Kun ukrainalaiset tulivat – Case Riihimäki diakoniatyöntekijän silmin
Alkuvuodesta 2022 korona-aika helpotti ja ilmassa oli varovaista iloa. Helmikuussa diakoniatyö oli kuitenkin jälleen uuden ja tuntemattoman edessä. Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan ja Suomeen alkoi saapua pakolaisia. Diakoni Tiina Heiskanen kertoo, miten ukrainalaisten vastaanottaminen onnistui Riihimäellä.
Teksti Tiina Heiskanen kuvaT Tiina Heiskanen
Helmi-maaliskuun taitteessa 2022 ensimmäiset Ukrainan sotaa pakenevat ihmiset tulivat Suomeen. Syntyi uusi tilanne, jossa moni yksityishenkilö majoitti sotaa paenneita kotiinsa.
Riihimäen ensimmäiset kotimajoittajat ottivat minuun yhteyttä toivoen, että heille tullut ukrainalaisperhe voisi saada yhteyden muihin Riihimäelle tulleisiin.
Perustin ukrainalaissyntyisen tuttuni avulla WhatsApp- ja Facebook-ryhmät, joissa tulijat voivat löytää toisensa. Ryhmien merkitys kasvoi suureksi, kun Riihimäelle saatiin huhtikuun alussa vastaanottokeskus. Facebook-ryhmässä on tänä päivänä jo 586 jäsentä.
Valtavaa auttamishalua
Huhtikuun 2022 alussa SPR:n ja seurakunnan kymmenet vapaaehtoiset ahersivat satoja tunteja auttaessaan neljänkymmenen asunnon kalustamisessa vastaanottokeskukseen.
Koska asuntojen varustelu oli hyvin vähäinen, pyysin kaupungilta muutamaksi päiväksi tilan pientavarakeräykselle. Elektroniikkaa, mattoja, keittiötarvikkeita ja kodin tekstiilejä tuli huikeat määrät. Eräs yhdistys lahjoitti diakoniatyön kautta 40 mikroa ja vedenkeitintä. Yrityslahjoituksena saatiin 40 siivousväline- ja pesuainekassia sekä myöhemmin toiselta yritykseltä 10 000 euron arvosta hygieniatuotteita.
Sain parisataa viestiä joka viikko koskien auttamista ja kaiken mahdollisen lahjoittamista.
”Sotaa pakenevia tuli koko ajan lisää.”
Iso keräys pystyyn
Sotaa pakenevia tuli koko ajan lisää ja useita perheitä majoitettiin samoihin huoneistoihin. Asuntokohtaisten kodintavaroiden tarve moninkertaistui. Isompi keräys oli tarpeen.
Saimme kaupungilta loppuvuodeksi maksutta käyttöömme 200-neliöisen tilan. Tein tarkan listan vastaanotettavista tavaroista. Lahjoituksia sai tuoda 1-2 kertaa viikossa ja hakupäivä oli kerran viikossa. Vapaaehtoisia järjestelijöitä tuli runsaasti ja lähes joka viikolle sain myös kuljetusporukan isommille lahjoituksille.
Sohvaryhmiä asuntoihin ei mahtunut, mutta lipastot, koulu- ja yöpöydät sekä tuolit olivat toivottuja. Apua hakevia ukrainalaisia oli joka viikko 80–150.
Keräyspisteellä lahjoitettiin kymmenien tuhansien eurojen arvosta kodintavaraa ja muun muassa satakunta polkupyörää.
SPR:n vapaaehtoinen tulkki oli mukana alusta asti ja syyskaudeksi 2022 saimme määräaikaisen diakoniatyöntekijän keräyspisteen pyörittämiseen.
Läkähdyttävä määrä työtä
Kevät 2022 oli läkähdyttävä. Kaupungin maahanmuuttokoordinaattorin virka oli täyttämättä yli puoli vuotta, joten moni iso asia oli pitkään levällään. Vastaanottokeskuksella ei ollut alussa tarpeeksi henkilökuntaa ja perehdyttäminen vei aikaa. Maksukortit olivat loppu koko maasta ja pakolaisina tuli paljon myös huonokuntoista väkeä. Tilien avaaminen sakkasi ja sängyissä oli toimitusvaikeuksia, joten monet majoittuivat kuukausia pelkillä patjoilla.
Diakoniatyö ja SPR paikkasivat ensimmäiset kuukaudet monessa tilanteessa pakolaisten rahaan, terveyteen ja asumiseen liittyviä asioita. Diakoniatyö antoi kevään ja kesän aikana ruoka-apua noin 3000 eurolla. Huonokuntoisille hankittiin lahjoitussänkyjä ja rollaattoreja, kun viralliset väylät jumittivat.
”Moni iso asia oli pitkään levällään.”
Huhujen suitsimista
Aika ajoin ukrainalaisten keskuudessa kiersi huhu, että heidät kaikki siirretään muualle Suomeen. Moni oli jo ehtinyt asettua ja siirtohuhu aiheutti huolta. Selvitimme faktoja ja suitsimme turhia huhuja ja misinformaatiota. Samalla muistutimme somekeskusteluissa kriittisiä ääniä siitä, että pidämme ympäri vuoden huolta myös kantasuomalaisista apua tarvitsevista.
Akuuttiavun lisäksi järjestimme ukrainalaisille kuljetuksen seurakunnan juhannusjuhlaan sekä kutsuimme diakoniaretkelle ja eri tapahtumiin. Yhdessä SPR:n ja ukrainalaisten kanssa järjestimme yhteisölle koulujen päätösjuhlan.
Monenkirjavaa tukea ja yhteistyötä
Diakoniatyön vaatekierrätys oli toiminut yli 30 vuotta, viime vuodet kolmessa pienessä autotallissa. Kun ukrainalaiset tulivat, vaateavun ja tilan tarve kasvoi moninkertaiseksi. Saimme kaupungilta lokakuussa 2022 käyttöön puoleksi vuodeksi 200-neliön tilan. Kävijöitä oli 300–450 viikoittain.
Sopimuksen päätyttyä saimme toisen tilan vuodeksi eteenpäin. Siellä käy edelleen viikoittain 200–350 vaateavun hakijaa, joista lähes 50 prosenttia on ukrainalaisia. Diakoniatyön keräyspisteistä apua on saanut kahden vuoden aikana yli 2000 ukrainalaista.
Sodan alkamisen vuosipäivänä kirkossa soivat rauhankellot, lauloimme yhdessä ja ukrainalainen bändi esiintyi. Keväällä 2023 autoimme järjestämään ukrainalaisen pop up -kahvilan, jossa herkkujen ostajia oli jonossa ulos asti. Tuotolla järjestettiin retki Muumimaailmaan.
Rotarien hyväntekeväisyyskonsertin tuotolla palkkasimme kaksi ukrainalaista pitämään lasten kesäkerhoa. Tuimme myös yhteisön kädentaitokerhoa ja joulutoria. Seurakunnan nuorisotyön kanssa järjestettiin tortillailtoja nuorille ja vastaanottokeskuksen kanssa kokosimme vauvoille starttipakkauksia.
Missä mennään nyt?
Tällä hetkellä Riihimäellä asuu noin 800 ukrainalaista. Jatkamme viikoittaista vaate- ja tavara-apua ja kutsumme ukrainalaisia perustoimintaan, kuten ikäkausisynttäreille, kerhoihin ja tapahtumiin.
Sodan vuosipäivänä kokoonnumme jälleen kirkkoon. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo, mutta kaksi vuotta sitten alkanut sota jättää meihin, paikkakuntaamme ja seurakuntaamme väistämättä pysyvän jäljen. Juuri tätä tekstiä kirjoittaessani eräältä tutulta tulee huoliviesti pakolaisperheestä, joka odottaa vauvaa. Perheen isän ainoat kengät ovat crocsit eikä vauvatarvikkeita ole.
Työmme jatkuu edelleen.
Kirjoittaja on Riihimäen seurakunnan diakoni.
