Jari Pulkkinen: Aitouden säilyttäminen, rinnalla kulkeminen ja kyky kuunnella vievät pitkälle rippikouluja pidettäessä – ”Nuoret tarvitsevat ihmisiä, jotka ovat heidän puolellaan”
Tuoreen tutkimustiedon mukaan nuorten antamat palautteet rippikoulusta ovat rohkaisevia ja myönteisiä. Tutkimustulokset myös kertovat, että rippikoululeirin pituus vaikuttaa siihen, miten myönteisen kokemuksen nuoret saavat.
Teksti Mikko Saari kuvat Mikko Saari
Rippikoulukesä on aivan kynnyksellä. Istuimme hetken Lasten ja nuorten keskuksen kehitysjohtajan, pastori Jari Pulkkisen kanssa ja puntaroimme tuoreita tutkimustuloksia ja riparien nykyhaasteita.
Nuori 2026 -päivät pidettiin Finlandia-talolla huhtikuun puolessa välissä. Yksi päivien kanava käsitteli tuoretta tutkimustietoa, jonka oli kerännyt ja analysoinut UKKT eli Uskonnon, katsomuksen ja kasvatuksen tutkimusseura.
Siinä tarkasteltiin muun muassa nuorten uskonnollisuuden muutosta ja näkemyksiä tulevaisuudesta. Eräät kiinnostavat säikeet tuloksissa olivat nuorten sangen rohkaisevat ja myönteiset palautteet käymästään rippikoulusta.
Kyseisen kanavan esittelijänä toiminut Pulkkinen kertoo, että tutkimustulokset olivat rippikoulujen osalta monella mittarilla todella positiivisia.
– Etenkin kun sai kuulla riparin tukevan nuorten henkistä hyvinvointia. Eräs syy tähän varmaankin on, että rippikoulu tarjoaa hyvän ja ainutlaatuisen yhteisön olla, toimia ja elää.
Moni oli myös vastannut saaneensa uusia kavereita riparin aikana. Pulkkisen mukaan tämä vahvistaa kokonaiskokemusta. Oman sosiaalisen verkoston laajeneminen on suoraan yhteydessä nuoren hyvinvointiin.
– Laajemminkin havaittu yhteiskunnallinen seikka on tämä kiinnostuksen kasvaminen hengellisiä arvoja ja kristillisyyttä kohtaan. Nuoret ovat avoimempia, uteliaampia ja kiinnostuneempia näistä asioista.
Voin hyvin allekirjoittaa väitteen siitä, että ripari luo toivoa nuorten elämään ja tulevaisuuteen.
Nuorten uteliaisuus ja kysymykset pitää ottaa todesta
Nuorisobarometrin mukaan nuorten tulevaisuususko on romahtanut. Pulkkisen mukaan tämä rippikoulua koskeva tutkimus taas antoi vastaaviin, tulevaisuutta pohtiviin kysymyksiin myönteisemmät tulokset.
– Tähän on varmasti vaikuttanut kaikki se hyvä, mitä nuori on rippikoulun aikana kokenut. Näin tulevaisuususko vahvistuu. Voin hyvin allekirjoittaa väitteen siitä, että ripari luo toivoa nuorten elämään ja tulevaisuuteen.
Tämänkaltaisia tutkimuksia on Pulkkisen mukaan tehty laajemmin vuodesta 2010. Silloin nuoret antoivat vastaavanlaisia tuloksia kuin nyt tässä mainitussa tutkimuksessa. Kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan oli myös tuolloin matalampi. Vuodesta 2022 alkaen on saavutettu jälleen myönteisempiä lopputuloksia.
Kristinusko trendaa, ja samalla yhteiskuntamme monikulttuurisuus ja -uskonnollisuus kasvaa. Miten nämä kaksi säiettä tulisi huomioida kirkon kasvatustyössä?
– Tuota hyvää kysymystä sietää jokaisen puntaroida. Kannattaa pitää yllä positiivista uteliaisuutta ympäröivää maailmaa ja kaikkia siinä olevia ilmiöitä kohtaan. Nuorten uteliaisuus ja kysymykset pitää ottaa todesta. Niihin liittyvät luonnollisesti kysymykset muita kulttuureja ja uskontoja kohtaan. Avoimen asenteen kautta näitä aiheita voi pyöritellä myönteisesti.
Kun rakenteet ovat kunnossa, homma toimii
On niin monta tapaa tehdä riparia kuin on tekijääkin. Jotkut opettajat ovat suoranaisia taiteilijoita, toiset vetävät oppikirjan mukaan ja väliltä löytyy vaikka mitä linjaa. Miten taataan se, että taso pysyy hyvänä?
– Aktiivista rippikoulujen kehitystyötä on tehty kirkon piirissä koko ajan. Valtakunnallinen rippikoulusuunnitelma ohjaa kaikkien seurakuntien toimintaa. Tämänkaltaiset speksit ovat tosi tärkeitä, raamien määrittäminen pitää yllä riittävän tasalaatuisuuden. Toinen taso on tietenkin se, miten tätä työtä tehdään käytännössä paikallisseurakunnissa. Voimallisen tärkeää on pitää rippikoulua seurakunnan arjessa läsnä ja esillä. Se, että alan työtä tekevät ihmiset pitävät huolta osaamisensa päivittämisestä ja kouluttautuvat. Myöskin siitä huolen pitäminen, että kussakin rippikoulukokonaisuudessa on riittävästi kasvatuksen ammattilaisia. Rakenteiden on oltava kunnossa.
Kirkkohallituksen sivuilta löytyviin rippikoulujen ”ylämäärittelyihin” on tuon tuosta hyvä palata. Ne eivät ole imperatiivisia käskytyksiä, vaan työtä tukevia kannattimia.
Suomessa tehdään valtavan hyvää rippikoulutyötä
Pulkkinen kertoo, että tutkimustuloksista tuli myös ilmi, miten leirien pituus korreloi nuoren tyytyväisyyteen. Ripareiden on tutkimusten mukaan hyvä olla vähintään viikon mittaisia, jotta kokemus olisi mahdollisimman myönteinen.
– Rippikoulu on myös paikka, jossa lapsenomainen kuva Jumalasta alkaa murtua ja muuttua, saa uusia sävyjä. Kuva leppoisasta Taivaan Isästä saa uusia ulottuvuuksia ja piirteitä. Nuoren kehityksessä on alkanut vaihe, jossa asioita voidaan käsitellä laajemmin ja monisyisemmin. Mainittujen ”jumalasävyjen” saaminen on äärimmäisen tärkeätä. Jos Jumalasta jää liian lapsen näkökulmainen kuva, voi olla, että se aiheuttaa enemmän hämmennystä kuin turvaa nuorelle itselleen. Laajentakaamme siis rohkeasti niitä vanhoja piirrosmaisia mielikuvia rippikoulun aikana.
Pulkkinen muistuttaa, että Suomessa tehdään todistetusti ympäri maan valtavan hyvää rippikoulutyötä. Hänen mielestään se, että voimme säilyttää aitouden, rinnalla kulkemisen sekä halun ja kyvyn kuunnella, vie pitkälle. Nuoret tarvitsevat ihmisiä, jotka ovat heidän puolellaan.
