Kutsumus vakituisesti, työtä määräaikaisesti

Teksti Tuula Paasivirta kuvat Ilari Huhtasalo

Määräaikaisuudet johtuvat kirkossa useimmiten sijaisuuksista, projektityöstä tai virkakierrosta. Työnantajan kannalta määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet ovat välttämättömiä, jotta työt tulevat erilaisissa siirtymävaiheissakin tehdyiksi. Työntekijälle määräaikaisuudet ovat yhtäältä näköalapaikka toisaalta välttämätön askel työelämään pääsemiseksi.

Papeille riittää töitä — vihkimys useimmiten määräaikaiseen virkaan

Rovasti Pilvi Keravuori on toiminut notaarina Espoon hiippakunnassa vuodesta 2004 alkaen.

– Kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut monenlaisia vaiheita virantäytöissä. Eräässä kohdassa virkoja lisättiin, kun työvoiman tarve kasvoi ja sitten taas virkoja lakkautettiin säästösyistä.

Keravuoren mukaan rekrytoinnissa pitää ottaa huomioon valmistuvat teologit. Yhtä tärkeää on seurata pätkätöissä olevien pappien tilannetta työttömyysjaksojen välttämiseksi.

– Kolmas ryhmä ovat ne monet papit, joiden elämänpiiri ja perhe on pääkaupunkiseudulla, mutta jotka ovat työskennelleet jonkin muun hiippakunnan alueella vihkimyksen saadakseen. Viimeksi mainituilla henkilöillä on toiveena siirtyä eteläisiin hiippakuntiin, ensin vaikka määräaikaisesti, Keravuori sanoo.

– Periaatteena on, että virat täytetään vakinaisesti, ellei ole laillista syytä määräaikaisuudelle.

Keravuoren mukaan lähes kaikki pappisvihkimyksen saajat Espoossa aloittavat pätkätöissä. Keravuori haluaa rohkaista hakemaan työtä pappina, koska tällä hetkellä työtä on saatavissa. Pätkätyö mahdollistaa usein sisääntulon kirkon työhön.

Helsingin hiippakuntaan riittää tulijoita, syrjäseuduille hakijoita vaikeampi löytää

Helsingin hiippakunnassa on notaari Antti Luoman mukaan 905 pappia, joista 280 työskentelee seurakunnissa tai seurakuntayhtymissä. Määräaikaisissa töissä heistä työskentelee Luoman arvion mukaan 30-50. Pappien työtilanne on kahtiajakautunut: yhtäältä on pyrkyä pois kirkosta, toisaalta monet haluavat palata kirkon palvelukseen. 

– Hakijoita on kuitenkin yllättävän paljon. Säästöpaineet näkyvät siinä, että on helpompi palkata henkilökuntaa vuoden määräaikaisuuteen kuin virkaan, päättää Luoma.

Keravuoren mukaan rekrytoinnissa pitää ottaa huomioon valmistuvat teologit. Yhtä tärkeää on seurata pätkätöissä olevien pappien tilannetta työttömyysjaksojen välttämiseksi.

Kuopion hiippakunnan notaari Janne Bovellan kehuu Itä-Suomen yliopiston tiedekunnan harjoittelumallia.

– Yliopistosta saamme isommille paikkakunnille hyvin pappeja, mutta rajaseudulla on vaikea saada virkoja täytettyä.

Oulun hiippakunnassa on monia samanlaisia tilanteita kuin Kuopiossa: syrjäseudulle on vaikeampi saada hakijoita. Vihityistä papeista sekä Kuopiossa että Oulussa osa siirtyy ajan oloon etelämmäs töihin.

– Täällä Oulun seudulla ei tarvitse olla pitkään pätkätyössä, jos on joustava asuinpaikan suhteen, vahvistaa vs. hiippakuntapastori Seija Helomaa.

Nuoret muita useammin määräaikaisissa palvelussuhteissa

Kirkon henkilöstötilaston mukaan vuonna 2023 kirkon koko työssä olevasta henkilöstöstä 19 % työskenteli määräaikaisessa palvelussuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus on matalampi kuin julkisella sektorilla, jossa tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 25 % työntekijöistä on määräaikaisia. Yksityisellä sektorilla työntekijöistä 13 % työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa.

Kirkon ja muun julkisen sektorin korkeita lukuja selittää osin virkakierto: virkavapaan aikana toista virkaa tekevä tai sijaistava henkilö lasketaan määräaikaiseksi. Yksityisellä sektorilla vastaavia järjestelyitä esiintyy vähemmän.

Kirkon henkilöstötilaston mukaan vuonna 2023 seurakuntapapistosta 26 % työskenteli määräaikaisissa palvelussuhteissa. Kirkkomuusikoiden, diakoniatyöntekijöiden ja nuorisotyöntekijöiden osalta määräaikaisia oli vastaavasti 22 %, 23 % ja 22 %.

Vakituisten palvelussuhteiden osuus kasvaa, kun tarkastellaan vanhempia ikäryhmiä. Papiston, diakoniatyöntekijöiden ja kirkkomuusikkojen osalta 30-39 vuotiaissa määräaikaisten osuus on noin 31-32 %, kun nuorisotyöntekijöiden osalta vastaava osuus on 24 %. Vastaavat luvut 40-49 -vuotiaiden osalta olivat 21-26 % ja 14 %.

Minulle on erityisen tärkeää tutustua seurakuntalaisiin, tavata aktiiviseurakuntaisia ja sitoutua heihin. Tämä on pätkätöissä vaikeaa. Työalaa ei voi kehittää kovin pitkälle, kun ei tiedä onko enää kahden vuoden päästä itse toteuttamassa työtä.

Työn kehittäminen ja seurakuntalaisiin tutustuminen vaikeaa pätkätöissä

Seurakuntapastori Oili Karinen on työskennellyt pappisvihkimyksen saatuaan seitsemän vuoden aikana määräaikaisissa työsuhteissa kolmessa eri seurakunnassa pääkaupunkiseudulla. Vuosien 2016 ja 2023 välille sijoittuvien määräaikaisuuksien väliin on mahtunut muutama hyvin lyhyt työttömyysjakso.

– Erityisen haasteellista määräaikaisissa tehtävissä on ollut lomien suunnittelu, kun ei ole tiennyt onko enää kahden kuukauden kuluttua töissä tai missä kohtaa kesää on uuden työalan rippikoululeiri. Tästä ovat kärsineet erityisesti perheemme lapset, muistelee Karinen.

– Minulle on erityisen tärkeää tutustua seurakuntalaisiin, tavata aktiiviseurakuntaisia ja sitoutua heihin. Tämä on pätkätöissä vaikeaa. Työalaa ei voi kehittää kovin pitkälle, kun ei tiedä onko enää kahden vuoden päästä itse toteuttamassa työtä.

Karisella on ehdotus sijaisjärjestelyihin.
– Olisiko mahdollista, että seurakuntayhtymät palkkaisivat pappeja vakituisiin virkoihin ikään kuin sijaispankkiin? Näitä pappeja voitaisiin käyttää seurakuntayhtymän alueella eri seurakunnissa sijaisina.

Karinen ei päässyt pätkätyöntekijänä kouluttautumaan työajalla ja seurakunnan kustantamana. Hän kertoo suorittaneensa osan pastoraalitutkinnosta omalla kustannuksellaan ja vapaa-ajallaan.

– Olen kohdannut lähipiirissäni ihmettelyä siitä, kuinka monessa eri pätkässä voidaan seurakunnassa olla töissä, ihmettelee Karinen.

Karinen työskentelee nyt vakituisena seurakuntapastorina Olarin seurakunnassa.

Kirkkomuusikot sijaistavat jo opiskeluaikana

Savonlinnan seurakunnan johtava kanttori, Suomen Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja Minna Raassina toteaa, että muusikot voivat työllistyä muuallekin kuin kirkkoon. Heillä on hyvä tilanne, kun he pääsevät jo opiskeluaikana sijaistamaan kanttoreita, koska kyseessä ei ole vihkimysvirka.

– Minulla ei välttämättä ole selvää kuvaa tai paras mahdollinen tuntuma koko maan tilanteeseen kanttorien työllisyystilanteen osalta. Kouluttavat paikkakunnat saavat hyvin hakijoita ja näillä paikkakunnilla voi olla kilpailuakin viroista, mutta maaseudulta saattaa puuttua viranhakijat tyystin, vahvistaa Raassina.

Riittääkö diakoniatyön virkoihin ylipäätään tulijoita?

Diakoniatyöntekijöiden Liiton toiminnanjohtaja Tiina Laine viittaa DTL:n jäsenilleen tekemään palkkakyselyyn 2023.

 – Kirkko on tosiasiallisessa kilpailutilanteessa diakoniatyöntekijöistä. Tässä työmarkkinatilanteessa palkan kilpailukyky on merkittävä tekijä työntekijöiden veto- ja pitovoimassa. Viime syksynä tehtiin selvitys virantäytöistä ja liitolla on huoli tässä tilanteessa asiasta, sillä tuolloin 40 %:iin avoimista viroista oli vain 0-2 hakijaa.

Diakonissoilla ja diakoneilla on kaksoispätevyys. Kuntasektorilla on korkeampi palkka ja toisinaan paremmat työajat, siksi voi olla, että moni siirtyy kirkosta pois. Tiina Laine sanookin, että isossa kuvassa on työntekijäpula, vaikka hetkellisesti voi olla työttömiäkin alan ammattilaisia.

Espoon hiippakunnan diakoniatyön asiantuntijan Sirpa Tirrin mielestä työn vetovoima on sen sisältö ja monipuolisuus. Hän on ollut 10 vuotta töissä Espoon tuomiokapitulissa ja tuntee alueen 19 seurakunnan tarpeet. Isoissa seurakunnissa tarvitaan useimmin sijaisia.

Tirrin mukaan osa työntekijöistä kaipaa selkeämpää työnkuvaa ja parempaa palkkaa.

-Kirkossa pitäisi työlle antaa resursseja enemmän. Myös rohkaisu ja se että työntekijä kykenee olemaan ylpeä työstään, auttaa työvoiman pito- ja vetovoimassa, Tirri toivoo.

Nuorisotyöntekijöistä kilpaillaan

Toiminnanjohtaja Arja Lusa Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT ry:stä kertoo, että varhaiskasvatuksen asiantuntijoilla ja nuorisotyönohjaajilla on hyvä työllisyystilanne. Aina ei edes löydy työntekijöitä tai ei ainakaan kelpoisuusehdot täyttäviä. Kirkon alaa opiskelevat hakeutuvat harvoin seurakuntiin kesätöihinkään: koska kirkon palkat ovat niin huonot, että kaikki muut kesätyötä tarjoavat houkuttelevat enemmän.

– Ymmärrän, että nuoret työntekijät haluavat kokeilla pätkätöitä, koska siinä tutustuu alaan ja erilaisiin työnantajiin. Lusa vahvistaa, että järjestöt, hyvinvointialueet ja kunnat kilpailevat samoista työntekijöistä.