Sopisiko edes paikallisesti?
Paikallinen sopiminen nousi työmarkkinakiistojen keskiöön lakkotalven aikana. Paikallinen sopiminen näyttää kuitenkin käyvän ainoastaan, mikäli luottamusmiehet pidetään poissa neuvottelupöydistä.
Teksti Ilari Huhtasalo Kuva Eva Bronzini / Pexels
Paikallinen sopiminen on tyypillisesti työpaikkakohtaista työehdoista sopimista. Se onnistuu nykyisin työnantajaliittoihin kuuluvissa työpaikoissa työehtosopimusten määrittämissä rajoissa. Paikallisissa sopimuksissa keskenään neuvottelevat liiton jäseniä edustava luottamusmies ja työnantaja.
On kuitenkin suuri joukko työnantajia, jotka eivät ole järjestäytyneet työnantajaliittoihin. Näissä yrityksissä noudatetaan yleissitovia työehtosopimuksia, mutta ei voida sopia paikallisesti.
Suomen perustuslaki on ensimmäistä hallitusmuodosta saakka asettanut työntekijän erityisen suojeluksen alaiseksi. Yksittäinen työntekijä on aina työnantajaa haavoittuvammassa asemassa.
Yksi suurimmista lakkotalven työmarkkinakysymyksistä oli ketkä saavat jatkossa tehdä paikallisia sopimuksia. Orpon hallituksen valmistelemassa lakiluonnoksessa 1) avattaisiin paikallisen sopiminen työnantajaliittoihin kuulumattomille yrityksille ja 2) mahdollistettaisiin luottamusvaltuutetun tai koko henkilöstön kanssa neuvotellut paikalliset sopimukset.
Työntekijäkeskusjärjestöt ovat aiemmin olleet valmiita laajentamaan paikallista sopimista järjestäytymättömiin työnantajiin, mutta ovat edellyttäneet, että neuvotteluosapuolena toimisi jatkossakin liiton luottamusmies. Näin taattaisiin, että sopimuksia tekemässä olisi koulutettu ja asianmukaista tukea ja neuvontaa saava henkilö.
Kirkkoon paikallisen sopimisen laajentamisella ei näillä näkymin olisi vaikutusta, sillä sektorilla ei ole järjestäytymättömiä työnantajia.
Neuvottelupöydässä istuva yksittäinen työntekijä tai ilman liiton tukea neuvotteleva luottamusvaltuutettu joutuu miettimään leimaako työnantajan tarjoamasta sopimuksesta kieltäytyminen hankalaksi työntekijäksi?
Taloustieteen nobelisti Angus Deaton julkaisi keväällä IMF:n blogissa tekstin, jossa arvioi kriittisesti tieteenalaansa muun muassa vallankäytön jättämisestä liian vähälle huomiolle. Yrityksillä ja niitä edustavilla etujärjestöillä on Deatonin mukaan Yhdysvalloissa liikaa valtaa palkanmuodostukseen ja työlainsäädäntöön.
Sipilän hallituskauden aikana Suomen yrittäjät kaatoivat tällaisen kompromissiehdotuksen. On vaikea olla tulkitsematta ratkaisua siten, että luottamusmiesten häätäminen neuvottelupöydistä oli järjestölle paikallista sopimista tärkeämpää.
Suomen perustuslaki on ensimmäistä hallitusmuodosta saakka asettanut työntekijän erityisen suojeluksen alaiseksi. Yksittäinen työntekijä on aina työnantajaa haavoittuvammassa asemassa. Neuvottelupöydässä istuva yksittäinen työntekijä tai ilman liiton tukea neuvotteleva luottamusvaltuutettu joutuu miettimään leimaako työnantajan tarjoamasta sopimuksesta kieltäytyminen hankalaksi työntekijäksi? Johtaako työehtojen heikennyksistä kieltäytyminen vaikeuksiin työpaikalla tai potkuihin seuraavissa muutosneuvotteluissa?
Tästä on kyse paikalliseen sopimiseen liittyvässä erimielisyydessä. Työnantajan kanssa neuvotteleva työntekijä tarvitsee tuekseen järjestäytyneen henkilöstön sekä liiton tuen.
AKI-liitot antoi lausunnon paikallista sopimusta laajentavasta lakiluonnoksesta. Sen voi lukea täältä. Laki annetaan eduskunnalle arviolta viikolla 24.
