Tekoäly on mahdollisuus ja uhka
Mitä hyvää tekoälyssä on kirkon työn näkökulmasta? Miten sitä kannattaa hyödyntää? Mitä uhkia ja riskejä tekoälyyn liittyy? Kysyimme tätä Mirca Mäensivu-Puukolta, Aku Visalalta ja Tomi Karttuselta.
Teksti Juhana Unkuri kuvat Jani Laukkanen, haastateltavien kotialbumit
Mirca Mäensivu-Puukko. Kasvatuksen ja digityön asiantuntija, Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli
Usein me ihmiset pelkäämme luontaisesti enemmän kuin olemme jonkin asian imussa. Kirkon suurin uhka tekoälyn suhteen onkin mielestäni se, että pelon takia jätämme käyttämättä tekoälyn mahdollisuudet tai emme edes kokeile sitä. Tällöin muut tahot menevät meidän ohitsemme, ja olemme itse jälkijunassa.
Tekoäly voi vapauttaa kirkon työntekijöitä rutiinitehtävistä. Sen sijaan voimme keskittyä enemmän niihin tehtäviin, joita tekoäly ei voi hoitaa. Tekoälyn hyödyntämisen myötä meillä voi olla enemmän aikaa työhön, johon liittyy luovuutta, empatiaa, sydämellisyyttä ja läsnäoloa.
Tekoäly voi parantaa myös seurakuntalaisten käyttäjäkokemusta. Esimerkiksi suoratoistosta jotain sarjaa katsottuamme meille ehdotetaan vastaavanlaisia sarjoja. Tekoälyn avulla sama voisi toteutua vaikkapa seurakunnan nettisivuilla käyneiden kohdalla. Aiempien hakujen perusteella ja erilaisia asioita yhdistelemällä heille voitaisiin ehdottaa sivuja, joista saattaa olla heille iloa ja hyötyä. Tekoäly voi auttaa kirkkoa kehittämään ylipäätään erilaisia personoituja, älykkäitä palveluja, jotka voivat tuoda sisällöllistä lisäarvoa ihmisten elämään.
Aku Visala. Yliopistotutkija, dosentti, Helsingin yliopisto
Tekoälyä käyttävä teknologia on luonnollisesti työkalu, jonka käytön hyödyt ja haitat tulee arvioida kussakin asiayhteydessä erikseen. Jokin tekoälysovellus voi olla hyödyllinen esimerkiksi seurakuntien ja kirkon talouden piirissä, ja niitä onkin jo käytössä. Sen sijaan on erittäin ongelmallista, jos vaikkapa chatbotit laitettaisiin huolehtimaan kirkon tarjoamasta sielunhoidosta.
Näen asiassa ison, yleisen tason ongelman. Kirkko on tekemisissä erilaisten persoonien välisten suhteiden kanssa, ja myös jumalasuhde on persoonien välinen suhde. Tekoälyjärjestelmät eivät ole persoonia, eivätkä ne kykene olemaan suhteessa. Tekoäly ei ajattele, sillä ei ole tunteita eikä kehoa, eikä se ymmärrä sosiaalista maailmaa. Siksi sillä ei voi korvata ihmissuhteita, eikä myöskään jumalasuhdetta.
Kirkon pitäisi puolustaa persoonien välisen vuorovaikutuksen merkitystä kokonaisvaltaisesti. Meidän ei missään nimessä tule ulkoistaa moraalista päätöksentekoa koneille. Ongelma ei ole se, että koneista tulisi ihmisiä, vaan se, että ihmiset alkavat nähdä itsensä koneen kaltaisina.
Lisäksi ihmisten on helppo uskoa siihen, että tekoäly on erityisen järkevä – koska sillä ei ole tunteita – ja kaikkitietävä. Uskomme helposti, että tekoäly on ”suuri mysteeri” tai ”oraakkeli”, joka auttaa meitä ja kertoo kuolemattomat viisaudet. Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Tekoälystä on turha etsiä jumalaa.
Kielimallit heijastelevat valtavaa, menneisyydessä koottua tietomassaa. Tämä tietomassa on vääristynyt, kuten kaikki inhimillinen ajattelu. Siksi tekoälyn tarjoamat ratkaisut ovat harvoin luovia ja järkeviä jossakin tietyssä tilanteessa. Tekoäly ei siis voi korvata inhimillistä ajattelua, luovuutta, vuorovaikutusta tai kokemusta maailmasta. Sen ei tule olla mittari inhimilliselle ajattelulle ja kokemukselle.
Tomi Karttunen. Ekumenian ja teologian johtava asiantuntija, Kirkkohallitus
Tekoälyä, kuten teknisiä työvälineitä yleensäkin, voidaan hyödyntää luonnollisesti myös kirkossa, esimerkkeinä vaikkapa tekstien raakakääntäminen, sparrausapu suunnittelu- ja ideointitehtävissä sekä kuvituskuvat. Kun sanoma antaa suunnan, työtä voidaan tehdä tehokkaasti ja uusilla tavoilla. Tämän merkitys korostuu, kun työvoima ja resurssit vähenevät.
Tavoitteena tulee olla, että tekoälyä käytettäessä ihmisten luovaan potentiaaliin ja ihmisten kohtaamiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Kristillisellä käsityksellä ihmisen ja koneen välisestä erosta, jokaisen persoonan ainutlaatuisuudesta sekä yhteisön kannattelevasta merkityksestä on paljon annettavaa, kun tekoälystä käydään keskustelua.
Kirkon piirissäkin vaarana on, että teknologian tarjoamat mahdollisuudet hylätään. Toisaalta vaarana on myös sokeutua niiden reaalisille uhille. Meidän tulee edelleen noudattaa apostolin ohjetta ”koetella kaikkea ja pitää se, mikä on hyvää”.
Olisi syytä perehtyä vieläkin tarkemmin EU:n laatimaan tekoälyä koskevaan sääntelyjärjestelmään ja myös arvioida sitä.
On huolestuttavaa, että tekoälyn myötä kansalaisia voidaan erityisesti totalitaristisissa maissa seurata entistä helpommin. Lisäksi erilaisen propagandan ja väärän tiedon tuottaminen helpottuu, esimerkkinä deep fake -kuvat. Vaarana on myös se, että tekninen kehitys riistäytyy käsistä välinpitämättömyyden vuoksi.
Tiedossa on, että tekoälyn teollinen soveltaminen lisää työttömyyttä eri elämänalueilla. Osalle kertyy valtaa ja vaurautta, ja samalla teknologia tuottaa lisää väliinputoajia. Kirkon tulee puolustaa ihmisarvoa ja oikeutta työhön sekä edistää vallan ja vaurauden tasapainoa.
Jutun aloituskuva on tehty tekoälyohjelmalla.
