Kukin nuori kantaa oman tarinansa

Teksti hannu keränen kuvat Hannu Keränen

Nuorten keskellä oleminen, vierellä kulkeminen ja verkostoituminen ovat jyväskyläläisen Saaga -palkintoehdokkaana olleen jyväskyläläisen erityisnuorisotyönohjaaja Petri Grönholmin keskeisiä avainasioita työssä. Jyväskylässä vuodesta 1999 nuorisotyön ja erityisnuorisotyön viroissa työskennellyt Grönholm on tuttu ja turvallinen kasvo alueen nuorten keskuudessa.  

Hänelle on tuttua kohdata monenlaisten haasteiden keskellä eläviä nuoria. Joillekin heistä pienryhmä on sopiva paikka, jossa voi turvallisesti jakaa tuntojaan ja kokea yhteenkuuluvuutta. Toisten kanssa yhteys syntyy kadulla tai seurakunnan tai kaupungin nuorisotyön paikoissa.

– Ajan antaminen nuorelle on tärkeää. Kukin nuori kantaa oman tarinansa, ja minun tehtävä on kulkea vierellä, Grönholm toteaa.

Pyhtään ja Kotkan ”poikia” oleva Grönholm valmistui Pieksämäeltä vuonna 1997. Perusnuorisotyötä hän teki Jyväskylän Palokassa, jossa teki työtä myös erityisluokkien kanssa.

Erityisluokan kanssa saadut kokemukset ja yksinäiset nuoret tekivät vaikutuksen. Perusnuorisotyössä ei ollut mahdollisuutta panostaa erkkatyöhön, sillä nuortenillat, isoskoulutukset ja rippikoulut veivät ajan. Halusin varmaan antaa enemmän työaikaa erkkanuorille.

Ovet avautuivat

Jyväskylän Palokkaan avautui erityisnuorisotyön paikka ja Grönholm sai jatkaa erityistyön tekemistä sujuvasti alueella, jota oli jo aloittanut.  Kun yksi Suomessa työmuodon Grand Old Man Pekka Turtiainen jäi eläkkeelle, oli paikka auki.

– Siirryin sitten yhteisen erityisnuorisotyön virkaan vuonna 2010. Meillä on kaikkiaan viisi erityisnuorisotyön tekijää, mikä on hyvä määrä. Meillä on hyvä joukko tekemässä tätä työtä ja seurakunta on haluttu yhteistyötaho, tähdentää Grönholm.

Saapastyöllä on ollut pitkä perinne, mutta se oli lähes 20 vuotta hiljaiselossa, kunnes Grönholmin toimesta se heräsi yhdeksi eloon.

Grönholmin mukaan tärkeää on verkostoituminen ja se, että yksilöiden kohtaamisessa on aikaa istua alas. Olipa paikkana joku kokoontumispaikka, kadun nurkkaus tai leiripaikan iltanuotio. Ajan vitsaus on moniongelmaisuus.

– Nuorten ongelmat ovat monisäikeiset, on paljon yksinisyyttä, paljon mielenterveys-, päihde- ja opiskeluongelmaa. Erityisnuorisotyössä kohtaamme nuoren ainutlaatuisena ihmisenä, jolla on yksilölliset haasteet ja mahdollisuudet. On tärkeää antaa heille elämänhalua ja muistetaan, että jokainen heistä on Jumalan luomia ihmeitä.

Ratkaisuja pienin askelin

Jyväskylässä on kirkon tekemällä työllä arvostusta. Grönholmin mukaan on hyvä muistaa, ettei unohdettaisi niitä, joilla menee huonosti.

– Yksi ajan ilmiö on yksinäisyys. Tutkimuksen mukaan nuorista ammattikoulua käyvistä tytöistä kokee yksinäisyyttä noin 20 prosenttia, ja pojista kymmenen. On mentävä nuorten keskelle, meillä on erilaisia väyliä kohdata nuoria ja yhteistyö viranomaisten, koulujen ja muiden nuorten kanssa työtä tekevien kanssa on tiivistä, kiittelee Grönholm.

Gradian ammattiopistolla tehtävä työ on tällä hetkellä monipuolista ja siinä kohdataan satoja nuoria viikoittain. Toiminnassa yksilökohtaamisten lisäksi nousee tärkeiksi toimintatavoiksi leirit ja pienryhmätoimintaa. Grönholmin mukaan etenkin leiritoiminnassa on pitkä perinne.

– Yleensä pienryhmään kuuluu kolmesta viiteen lasta tai nuorta. Pienryhmän lähtökohta voi olla esimerkiksi yksinäisyys, suru tai koulusta nousevat hankaluudet. Ryhmät kokoontuvat noin kerran kuukaudessa, vedän tällä hetkellä niitä yksin. Erityisnuorisotyön leireillä ja retkillä on luonto tärkeä elementti.

Tärkeää on, että nuorilla on joku juttu mitä voi joskus odottaa ja mihin uskaltavat lähteä. Minulle on jo voitto, kun nuoret vaihtavat ryhmässä puhelinnumeroita, Grönholm kertoo.

Miten sitten itse maestro jaksaa?

– Reissaan paljon, joskus haluan lähteä pois kauas Jyväskylästä, vaikka se on Kotkan ja Porin ohella yksi kotikaupunkini, jossa viihdyn. Vaikutan urheiluseuroissa, ja viimeksi perustin salibandyjoukkueen Jyväskylään. Käyn joskus Englannissa katsomassa futista ja ensi kesänä on tarkoitus mennä olympialaisiin, Grönholm paljastaa.

Siis työtä riittää. Tilastot kertovat karua kieltä: Joka päivä Suomessa jää eläkkeelle kolme alle 20 -vuotiasta henkilöä. Se tietää miljoona euroa per nuori, todettiin presidentin kansliasta. Pohtiiko siis joku, miksi nuorisotyötä ei kannattaisi tehdä!