Lentokentällä kirkon kasvoina
Frankfurtin lentoasemalla tehdään tärkeää ja arvostettua hengellistä työtä. On monta hyvää syytä ottaa sieltä mallia vapaaehtoisten kanssa toimimisesta.
Teksti Hanna Similä kuvat Hanna Similä
Minulla oli ilo ja kunnia osallistua lentoasemapappien maailmankonferenssiin tänä vuonna sata vuotta täyttävällä Frankfurtin lentoasemalla, joka on varsin vaikuttava. Lentoasemalla työskentelee 80 000 ihmistä, jotka edustavat 114 eri kansalaisuutta. Aseman läpi kulkee yli 150 000 matkustajaa päivässä. Mittakaava kaikessa on valtava.
Frankfurtin tiimi, joka koostuu katolisen ja protestanttisen kirkon työntekijöistä ja vapaaehtoisista, oli järjestänyt meille kattavan ohjelman. Viikon aikana selvisi, että kirkon tekemä lentoasematyö on varsin arvostettua, sillä saimme kuulla niin kristittyjen piispojen kuin muiden uskontojen eri johtajien, kaupungin pormestarin sekä lentoaseman johtajien toinen toisensa perään nousevan puhujapönttöihin ja kiittelevän Frankfurtin lentoaseman tärkeää hengellistä työtä.
Anna Müllenderia, Thomas R. Scheuermannia, Adelheid Ewaldia ja Bettina Klünemania yhdistää toiminta lentoasemalla chaplain-tittelillä. Suomen kielessä ei ole kunnollista käännöstä tälle termille. Chaplain kääntyy suomen kieleen kenttäkappalaiseksi, joka mielletään vahvasti pappeuteen. Näin ei ole muualla maailmassa. Esimerkiksi Australiassa, Yhdysvalloissa, Britanniassa tai Saksassa chaplain on ikään kuin sateenvarjokäsite, jonka alla toimii vapaaehtoisia, kirkon eri työntekijöitä ja ordinoituja ihmisiä useista eri katsomuksista.
Tiimin täysivaltaisia jäseniä
Adelheid Ewald toimii katolisen kirkon vapaaehtoisena. Heitä kentällä toimii yhteensä 11 johtajanaan Peter Schwaderlapp. Anna Müllender ja Thomas R. Scheuermann toimivat protestanttisen kirkon vapaaehtoisina, heitä on 25, ja heitä johtaa pastori Bettina Klünemann.
– Kirkossa ei saa olla kysymys pelkästään papeista. On mahtavaa, että jokainen vapaaehtoinen tuo mukanaan jotakin erilaista. Jokaisella on erilaisia lahjoja. Se on valtava voimavara, koska myös lentoaseman työntekijät ja matkustajat ovat kaikki erilaisia. Kosketuspintaa on siis enemmän, Klünemann toteaa.
On erityinen etuoikeus saada nähdä vapaaehtoisten kasvavan tehtävässään.
Hän korostaa, että jokainen vapaaehtoinen on tiimin täysivaltainen jäsen.
– On erityinen etuoikeus saada nähdä näiden vapaaehtoisten kasvavan tehtävässään.
Säännöllisesti koulutusta
Vapaaehtoistyössä voi tosiaankin kasvaa, kehittyä ja kouluttautua. Noin viisitoista vapaaehtoista on saanut erityisen kriisikoulutuksen, ja he toimivat vaativammissa tehtävissä lentoasemalla. Vapaaehtoisille järjestetään myös säännöllisesti koulutuspäiviä eri aiheista. Osana koulutusta on esimerkiksi itsetuntemusta. Jokaisen vapaaehtoisen onkin tärkeää kuunnella itseään: Milloin ei ole oikea aika olla ”eturintamassa” vaan on hyvä toimia taustalla.
– Kaikille riittää kyllä varmasti tekemistä. Kun voi itse taas paremmin, voi toimia kriisitilanteissa lähikontaktissa, Klünemann korostaa.
Raskaiden tilanteiden jälkeen vapaaehtoisilla on mahdollisuus saada briefing ja debriefing. Heidän täytyy osallistua säännöllisesti myös työnohjaukseen.
Ensin jokainen vapaaehtoinen haastatellaan. Sen jälkeen pääsee kokeilemaan vapaaehtoisena toimimista. Yhden sapluunan peruskoulutusta ei ole, sillä vapaaehtoisia tulee hyvin erilaisista taustoista. Vapaaehtoinen voi olla koulutukseltaan esimerkiksi terapeutti, jolle on jo hyvinkin selvää, kuinka toimia ihmisten kanssa.
Toimimalla toisten vapaaehtoisten rinnalla oppii paljon. Turvallisuuteen ja ID-kortin käyttöön tarvittavat koulutukset tulevat lentoasemalta.
”Auttaminen tekee hyvää”
Mikä sai Anna Müllenderin – tiiviisti työelämässä olevan ihmisen – lähtemään vapaaehtoiseksi neljä vuotta sitten ja siirtymään tekemään nelipäiväistä työviikkoa toimiakseen lentoasemalla yhden päivän viikossa vapaaehtoisena?
– Auttaminen tekee myös minulle itselleni hyvää. Kun auttaa muita, siitä saa paljon itselleen. Olin todella stressaantunut ja halusin muutosta elämääni, hän kertoo.
Müllender on suorittanut myös kriisityön koulutuksen. Hän kertoo arvostavansa vapaaehtoistyön tiimiä suuresti ja olevansa iloinen saadessaan olla osa sitä.
Thomas R. Scheuermann työskentelee Punaisen Ristin ambulanssissa. Mikä saa ihmisen, joka jo työkseen auttaa toisia, hakeutumaan auttamistyöhön vapaa-aikanaan?
– Se on minulla verissä, kuuluu vastaus.
Scheuermann tekee vuorotyötä. Hänelle on tärkeää, että lentoasemalle voi tulla joustavasti.
Tiimillä onkin käytössä sähköinen kalenteri, jonne jokainen laittaa merkinnän ollessaan lentoasemalla. Kalenterista näkee, milloin kukakin on kentällä. Kun kutsu tulee, johtaja tietää, kenet voi lähettää hoitamaan tehtävää.
”Halusin jonnekin missä on elämää”
Adelheid Ewald on toiminut katolisen kirkon vapaaehtoisena vuodesta 2010. Hän jäi eläkkeelle ranskan opettajan työstä ja halusi tehdä vapaaehtoistyötä.
– Minulle ehdotettiin sairaalaa, mutta halusin jonnekin, missä on elämää ja missä voisi hyödyntää kielitaitoa.
Ewald käy siistimässä kappeleita, sytyttelemässä kynttilöitä ja joskus rukoilee yhdessä ihmisten kanssa kappelitilassa. Parasta hänen mielestään on ihmisten kanssa käydyt keskustelut. Ewald toimii kentällä noin yhtenä päivänä viikossa.
Klünemanin mukaan moni vapaaehtoinen on löytänyt uudenlaisen tavan olla osa kirkkoa. Heille ei ole välttämättä tuntunut luontevalta olla osa messuyhteisöä tai seurakunnallisia toimintoja.
– Minun on pappina luotettava heihin ja annettava heidän olla kentällä kirkon kasvoina. Jokaisella pitää olla mahdollisuus palvella Jumalan nimessä. Uskon, että juuri näin Jumala haluaisikin meidän toimivan.