimivassa kirjallisuuspiirissä on luettu jo yli 400 kirjaa
Ahkerien lukijoiden piiri on avoin kaikille, ja luettavat kirjat etsitään yhdessä. Seurakunta tulee tutuksi vaivihkaa kirjallisuuden keskellä.
Teksti Tuija Metsäaho kuvat Tuija Metsäaho ja canva
− Perustakaa vaikka kirjallisuuspiiri, tokaisi silloinen Munkkivuoren seurakunnan kirkkoherra Eero Saarinen, kun joukko alueen sairaanhoitajia tuli kysymään, onko kirkolla tarjolla jotain virkistävää toimintaa.
Ihan tarkkaa tietoa kirjallisuuspiirin aloitusvuodesta ei ole, mutta oletetaan, että se on perustettu vuonna 1973. Yli 50-vuotias piiri toimii vapaaehtoisvoimin edelleen Helsingin Munkkivuoren kirkon tiloissa.
Se on varmaa, että vuosien saatossa on luettu yli 400 kirjaa.
Alkuun piiriä veti lehtori Silja Forsberg. Vetovuoro vaihtui vuonna 2001, kun puikkoihin tarttui Kati Lind. Seitsemäntoista vuoden jälkeen hän suostutteli seuraajakseen Kaarina Osmoviidan.
Lind ja Osmoviita kuvaavat kirjallisuuspiiriä ahkerien lukijoiden piiriksi, joka on avoin kaikille ja jossa luettavia teoksia etsitään yhdessä. Mukana on kotimaista ja käännettyä kaunokirjallisuutta, elämäkertoja ja muistelmia. Joku osallistujista pitää käsiteltävästä kirjasta alustuksen.
Kjell Westö houkutteli ennätysyleisön
Merete Mazzarellan teos Juhlista kotiin rohkaisi vuonna 1994 Lindin osallistumaan kirjallisuuspiiriin. Hän on tehnyt elämäntyönsä farmaseuttina.
− Näin ilmoituksen lehdessä ja uskalsin mennä paikalle. Siellä oli viisaita eläkkeellä olevia rouvia. Muutaman vuoden päästä pidin jo alustuksen Märta Tikkasen romaanista Yksityisalue.
Osmoviita toimi työssään tietohallintotehtävissä vakuutusalalla. Eläköitymisen myötä jäi aikaa kaunokirjallisuudelle.
− Humanisti minussa sai tilaa, ja osallistuin kirjallisuuspiiriin. Ensimmäinen alustukseni käsitteli Kirsi Kunnaksen elämäkertaa Sateessa ja tuulessa.
Joskus piirissä on käynyt vieraitakin, joista tunnetuin lienee Kjell Westö. Lind kutsui Westön kertomaan teoksestaan Missä kuljimme kerran. Silloin paikalle saapui nelisenkymmentä kuulijaa, kun yleensä osallistujia on noin viisitoista. Westö voitti tuolla teoksellaan Finlandia-palkinnon.
− Kirjavalinnoissa kiinnostavat Finlandia-voittajat ja nobelistit. Kirjoissa on kantaa ottavia ja painavia aiheita, ja niiden vastapainoksi valitaan välillä kevyempää luettavaa. Pyritään siihen, että tasapaino säilyy, Osmoviita kuvaa.
Sadoista luetuista kirjoista Lind nostaa yhden suosikkinsa.
− Robert Seethalerin Kokonainen elämä oli niin hyvä, että olen lukenut sen jo kolme kertaa.
Osmoviita muistelee, kuinka hän lupautui pitämään alustuksen Jukka Viikilän kirjasta Taivaallinen vastaanotto.
− Urakka ei ollut helppo, mutta lopulta se palkitsi, ja pidinkin kirjasta.
Puhe kiertyy piirin alussa siihen, millaisia tilaisuuksia kirkolla on ohjelmassa.
Piiri kutittaa ajatuksia ja tuo virkistystä
Seurakunnan toiminta tulee tutuksi vaivihkaa.
− Puhe kiertyy piirin alussa siihen, millaisia tilaisuuksia kirkolla on ohjelmassa.
Viisikymppisen verkoston vetovoima on ilmeinen, koska mukana on paljon pitkäaikaisia jäseniä. Kirjallisuuspiiri houkuttelee paikalle ihmisiä läheltä, mutta myös matkojen takaa.
− Kirjat kutsuvat. Ihmiset kaipaavat henkistä keskustelukumppania ja ajatustenvaihtoa. Ja kuten sairaanhoitajat aikanaan, virkistystä.
