Työpaikkailmoituksella on TODELLAKIN väliä

Teksti Kaisa Puustinen kuvat Arkisto

Kirkon veto- ja pitovoima puhuttaa ja pohdituttaa. Oma näkövinkkelini tähän on yliopistomaailmasta. Teen työtä Itä-Suomen yliopiston teologian osastolla soveltavien opintojen parissa sekä avoimen yliopiston puolella teologisten aineiden asiantuntijatehtävissä.

Avoimen yliopiston puolella olen tekemisissä monen kirkolliselle alalle tähtäävän kanssa. He ovat motivoituneita ja kiinnostuneita, usein toista tai kolmatta tutkintoa suunnittelevia alanvaihtajia. Toki mukana on myös ensimmäiseen tutkintoonsa tähtääviä – motivoituneita ja kiinnostuneita yhtälailla.

Hakijamäärä on kuitenkin pienentynyt. Jotain on tapahtunut muutamassa vuodessa. Historiassa maailmanluokan kriisit ovat yleensä nostaneet ihmisten kiinnostusta kirkkoa ja kristillisyyttä kohtaan. Nuorten miesten kohdalla tämä ilmiö on jo havaittavissa. Jää nähtäväksi, nostavatko ympäristön muutokset kiinnostusta kirkkoa kohtaan myös työnäkynä.

Markkinat ovat muuttuneet

Kirkolla on kiire rekrytoida uusia pastoreita. Moni jo gradunsa tehnyt kirkollisia soveltavia opintoja suorittava saa vokaation soveltavien aikana. Loistavaa! Varsinkin täällä idässä ja pohjoisemmassa kyseessä voi jopa olla vakituinen tehtävä. Vielä mahtavampaa! Kyseessä on kutsumuksen ja koulutuksen mukainen työpaikka, josta vielä parikymmentä vuotta sitten olisi joutunut taistelemaan ehkä kovastikin.

Nyt markkinat ovat hieman muuttuneet. Kirkko voittaa rekryissä edelleen, mutta työpaikkaa hakevat valitsevat vapaammin. Pieniä maaseutuseurakuntia pitää jo vähän tarjoilla potentiaalisille vihittäville, saati sitten jo vihityille. Näinä päivinä vaakakupissa painavat välimatkat, harrastusmahdollisuudet sekä potentiaalisen puolison mahdollisuus saada töitä. Kirkko ja kirkon virka ei välttämättä enää riitä vetonaulaksi.

Etuja löytyi – ja ei löytynyt

Haravoin Kirkkorekryn ilmoituksia sitä silmällä pitäen, kuinka hakijaa houkutellaan hakemaan kyseessä olevia tehtäviä. Tarkastelin pappien työpaikkailmoituksia ja muita seurakunnan ja hallinnon ilmoituksia.

Etulistauksia ei ollut kaikissa tehtävissä. Eniten houkuttelua oli keittäjien, kokkien ja seurakuntamestarien työpaikkailmoituksissa. Näiden työalojen työvoiman yleinen väheneminen vaikuttanee myös seurakuntien rekrynäkyihin, sillä näissä tehtäväilmoituksissa mainittiin seurakunnan tarjoamia työetuja, kuten kulttuuriseteleitä tai muita virkistys- ja hyvinvointietuja.

Etuja työntekijälle mainitsivat ainakin Kangasalan seurakunta ja Kuopion seurakuntayhtymä. Lisäksi Kirkon palvelukeskus ja Kirkkohallitus hakivat osaajia joukkoonsa mainitsemalla etuja. Samoin toimi Oulunkylän seurakunta hakiessaan iltapäiväkerhoon ohjaajaa. Lohjan seurakunta saa erityismaininnan yövalvojahaun aloituksesta, jossa lukijalle tarjoillaan mielikuva valoisasta suomalaisesta kesäyöstä. Monissa muissakin näiden alojen työpaikkailmoituksissa oli välittömyyttä ja huumoria.

Merkittäviä eroja

Tarkastellessani diakoniatyöntekijöitä ja nuorisotyönohjaajia hakevia ilmoituksia huomasin muutoksen: houkuttelevat elementit vähenivät, vastuiden ja edellytysten listat kasvoivat.

Monissa hakemuksissa kerrottiin tiimeistä, työnkuvasta ja yhteisön arvoista. Pienimuotoinen maalailu ja muutama strategisesti sijoitettu huutomerkki loivat kuitenkin muutamassa nuorisotyöntekijän hakuilmoituksessa heti positiivisen fiiliksen. Diakoniatyöntekijöiden työpaikkailmoituksista sen sijaan huomasi, että lukija on vakavan paikan edessä. Vastuut ja edellytykset esiteltiin laajalti; näihin hommiin ei kannata kevyin mielin edes hakea.

Ero keittiö- ja kiinteistöpuolen hakemuksiin oli silmiinpistävä. Edut ja kuvailut vähenivät reilusti, jopa olemattomiin. Jäin miettimään, mahtaakohan kutsumusajattelu vähentää houkuttelun tarvetta ja pitäisiköhän näitä asioita pohtia.

Pappien ilmoituksissa ei houkutella

Pappien tehtäväkohtaisia hakuja oli 30.4. 2024 Kirkkorekrystä laskettuna 21 kappaletta. Elokuun alussa monet kevään hauista ovat menneet. Elo-syyskuun aikana sulkeutuvia hakuja on lähes 20. Lisäksi palvelussa oli kaksi hiippakuntatasoista avointa hakuilmoitusta. Avoimien virkojen ja viransijaisuuksien joukossa oli työpaikkailmoituksia seurakuntapastorin viransijaisuudesta sairaalapapin erikoisosaamiseen ja kirkkoherran tehtäviin saakka. Laajalla skaalalla siis.

Pappien työpaikkailmoitukset olivat ilmoituksia työpaikasta. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ilmoituksissa kerrottiin vain tehtävään valittavaan kohdistuvat vaatimukset, edellytykset, eduksi katsottavat asiat sekä luonnollisesti lakipykälät. Lisäksi kerrottiin työala sekä siihen liittyvät erityisvaatimukset ja painopistealueet. Vastineeksi kyvykkyydestä kaikissa ilmoituksissa ilmoitettiin yleensä palkka euroina, joskin osassa vain pelkällä KirVesTesin koodilla.

Melko usein ilmoituksissa kuvaillaan seurakuntaa muutamalla rivillä. Kerrotaan seurakunnan koosta ja mahdollisesti toiminnan vireydestä. Lähtökohtaisesti houkuttelua tai miksi meille kannattaa hakea -esittelyä ei ollut lainkaan.

Karuinta kirkkoherrojen kohdalla

Vaatimusten ja edellytysten listaukset ihan vain seurakuntapastorien sijaisuuksiin olivat pitkiä, perusteellisia ja raskaita. Vastuut ja vaatimukset vaikuttavat korreloivan luonnollisesti suoraan tehtävänimikkeen kanssa. Samoin tehtävän kevyemmät ja mahdollisesti houkuttelevat näkökulmat korreloivat käänteisesti tehtävänimikkeen hierarkisen järjestyksen kanssa. Hierarkian huipulla tilanne etujen ja houkuttimien suhteen on näin ollen mitätön.

Karuin tilanne houkuttelun näkökulmasta oli kirkkoherrojen hakuilmoituksissa: tehtävän kuvaus, kelpoisuusvaatimukset ja muutama rivi seurakunnan koosta ja alueesta. Palkkaus kerrottiin yleensä sekä koodilla että euroina, mutta välillä euroja ei mainittu. Oletus ilmeisesti on, että hakijalla – tai peräti hakijoilla – on tehtävään niin kova into (tai mahdollisesti jo olemassa oleva paikallistuntemus), ettei ilmoituksiin ole tarpeen kirjata tarkempia positiivisia kuvauksia tai vaikkapa työyhteisön vahvuuksien luonnehdintaa. Kirkkoherran työ on vaativaa, ja se kyllä näkyy myös työpaikkailmoituksissa.

Jäin kuitenkin miettimään, olisiko ilmoituksissa mahdollista kertoa, miksi näitä vaativia ja usein perin epäkiitollisia hommia kannattaisi silti hakea.

Hyviä esimerkkejä

Toki ymmärrän, että hakijoille on hyvä kertoa työhön ottamisen edellytykset, mutta olisikohan mahdollista lisätä edes muutamalla rivillä ”meillä saat” tai ”työntekijöillemme tarjoamme” -kohtia. Näitä kuvauksia osataan jo alustavasti käyttää muissa kuin pappien työpaikkailmoituksissa. Pelkkä kiivas halu tehdä työtä kirkon ja yhteisön hyväksi on vähentynyt ja sitoutuminen tehtäviin ja paikkakuntiin on ohentunut. On normaalia, että ihmiset vaihtavat työpaikkaa. Olisi tärkeää avata, miksi juuri nämä avoinna olevat hengellisen työn tehtävät voisivat olla jonkun seuraava työkenttä.

Inspiraatiota hakuilmoituksen elävöittämiseksi voi ottaa vaikkapa Uuraisten seurakuntapastorin työpaikkailmoituksesta. Vaatimuslistan lisäksi ilmoituksessa kerrotaan adjektiiveilla, että luvassa on mahtavia (työkaverit) ja upeita (seurakuntalaiset) asioita. Myös vapaa-ajan viettomahdollisuuksien helppous mainitaan. Tämäkin on melko kesy ilmoitus, mutta kuitenkin kirkkain timantti ilmoitusluonteisessa houkuttelevuudessa. Lisäksi Hämeenlinna-Vanajan seurakuntapastorin työpaikkailmoituksen sisäänheittorivit saavat erikoismaininnan, sillä heti otsikon alla kysellään ihmisen parhaasta ajasta sekä haaveista.

Olen aivan varma, ettei kirkon työvoimaongelma ratkea pelkkiä työpaikkailmoituksia tuunaamalla. Luulen kuitenkin, että se on yksi näköala, johon olisi melko helppo vaikuttaa. Mitä hyvää juuri meidän tai teidän työyhteisössä on? Miksi juuri tähän paikkaan kannattaa hakea? Ei Uurainenkaan mitään ihmeitä lupaa, mutta on huomannut hyvän keskuudessaan. Se on iso houkutin, sillä hyvää kohti on helpompi tulla myös heidän, jotka nyt suunnittelevat teologiselle tai mille tahansa kirkolliselle alalle lähtemistä.