Johanna Suban – äiti, pappi ja maailman paras jääkiekkotuomari 

Teksti Jyrki koivikko kuvat Johanna Suban

Jyrki Koivikko tapasi Ruotsin kirkon palveluksessa työskentelevän Johanna Subanin kirkollisten toimitusten syventävällä kurssilla Kirkon koulutuskeskuksessa Järvenpäässä. Tapaamisen myötä selvisi, että Ruotsissa virret veisataan pääasiallisesti duurissa, mutta millä muilla tavoilla ruotsalainen seurakuntatyö eroaa suomalaisesta seurakuntatyöstä?

Missä työskentelet?  

– Olen toiminut Ruotsin kirkon pappina kahdeksan vuotta Mikaelin seurakunnassa Örebrossa. Alueella kirkkoon kuuluu noin 20 prosenttia alueen väestöstä.  

Mikä on työkuvasi?  

– Toimin kaksikielisenä pappina, erityisesti suomalaistaustaisten ja -kielisten parissa. Teen myös kehittämis- ja ihmisoikeustyötä, ja tehtävääni kuuluu ajaa ruotsinsuomalaisten etuja sekä oikeuksia paikallisesti ja valtakunnan tasolla. Kuvaisin toimenkuvaani aika ainutlaatuiseksi Ruotsin kirkossa. Työni on myös hyvin monikulttuurista. 

Sinut tunnetaan myös maailman parhaana jääkiekkoerotuomarina. Mitkä ovat ikimuistoisimmat kokemuksesi jääkiekon parissa?  

– No, kiitos. Olen ylpeä siitä, että sain olla yli kymmenen vuotta naisten jääkiekon kansainvälisen jääkiekkotuomareiden rankingissa ensimmäisellä sijalla.  

– Ikimuistoisimmat kokemukseni urheilun parissa liittyvät olympialaisiin. Olen toiminut tuomarina kolmissa olympialaisissa – 2002 Salt Lake Cityssä, 2006 Torinossa ja 2010 Vancouverissa. Salt Lake Cityn ja Torinon olympialaisissa sain toimia molemmissa naisten jääkiekon finaaleissa tuomarina! Olen toiminut tuomarina myös viitenä vuonna MM- turnauksissa, ja kaikissa niissä finaalissa. 

Onko täällä koulutuskeskuksessa tullut esiin eroja maidemme pappiskoulutuksien välillä? 

– Erot ovat aika suuria. Ruotsissa soveltuvuus papin tehtävään arvioidaan jo opintojen alkuvaiheessa, ei vasta maisterina pappisvihkimystä haettaessa.

– Ruotsissa papin koulutukseen kuuluu kahtena viimeisenä vuonna pakollista ammatillista koulutusta. Yliopiston jälkeen opiskellaan vuosi kirkon omassa koulutuksessa ja vasta sitten saadaan pappisvihkimys, tämän jälkeen työskennellään piispan osoittamassa seurakunnassa ensimmäinen vuosi pappina vanhemman kollegan ohjauksessa. Vasta tämän jälkeen uusi pappi ”astuu” työmarkkinoille. Suosittelen.

Onko kirkkomusiikissa eroja? 

– Erot ovat ehkä vielä suurempia. Ruotsissa virret ovat pääsääntöisesti duurissa ja messuissa on vaihtoehtoina sävelmäsarjat A-E.

– Vain harvoissa seurakunnissa on niin sanottuja A- tai B-kanttoreita. Yhä useampi suorittaa kirkon oman kaksivuotisen kirkkomuusikon tutkinnon, joka on edellytys toimia vakinaisena seurakuntamuusikkona. Lyhyemmän koulutuksen edellytyksenä on jo aiempi osaaminen vähintään pianolla, usein myös uruilla.

– Käytämme arkisessa työssämme paljon erilaisten muusikoiden keikkapalveluja esimerkiksi toimituksissa. Tulevaisuudessa kirkon palveluksessa on yhä vähemmän musiikin maistereita ja enemmän kirkon oman kaksivuotisen koulutuksen suorittaneita. 

– Häissä ja hautajaisissa musiikki on ehkä kevyempää tai iskelmävoittoista, lähtökohtana minkä ihmiset kokevat omakseen ja tärkeäksi. Lähes aina pystymme toteuttamaan ihmisten musiikkitoiveet ilman, että syntyisi ristiriitaa toimitusten jumalanpalvelusluonteen kanssa. Kirkkoon seurakuntalainen saa kirkkomuusikon, mutta muualla järjestettävään tilaisuuteen sen yleensä joutuu hankkimaan itse.

Koen merkitykselliseksi ennen kaikkea sen, että voin pappina ehkä mahdollistaa ihmisille pyhän kokemista, riippumatta erilaisista kaavakkeista tai hallinnollisista muotoseikoista.

Olet seurannut kevään kirkolliskokouskeskustelua Suomessa. Mihin olet kiinnittänyt huomioita? 

– Ruotsista katsottuna on aika erikoista, että haluatte edelleen asettaa monenlaisia esteitä ihmisten palvelemiseen. Työtäni pappina helpottaa, etteivät kummit ole pakollisia tai molempien vihkipareista ei tarvitse kuulua kirkkoon saadakseen sen pyhän palveluksen, jonka he seurakunnalta pyytävät. Ihmisten palvelu on keskiössä.

– Koen merkitykselliseksi ennen kaikkea sen, että voin pappina ehkä mahdollistaa ihmisille pyhän kokemista, riippumatta erilaisista kaavakkeista tai hallinnollisista muotoseikoista. 

Onko työoloissa pappina muuten eroja Ruotsin ja Suomen välillä? 

– Nuo ammatilliset elementit papin koulutuksessa Ruotsissa ovat tärkeitä. Papille myös maksetaan keskimäärin parempaa palkkaa Ruotsissa, ja verotus on kevyempää. Arvioni on, että työn kuormittavuutta seurataan tarkemmin, niin että jokainen voi hyvin työssään.

– Joustavuus työnantajan puolelta on merkityksellistä. Voin esimerkiksi ottaa lapsen päiväksi työpaikalle, jos tilanne niin vaatii. Ruotsissa on arvioni mukaan seurakunnissa selkeästi matalampi hierarkia työntekijöiden välillä. Yhdessä tekemisen kulttuuri on palkitsevaa. 

Kaipaatko Suomeen takaisin? 

– Tampere ja jääkiekko ovat aina sydämessäni.